Luonto-Liitto syyttää Stora Ensoa maiden riistämisestä thai-asukkailta
Paperiliitto (06.11.2000 - Juhani Artto) Luonto-Liitto otsikoi 12.10.2000 tiedotteensa "Stora Enso mukana riistämässä maita paikallisilta Thaimaassa". Onko näin? Mistä on kysymys?
Stora Enson osalta tarina alkoi syksyllä 1998, jolloin Enso osti vajaan viidenneksen sellua ja paperia tuottavan Advance Agron osakkeista. Sillä suomalaisille heltisi kaksi paikkaa yhtiön yli 20-henkisessä hallituksessa ja thaimaalaisten verkkojulkaisun mukaan veto-oikeus eräisiin keskeisiin päätöksiin. Enemmistöasemassa on Thaimaan kiinalaisiin lukeutuva Dumnernchanvanitien perhe hallitsemansa SHS-yhtymän kautta.
Luonto-Liiton hyökkäyksen syynä on Advance Agron puunhankinta. Sen seurauksena "alueen asukkaat menettävät maansa ja joutuvat muuttamaan muualle", tiedotteessa sanotaan. Esittäessään kovan syytöksen Advance Agroa ja siten myös sen pohjoismaista vähemmistöosakasta Stora Ensoa vastaan Luonto-Liitto on turhan ylimalkainen mutta ei välttämättä väärällä asialla.
Miten Advance Agro hankkii kuituraaka-aineensa? Pitkän kuidun se ostaa ulkomailta, lähes kaiken lyhyen kuidun yritykseltä nimeltään Agro Lines, jota hallitsee samainen Dumnernchanvanitien perhe. Agro Linesilla puolestaan on kolme pääasiallista sellupuun lähdettä. Osa tulee Agro Linesin ja Dumnernchanvanitien perheen muiden yhtiöiden omistamilta tai hallitsemilta mailta. Vuonna 1997 tällä hankinta-alueella oli istutuksia 31 000 hehtaaria, mutta alue on tiettävästi laajempi
Toisen lähteen muodostavat sopimusviljelijät. Heidän tuotantoalueensa käsittää 46 000 hehtaaria. Kolmantena lähteenä toimivat eukalyptuksen kasvattajat, joilla ei ole pitkäaikaista sopimussuhdetta Agro Linesiin.
Maankäyttöjärjestelyt paljon ennen Enson tuloa
Ongelmat keskittyvät ensimmäiseen lähteeseen. "(Thaimaan) hallitus on vähäistä korvausta vastaan luovuttanut näiden alueiden käyttöoikeuden yhtiölle, eikä tunnusta paikallisten ihmisten oikeutta heidän perinteisesti omistamiinsa maihin", Luonto-Liiton tiedotteessa todetaan.
Advance Agron verkkojulkaisun mukaan Agro Linesilla ja muilla Dumnernchanvanitien perheen hallitsemilla yhtiöillä on laillinen omistusoikeus 5 000 hehtaariin ensimmäisellä hankinta-alueella. Loput kymmenettuhannet hehtaarit on maata, jonka käyttöoikeuden Dumnernchanvanitit ovat ostaneet Thaimaan hallitukselta.
Ristiriita on sama kuin kymmenissä muissa kehitysmaissa. Laajoilla alueilla paikalliset ihmiset ovat sukupolvesta toiseen käyttäneet maita kuin omiaan mutta vailla asiakirjoja, jotka vahvistaisivat käyttäjien omistussuhteen maa-alueisiin. Ristiriita puhkeaa avoimeksi aina, kun valtiota johtava eliitti siirtää maiden käyttöoikeuksia yhtiöille.
Jo paljon ennen syksyä 1998, jolloin Ensosta tuli Advance Agron osakas, Thaimaan hallitus ja maan johtaviin bisnessukuihin kuuluvat Dumnernchanvanitit olivat maankäyttösopimuksensa tehneet. Thaimaassa on tavallista, että käyttöoikeuden saaja maksaa valtiolle vähäisen korvauksen mutta sen sijaan valtion edustajien yksityistileille huomattavan suuria lahjuksia.
Stora Enso ei rynnännyt Thaimaahan kokemattomana, koska Ensolla oli jo 1980-luvulla hankkeita Thaimaatakin pahemmin korruptoituneessa Indonesiassa.
Tiedon puute aiheuttaa riskin
Stora Enson liiketoiminnan kehittämisestä Aasiassa vastaava johtaja Eero Palokangas toteaa Paperiliitto-lehdelle, että suomalaisilla ei ole yksityiskohtaisia tietoja Agro Linen puunhankinnasta. Suomalaiset eivät ole saaneet vastauksia kaikkiin kysymyksiinsä. Palokangas arveleekin, että turvallisinta Kaakkois-Aasiassa on lähteä hankkeisiin, joissa yhtiö on alusta lähtien mukana. "Silloin aiempina vuosina tehdyt järjestelyt eivät tule eteen ikävinä yllätyksinä."
Eikö Stora Enson ole viimeistään nyt syytä selvittää Advance Agron puunhankintaa koskevat syytökset perinpohjaisesti? Onko Luonto-Liitto oikeassa siinä, että moni paikallinen perhe on joutunut kohtuuttomasti kärsimään käyttämiensä maiden omistusasiakirjojen puuttumisesta ja Thaimaan hallituksen ja bisneseliitin kansalaisten oikeuksia polkevasta yhteispelistä?
Vaarantaisiko tarkkojen tietojen ja mahdollisten vääryyksien hyvitysten vaatiminen Dumnernchanvaniteilta Stora Enson edut Thaimaassa tai jopa laajemmin kaukoidässä. Tuskin. Pikemmin tilan jättäminen epäluuloille osallisuudesta epäeettiseen toimintaan on viime aikoina osoittautunut usein kaikkein kohtalokkaimmaksi riskinotoksi. Stora Ensoa Advance Agron hallituksessa edustavat toimitusjohtaja Jukka Härmälä ja hienopaperidivisioonan johaja Jouko Taukojärvi.
Uusi hanke vireillä mutta Stora Enso ei ole siinä mukana
Advance Agron asiat ovat saaneet Thaimaassa tänä vuonna jonkin verran julkisuutta, mutta aiheena eivät ole olleet menneet järjestelyt vaan tulevat. Vireillä on suunnitelma, jonka mukaan Kiina ja vähemmistöosapuolena Advance Agron rakentavat Thaimaahan uuden sellutehtaan sekä luovat tuotannon vaatimat uudet eukalyptusalueet. Paikallisten asukkaiden oikeudet ovat entistä suuremmassa vaarassa, koska tehtaan kapasiteetiksi kaavaillaan peräti 750 000 tonnia ja maata on yhä niukemmin tarjolla.
Eero Palokankaan mukaan Stora Enso ei ole mukana hankkeen valmistelussa, eikä sitä ole edes pyydetty osallistumaan. Advance Agron hallituksessa Stora Enson edustajat joutuvat kuitenkin ottamaan asiaan kantaa, jos aloite sinne asti etenee.
Thaimaalaisten lehtien mukaan epäoikeudenmukaisten maankäyttösopimusten arvostelu on muuttanut viranomaisten suhtautumista niin, että Kiina-yhteistyössä kukaan ei menettäisi perinteisesti käyttämiään maitaan korvauksetta. Kirjoittajat kuitenkin epäilevät avoimesti, että korvaukset eivät vastaisi menetyksiä.
Indonesian hanke etenee
Indonesiassa Stora Enso on sellupuun istutushankkeessaan toisessa asemassa kuin Thaimaassa. Yhtiö on ollut mukana alusta lähtien Kalimantanin saarella toteutettavassa projektissa. Yhtiö on saanut toimintalinjastaan tunnustusta jopa ympäristöliikkeen kansainvälisiltä metsäasiantuntijoilta.
Lyhyen keskeytyksen jälkeen istutustyöt Kalimantanilla jatkuivat talvella 2000, jolloin Stora Enso hankkiutui yhteistyössä enemmistöasemaan. Tällä hetkellä uusi puusto peittää 25 000 hehtaarin alueen. Indonesian olot ovat kuitenkin epävakaat ja Palokangas kertoo, että alkuperäiseen 100 000 hehtaarin tavoitteeseen ei alueella enää edes pyritä.