Fipsu (17.04.2014 - Heikki Jokinen) Suunnitteilla oleva Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin TTIP-vapaakauppasopimus herättää monia kysymyksiä, toiveita ja pelkoja.
Vähentämällä kaupan esteitä se loisi maailman suurimman vapaakauppa-alueen. Eurostatin tilastojen mukaan EU:n osuus maailman bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli 26 prosenttia ja Yhdysvaltojen 23 prosenttia.
Sopimus sitoisi osapuolten taloudet entistä enemmän yhteen. Tämän uskotaan lisäävän kauppaa sekä tuotantoa ja siten hyödyttävän kansantaloutta ja kansalaisia. Viennin kasvu toisi uusia työpaikkoja.
Vapaakauppaa kannatetaan laajasti ja sen uskotaan vahvistavan edelleen avoimien markkinatalouksien asemaa. Yhdysvallat käy parhaillaan laajoja vapaakauppaneuvotteluja myös Tyynen valtameren maiden kanssa TTP-sopimuksen puitteissa.
Vapaakauppasopimukseen pyrkiminen Yhdysvaltojen kanssa on hyväksytty yleisesti EU-maissa. Eurooppalainen ammattiyhdistysliike tukee neuvotteluja, suomalainenkin muiden mukana. Sopimuksen kaikki yksityiskohdat eivät ole kuitenkaan vailla pulmia.
Mistä ollaan sopimassa?
Sopimuksella tähdätään laajaan ja vastavuoroiseen kaupan vapauttamiseen. Tavoitteena on löytää säännöt, joilla tuotteet ja palvelut pääsevät paremmin koko alueen markkinoille, investoinnit helpottuvat, kaupan esteitä poistetaan ja tulleja alennetaan.
Keskeisenä tavoitteena on uusien työpaikkojen luominen. Suomen viennin Yhdysvaltoihin on arvioitu voivan kasvaa jopa 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Talous liittyy lähes kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan ja sopimus ulottuu laajasti monen alan käytäntöihin ja lainsäädäntöön. Neuvoteltavien asioiden kirjo on mittava.
EU:n tavoite on avata sopimuksella julkiset hankinnat kilpailulle. Yhdysvalloissa esimerkiksi osavaltioiden hankinnat eivät ole kattavasti kansainvälisten sopimusten piirissä. Buy America -lait valvoittavat usein hankkimaan vain yhdysvaltalaisia tuotteita ja palveluja.
Sääntelyn purkamisella pyritään kaupan helpottamiseen. Niistä neuvotellaan alueittain. Suomelle tärkeitä ovat valtioneuvoston listauksen mukaan informaatioteknologia, kemia, kosmetiikka, lääkinnälliset laitteet ja lääkkeet.
Neuvotteluissa puidaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia kuten muuntogeenisiä tuotteita koskevia sääntöjä tai alkuperäsääntöjä. Samoin neuvotellaan teollis- ja tekijänoikeuksista.
Horisontissa näkyykin Kiina
Yleisellä poliittisella tasolla tärkeä syy Yhdysvaltojen ja Unionin sopimushalukkuuteen löytyy kaukaa idästä: Kiina. Sen kasvanut mahti maailman kaupassa ja taloudessa vaatii enemmän vastapainoa.
Kolme ammatillista keskusjärjestöämme Akava, SAK ja STTK julkistivat huhtikuussa yhteisen muistion, jossa pohditaan TTIP-sopimusta palkansaajan kannalta. Se näkee tärkeäksi vapaakaupan, avoimuuden ja syrjimättömyyden saamisen yhä yleisemmäksi normiksi maailmankaupassa.
Tämä edistäisi reilua kilpailua, jota Kiinan arvioidaan usein loukkaavan. Maa tukee järjestelmällisesti valtionyhtiöitä. Epäreilua kilpailua on sekin, että Kiina kieltää ammatillisen järjestäytymisoikeuden ja mahdollisuuden neuvotella työehdoistaan, keskusjärjestöjen muistio toteaa.
Muistio nostaa tärkeäksi sopimuksen läntisten demokratioiden yhteistyötä ja taloudellista yhdentymistä syventävän puolen. Sopimus auttaisi sen mukaan Yhdysvaltoja ja Unionia "puolustamaan yhteisiä arvojaan ja etujaan maailmanpolitiikassa".
Erityisesti muistiossa nähdään merkittävänä energia-alan yhteistyön kasvu. Öljyn ja maakaasun tuotanto kasvaa Yhdysvalloissa rajusti uusien hyödyntämismenetelmien vuoksi.
Se vähentää Yhdysvaltojen riippuvuutta Lähi-idän epävakaista maista, mutta antaa mahdollisuuden energian tuontiin Euroopan Unioniinkin. Tämä vähentäisi EU:n riippuvuutta Venäjän energiasta. Venäjän viimeaikaisen toiminnan vuoksi vaihtoehto on houkutteleva.
TTIP-sopimus olisi eräänlainen malli Kiinan kanssa käytäville neuvotteluille. Sopimuksen vipuvoima maailmankaupan avaamisessa olisi merkittävä.
Työelämän lait
Ammattiliittojen kannalta keskeisiä ovat sopimuksen vaikutukset työelämään. Sekä Yhdysvallat että EU haluavat säilyttää itsemääräämisoikeutensa. Työelämän lakien muuttamisesta ei neuvotella.
Suunnitteilla on vain kaksi poikkeusta tähän: työlainsäädäntöä ei saa heikentää kilpailukyvyn vahvistamiseksi eikä työntekijöiden sovittua perusoikeuksien tasoa saa alittaa.
Sopimukseen kirjattaneen velvollisuus noudattaa Maailman työjärjestö ILO:n eräitä sopimuksia. Ne takaavat muun muassa ammatillisen järjestäytymisvapauden, neuvotteluoikeuden ja syrjinnän työmarkkinoilla.
ILO:n selvityksen mukaan työelämää koskevia säädöksiä on 58 kauppasopimuksessa eli noin 40 prosentissa kaikista. Useimmat niistä ovat suositusluonteisia. Vain kahdessa sopimuksessa on riitojen sovittelumekanismi.
Euroopasta katsottuna Yhdysvalloissa järjestäytymisvapaus ei ole hyvällä tolalla. Vain yksi kymmenestä maan työntekijästä kuuluu ammattiliittoon. Monen liiton toimintaa haittaavat erilaiset säädökset.
"Me emme pyydä kuuta taivaalta...kun vaadimme, että kaikkien maiden olisi toteutettava täysin ILO:n asettamat kansainväliset standardit", sanoi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestö EAY:n pääsihteeri Bernadette Ségol puhuessaan sopimuksesta EU-parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnalle.
Yhdysvallat on ratifioinut vain kaksi ILO:n kahdesta keskeisestä työelämäsopimuksesta, Ségol muistutti. Siksi TTIP-sopimukseen on saatava sitovat työelämäsäännökset. Pelkät kauppasopimuksen suositukset työelämän laeista eivät estä Etelä-Koreaakaan loukkaamasta ay-oikeuksia, Ségol sanoi.
Suomen keskusjärjestöillä on ehdotus oikeuksien käytännön toteutumisen onnistumiseksi. "Työelämän perusoikeuksien toteutumista valvomaan ja suosituksia antamaan perustettaisiin neuvostoja, joissa ammattiliitotkin olisivat edustettuina. Perusoikeuksien loukkauksista säädettäisiin taloudellisia seurauksia."
Keskusjärjestöt vaativat työntekijöiden perusoikeuksien laajaa määrittelyä sopimuksessa. Ne huomauttavat tällaisten kirjausten olevan vahvempia kuin missään aiemmassa kauppasopimuksessa. Tämä voisi olla mallina muissa sopimuksissa.
Entä julkiset palvelut?
Sopimuksen vaikutus julkisiin palveluihin, niiden yksityistämispaineisiin ja yksityistämisen purkamisen on noussut vahvasti esiin keskustelussa. Ammattiliitot ovat kautta linjan todenneet, että sopimus ei saa vaikuttaa niihin.
Keskusjärjestöjen muistiossa kanta todetaan selkeästi: "Päätösvalta julkisten palvelujen tuottajasta on pidettävä kansallisessa poliittisessa järjestelmässä."
Samoin: "Julkiset hankinnat on kirjattava sopimukseen siten, että hankinnoille voi jatkossakin asettaa sosiaalisia kriteerejä." Se tarkoittaa hiljan uusitun hankintadirektiivin ja vapaakauppasopimuksen sovittamista yhteen.
Muistio korostaa, että palveluiden kaupan avaaminen ei saa luoda paineita julkisten palveluiden yksityistämiseen. Yksityistetty palvelu tulee voida palauttaa julkiseksi. Samoin lähetetyille työntekijöille on taattava kaikki samat vähimmäisoikeudet kuin kohdemaan työntekijöille.
Sopimusneuvottelut ovat salaisia, mutta sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden osalta mukaan on sisällytetty vain yksityiset palvelut.
Britannian Unison-ammattiliitto on asettunut voimakkasti puolustamaan maan julkista NHS-terveydenhoitoa. Se uskoo, että TTIP-sopimus estäisi yksityistettyjen terveyspalveluiden siirron takaisin julkisiksi ja helpottaisi yksityistämistä entisestään.
Syynä tähän on sen mukaan sopimukseen sisältyvä investointisuoja ISDS. Tämä onkin sopimuskeskustelun kiistellyin kysymys.
Mikä on investointisuoja?
Kansainvälisiin vapaakauppasopimuksiin sisältyy usein investointisuoja. Sillä suojataan tehdyt sijoitukset pakkolunastusta vastaan ja taataan investoijille oikeudenmukainen kohtelu sekä paikallisten investoijien kanssa tasapuoliset toimintaedellytykset. EU haluaa TTIP-sopimukseenkin kattavan investointisuojan.
Ulkomainen yritys voisi tällöin haastaa valtion oikeuteen, mikäli se on muuttanut lakejaan tavalla, jonka yritys katsoo syrjiväksi. Ratkaisun asiassa tekisi kolmijäseninen kansainvälinen välimiesoikeus.
TTIP-sopimuksen riitoja ratkoisivat Maailmanpankin alaisuudessa toimivan ICSID-välitystuomioistuimen 15 tuomaria. Oman maan yrityksen nostamat kiistat ratkaistaisiin kansallisten lakien mukaan kansallisessa tuomioistuimessa.
Investointisuojan rajat ovat kuitenkin rajoiltaan epäselviä. Viime vuosina on muiden kauppasopimusten - osin heikoimpienkin - investointisuojasäädösten yhteydessä nähty huomiota herättäviä oikeusjuttuja.
Hollantilainen terveyspalveluja tarjoava yritys haastoi vuonna 2007 Slovakian valtion välimiesoikeuteen kun se rajoitti terveydenhuollon yksityistämistä. Välimiesoikeus tuomitsi Slovakian mittaviin korvauksiin ja maan varoja jäädytettiin 29,5 miljoonalla eurolla Luxemburgissa.
Philip Morris vaati Australialta vapaakauppasopimuksen nojalla valtavia korvauksia kun maa sääti uuden tupakkalain. Savukeaskin kanteen ei enää saanut painaa tuotteen logoa, vain tietoa savukkeiden haitoista. Yhtiön viesti oli suunnattu ilmeisesti maille, jotka suunnittelevat vastaavaa lakia.
Ruotsalainen Vattenfall haastoi Saksan välimiesoikeuteen maan päättäessä luopua ydinvoimasta Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Miljardiluokan korvausvaade perustui siihen, että yhtiön investointi ydinvoimaan valui hukkaan.
Kanteita ei välttämättä nosteta ainoastaan korvauksien saamiseksi. Niillä yritykset voivat pyrkiä vaikuttamaan kansalliseen lainsäädäntöön. Yhtiöt voivat suostua sopuratkaisuun mikäli lakia heikennetään sen haluamaan suuntaan.
Investointisuojaa arvostelevat huomauttavat sen siirtävän päätösvaltaa EU:n ulkopuolelle. TTIP-sopimukseen sisältyvä välimiesoikeus toimisi silloin Suomenkin lakien valvojana, eikä meillä olisi mahdollisuutta asiaan vaikuttaa.
Keskusjärjestöjen TTIP-muistio arvioi, että investoijien keskinäisen tasa-arvoisuuden vahvistaminen riittäisi. Välimiesmenettely ei ehkä olisi välttämätön sopimuksen osana, vaan päätösvalta voitaisiin antaa kansallisille tuomioistuimille. Yhdysvaltojen ja EU:n tuomioistuimet ovat riittävän riippumattomia ja tasapuolisia.
Mikäli välimiesmenettely kuitenkin sopimukseen tulee, on kirjattava tarkkaan, mitä investointisuoja koskee. On samalla varmistettava, että välimiestuomioistuin on riittävän läpinäkyvä ja riippumaton, keskusjärjestöt vaativat. "Sopimukseen olisi myös kirjattava, että työlainsäädännön, sosiaalilainsäädännön ja työsuojelulainsäädännön kehittämistä ei voitaisi tulkita sopimusrikkomukseksi", muistio sanoo.
Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY vaatii välimiesmenettelyn jättämistä kokonaan pois TTIP-sopimuksesta. EU:n komissio onkin laittanut mittavan kritiikin vuoksi investointisuojaneuvottelut hetkeksi hyllylle ja avannut asiasta julkisen kuulemisen.
Entä Atlantin toisella puolella?
Yhdysvaltojen ay-liikkeen keskusjärjestö AFL-CIO toteaa, että sopimus saattaa olla hyväksi, "mutta kuten kaikissa sopimuksissa, säännöt ratkaisevat". Järjestö sanoo, että sosiaali- ja ympäristöpolitiikan alalla EU-maissa on monesti Yhdysvaltoja parempi lainsäädäntö. Sopimusta ei saa käyttää eurooppalaisten säädösten tason laskemiseen, AFL-CIO korostaa. "Jos se on tavoite, työtätekevät perheet molemmilla alueilla maksavat laskun."
Eräissä EU-maissa kuten Romaniassa, Bulgariassa, Kyproksella ja Slovakiassa työelämän säännöt ovat kuitenkin heikot, järjestö listaa. Puola ja Unkarikin toteuttavat sen mukaan ikäviä joustoja ja työntekijöiden suojan leikkauksia. AFL-CIO varoittaa, että jotkin ylikansalliset yritykset saattaisivat hyödyntää näitä maita viedäkseen työtä pois Yhdysvalloista.
Tavoitteena tulee olla työn ja kasvun lisääminen tavalla, joka hyödyttää työtätekeviä, ei osakkeenomistajia, AFL-CIO painottaa. Sopimuksella on parannettava työntekijöiden oloja Atlantin molemmilla puolella.
Myönteisenä AFL-CIO näkee tiiviimmän yhteistyön sellaisten maiden kanssa, joissa on aktiivinen työllisyyspolitiikka, vahva sosiaalinen turva ja työnantajien sekä työntekijöiden välinen neuvottelukulttuuri.
Keskusjärjestö vaatii välimiesoikeusmenettelyn poistamista sopimuksesta. Oikeusjärjestelmä niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin on edistynyt, se sanoo. Välimiesoikeus toisi vain tarpeettoman riskin kansalliselle poliittiselle päätöksenteolle.
Heikki Jokinen
TTIP pähkinänkuoressa
- Yhdysvallat ja Euroopan unioni neuvottelevat parhaillaan Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP, Transatlactic trade and investment partnership).
- Tavoitteena on sopimus, joka helpottaa alueiden välisiä investointeja, poistaa tulleja, avata julkiset hankinnat laajemmalle kilpailulle sekä vähentää kaupan esteitä kuten byrokratiaa.
- Julkisessa keskustelussa sopimuksen etuina on pidetty talouden vauhdittumista ja uusien työpaikkojen syntymistä.
- Haittoina on nähty yrityksien valtaa lisäävä investointisuojasopimus sekä riskit ympäristö- ja työelämänormien heikkenemiselle.
- Sopimus loisi maailman suurimman vapaakauppa-alueen.
- Neuvottelut alkoivat heinäkuussa 2013. Osapuolet pyrkivät pääsemään sopimukseen viimeistään vuonna 2015. (HJ)