Tekijä (05.03.2025 - Heikki Jokinen) Monissa maissa on lakisääteinen vähimmäispalkka, Suomessa ei. Miksi ei?
Kasvavan teollisuuden palkat johtivat kurjuuteen, joka 1800-luvun lopulla huomattiin jo laajemminkin. Amsterdamin kaupunki tilasi vuodesta 1894 työtä vain yrityksiltä, joissa maksettiin vähimmäispalkkaa. Uusi-Seelanti sääti vähimmäispalkasta 1896 ja Victorian osavaltio Australiassa 1899.
Nykyään valtaosassa maailman maita säädellään ainakin joltakin osin vähimmäispalkkaa. Kansainvälinen työjärjestö ILO kirjasi vuoden 2025 alussa, että vain neljässä Afrikan 54 maasta niistä ei ole määräyksiä. ILO:n mukaan 90 prosentissa sen jäsenmaista määrättiin vähimmäispalkasta. Säädökset ja niiden kattavuus tosin ovat kirjavia.
Yleinen pulma on vähimmäispalkan taso. Yhdysvalloissa se on vaatimaton 6,95 euroa tunnilta. Moni alue määrää sen isommaksi, aina pääkaupunki Washington DC:n 16,77 euroon tunnilta.
Vähimmäispalkan arvo seuraa politiikan suhdanteita. Meksikon vasemmistopresidentti Andrés Manuel López Obrador sai nostetuksi sitä 135 prosenttia toimikautenaan. Hänen seuraajansa, puoluetoveri Claudia Sheinbaum hankki heti 12 prosentin korotuksen ja lupaa saman korotuksen joka vuosi.
Suomessa ei lakisääteistä vähimmäispalkkaa ole. Syy on työehtojärjestelmän hyvä kattavuus. Sitä tukevat yleissitovat työehtosopimimukset.
Euroopan unioni hyväksyi 2022 vähimmäispalkkadirektiivin. Se edellyttää jäsenmaalta joko vähimmäispalkan tai kattavat työehtosopimukset. 27 EU-maasta 22 soveltaa vähimmäispalkkaa. Se yltää Bulgarian 551 eurosta Luxembourgin 2 638 euroon kuukaudessa.
Ruotsi ja Tanska valittivat direktiivistä EU-tuomioistuimelle. Päätöstä valmisteleva julkisasiamies esitti, että direktiivi on EU-oikeuden vastainen. Tanskan metalliliitto kehuu esitystä, Euroopan ammattiliittojen kattojärjestö ETUC pitää sitä katastrofina. Se muistuttaa, että direktiivi on jo nyt nostanut miljoonien matalapalkkaisten tuloja.
Oikeuden päätös asiasta tulee myöhemmin. Jos direktiivi kaatuu, sen mukana katoaa direktiiviin kuuluva tavoite nostaa työehtosopimusten kattavuutta 80 prosenttiin.