Tekijä (15.07.2020 - Heikki Jokinen) Koronakriisi sai ammattiliitot kasvamaan monessa maassa. Epävarmoina aikoina kaivataan tukea, ja sen tarjoaminen on liittojen perusasia.
Ruotsissa ammattiliitot saivat 58 000 uutta jäsentä maalis- ja huhtikuussa. Puualoja ja painoja edustava GS-liitto keräsi maaliskuussa 464 uutta jäsentä. Vuoden 2019 maaliskuussa luku oli 269.
Teollisuuden IF Metall kasvoi pelkästään huhtikuun kahtena ensimmäisenä päivänä 1 350 ihmisellä, kun koko tammikuussa uusia jäseniä tuli 1 308. Liittojen työttömyyskassoihin liittyi koronakevään aikana 175 000 uutta jäsentä.
Ammattiliitot menettivät 245 000 jäsentä Ruotsissa vuosina 2007 ja 2008. Syy oli pääministeri Reinfeldtin porvarihallituksen, joka ensi töikseen nosti kassojen jäsenmaksua, lyhensi työttömyyskorvauksen kestoa sekä leikkasi rajusti kassojen ja liittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeutta.
Vaikka maksut palautettiin seitsemän vuotta myöhemmin liki aiemmalle tasolle, jäi järjestäytyminen paljon matalammaksi. Nyt suunta saattaa kääntyä.
Porvarihallituksen ideoimat maksukorotukset onnistuivat pudottamaan järjestäytymistä erityisesti työläisammateissa. Ennen muutoksia, vuonna 2006 SAK:ta vastaavan keskusjärjestö LO:n järjestäytymisaste oli 77 prosenttia. Viime vuonna se oli vain 60 prosenttia, toimihenkilöillä yhä 72 prosenttia.
Britanniassa hiljakseen kutistuneet ammattiliitot ovat kasvaneet nyt kolme vuotta peräkkäin, yhteensä yli 200 000 ihmisellä. Ahkerimmin mukaan tulivat naiset ja julkisella sektorilla työskentelevät.
Koronakriisin myötä kasvu on kiihtynyt. Julkisen alan Unison-liitto sai 65 000 uutta jäsentä vuodenvaihteen jälkeen. Siitä nettolisäys on 16 000. Selvä piikki näkyi pääministeri Johnsonin kehotettua 10 toukokuuta ihmisiä palaamaan työpaikoilleen.
Moni britti oli huolissaan: onko töihin turvallista mennä? Liittoon liityttiin, koska sen asiantuntemukseen työympäristöasioissa uskotaan. Kenties jopa enemmän kuin Boris Johnsonin.
Britannian keskusjärjestö TUC:n liity liittoon -verkkosivuilla käytiin toukokuussa 500 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin toukokuussa.
Korona-aika nosti esiin jo osin kadonneen yhteisyyden tunteen: me olemme yhtä ja yhdessä selviämme. Se on vastapainoa pirstoutuneessa työelämässä lisääntyneelle uskomukselle, että jokainen meistä kamppailee yksin.
Me-kokemuksen myötä ihmiset oivaltavat laajemmin, että työelämässäkin etujen puolustaminen käy yhdessä paremmin. Ja liittyvät ammattiliittoon.