This site provides international trade union information for a Finnish audience. Therefore it is only available in Finnish language.

Tekijä (16.10.2019 - Heikki Jokinen) Suomenkin media tulvii uutisia brexitistä eli Britannian erosta Euroopan unionista, mutta hyvin vähän siitä, miten maan ammattiliitot näkevät asian. Niillä on kuitenkin omat, palkansaajien puolustamiseen perustuvat kantansa.

Ammattiliittojen keskusjärjestö TUC selvitti, että kansanäänestyksessä enemmistö työssä käyvistä briteistä äänesti unionissa pysymisen puolesta. Järjestäytyneistä työntekijöistä näin teki kuusi kymmenestä.

Kongressissaan vuonna 2017 TUC kirjasi kolme asiaa, jotka erosopimuksen on katettava. Se edellytti työntekijöiden oikeuksien säilyttämistä ja pysymistä vähintään EU-tasolla, tullittoman ja esteettömän kaupankäynnin takaamista sekä Gibraltarin ja Pohjois-Irlannin kaupan ja elinkeinojen suojaamista uusia rajoja luomatta.

Tekijä (16.10.2019 - Heikki Jokinen) Vähemmän kuin joka kolmas tanskalainen puhuu työtovereilleen palkastaan, kertoo insinööriliitto IDA:n tilaama tuore tutkimus.

Tästä hyötyy kuitenkin vain työnantaja. Liiton kokemus on, että palkat ovat paremmat siellä, missä niistä puhutaan avoimesti. Tällöin työnantajan on perusteltava palkkaerot.

Palkat ovat puheenaiheena liki suurempi tabu työpaikoilla kuin seksi, sanoo antropologi Bjarke Oxlund A4 Arbejdsliv -lehdelle.

Tekijä (16.10.2019 - Heikki Jokinen) Työehtosopimuksia syntyy Saksassa jatkuvasti. IG BCE -liiton läntisten osavaltioiden hienokeramiikan 20 000 työntekijän sopimus nostaa palkkoja 4,8 prosenttia. Syksyn korotus on 3,1 prosenttia, ensi vuoden joulukuussa vielä 1,7 prosenttia. Yrityksen tuloksesta riippuen maksetaan lisäksi 200 - 300 euron kertakorvaus.

Kenkä- ja urheiluvaateteollisuudessa palkat nousevat 26 kuukauden sopimuksella keskimäärin 5 prosenttia. Reiluin nousu kohdistuu pienimpiin palkkoihin.

Puusepänteollisuudessa palkat nousivat elokuussa IG Metallin sopimuksella 2,9 prosenttia. Lokakuussa 2020 tulee vielä 2 prosentin korotus.

Tekijä (18.09.2019 - Heikki Jokinen) Monikansallinen tekstiiliteollisuus on jo joitakin vuosia siirtynyt yhä enemmän Etiopiaan. Palkat nousevat monessa Aasian maassa ja Rana Plazan yli 1 100 työntekijää Bangladeshissa surmannut onnettomuus luo varjon alan ylle. Ammattiliitotkin ovat alueella voimistuneet.

Yksi vastaus on siirtää tuotantoa Etiopiaan. Siellä valtio satsaa uusiin kiinalaisten rakentamiin teollisuuspuistoihin ja tuotteet saa Eurooppaan Suezin kanavan kautta halvemmalla kuin Aasiasta. Kiinalaiset ovat lisäksi rakentaneet moottoriteitä ja junaradan rannikolle.

Mutta ennen muuta: palkat ovat käsittämättömän matalat. Vaatetustyöväen ammattiliitto IFTLGWTU:n ja teollisuustyöntekijöiden maailmanjärjestö IndustriALL:n seminaarissa tänä kesänä kerrottiin pitkän kokemuksen omaavien työntekijöiden saavan palkkaa kuukaudessa 28 - 40 euroa. Se on selvästi alle elämiseen riittävän toimeentulon.