Voima (05.09.2012 - Heikki Jokinen) Mediatalojen freelancer-sopimuksista on puhuttu viime vuosina paljon. Syystäkin, sillä moni niistä on viemässä leivän free-valokuvaajilta, toimittajilta ja kuvittajilta. Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan myös sananvapaudesta sekä yhteiskuntamme mallista.
Asian ydin on yksinkertainen: Suomen tuhannet free-työtä tekevät toimittajat, valokuvaajat, sarjakuvantekijät ja kuvittajat elävät myymällä tekijänoikeuksiaan. Se on heidän ainoa kauppatavaransa.
Viestinnän alalla ostajina ovat isot ja pienet mediatalot. Lehtiin myydään free-työtä perinteisesti kertajulkaisuoikeuksilla, joita yleensä täydennetään verkkojulkaisun oikeuksilla. Jokin vuosi sitten mediayhtiöt alkoivat murtaa tätä käytäntöä. Moni niistä - mutta eivät suinkaan kaikki - vaatii, että se saa kaikki oikeudet freen työhön ja tekijälle ei jää mitään.
Tekijänoikeuslaki takaa esimerkiksi valokuvaajalle mahdollisuuden myydä erikseen vaikkapa lehtikäytön, kalenterien teon, mainoskäytön tai kuvatoimisto-oikeudet. Tämä on reilu periaate: jos teos menestyy, tekijä saa tuotosta oman siivunsa.
Isojen mediatalojen nykymallissa ostava yhtiö saisi oikeudet kaikkiin mahdollisiin käyttötapoihin ja laitteisiin, jopa tulevaisuudessa keksittäviin. Tekijä saisi kertakorvauksen, mediayhtiö kaiken mahdollisen tuoton.
***
Perusteena yhtiöt käyttävät aivan oikeaa tosiasiaa: lehdistön tulevaisuus on epävarma ja uudet julkaisukanavat tuottavat vähän. Yhtiöiden ratkaisuna onkin siirtää yrittäjän riskiä itseltään freelancereille: ne saisivat uusien tuotteiden sisällön ilmaiseksi, free ei saisi kolikkoakaan. Jos tuote menestyy, free ei edelleenkään saisi kolikkoakaan.
Akuuttia hätää ei firmoissa tosin näytä olevan. Vuonna 2011 Ilkka-yhtymän voitto nousi 35:een prosenttiin liikevaihdosta, Keskisuomalainen Oyj:n voitto on pyörinyt viime vuodet parinkymmenen prosentin tienoilla. Alma Media kipusi viime vuonna 13,3 prosentin voittoon liikevaihdosta, Sanoma News 11,3 prosenttiin. Vastaavia tuottoja ei joka alalla nykyään kerätä.
Jatkokäytön ja edelleenmyynnin korvauksen voisi helposti sopia vaikka prosenttipohjalta, kuten usein tehdäänkin. Se, että tekijältä halutaan viedä kaikki oikeudet työn jatkokäytön korvaukseen, ei ole puhdas rahakysymys. Kyse on vallasta ja sananvapaudesta.
***
Tekijänoikeuteen kuuluu yksinoikeus päättää työn käytöstä. Nyt tätä oikeutta käyttävät tuhannet luovan työn tekijät. Jos yksinoikeudet siirtyisivät muutamalle isolle mediayhtiölle, niiden johto saisi päättää kenelle ja millaisina lehtijuttuja, valokuvia, taide-arvosteluja tai kuvituksia myydään, millä hinnalla ja millä ehdoilla - ja kenelle niitä ei anneta.
Tämä ei ole yksittäisen freelancerin ongelma, tämä on sananvapauden kysymys. Neljä suurinta suomalaista mediakonsernia hallitsee 56 prosenttia sanomalehtien levikistä, ja yhtiöt ovat osin keskinäisesti sidoksissa. Haluammeko yhteiskunnan, jossa muutama mediayhtiö saa yksin päättää alan luovan työn tulosten käytöstä?
Yhtä ikävä kehitys on siirtyminen sopimusyhteiskunnasta saneluyhteiskuntaan. Pohjoismaissa on tavattu sopia asioista osapuolten välillä. Tekijät ovat jatkuvasti ilmoittaneet neuvotteluhalukkuutensa, sekä yksin että järjestöjensa kautta.
Mediatalot eivät suostu neuvottelemaan sopimuksista lainkaan, vaikka lopulta esimerkiksi Sanoma Newsin oli pakko taipua monen tekijän kanssa kanssa puhumaan. Yhtiö oli jo tehokkaasti mustannut maineensa ja tajusi, ettei se halua sittenkään menettää suurta osaa freelancereistaan.
***
Suomen historia on uskoakseni osoittanut, että pääsemme kansakuntana parempiin tuloksiin yhdessä, sopimalla ja neuvottelemalla kuin yhteistyöstä kieltäytymällä. Ontuva vertaus: vuoden 1939 henki oli Suomelle parempi kuin vuoden 1918 henki.
Vaikka sopimuskamppailu näkyy ja kuuluu alan työssä ja ihmisten keskuudessa, lehdistö uutisoi siitä niukasti. Kun tekijänoikeusasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki puhui aiheesta Tekijänoikeuspäivässä huhtikuussa, sanomalehdet paria poikkeusta lukuunottamatta vaikenivat asiasta.
Freelancer-työn määrä mediassa on kasvanut voimakkaasti ja kasvu näyttää jatkuvan, vaikka moni valokuvaaja onkin sopimusrallissa joutunut lopettamaan lehtiin kuvaamisen. Luovan työn yrittäjyyteen kannustetaan Kataisen hallituksen ohjelmaa myöten, mutta työ on mahdotonta jos kauppatavara täytyy luovuttaa osin ilmaiseksi. Tekijänoikeus ei ole luovan talouden este, se on sen kohde. Ei leivänkään myymisen esteenä ole leipä.
*****
Pelkistettyä todellisuutta
Ensimmäinen juttuni Helsingin Sanomissa julkaistiin tammikuussa 1985. Sittemmin tein lehteen töitä välillä käytännössä kokopäiväisesti, välillä vähemmän aina viime vuodenvaihteeseen asti. Tällöin minulle soitti sen toimituksen esimies, johon olin eniten kirjoittanut, ja kertoi että suunniteltuja juttujani ei julkaista, koska minulla ei ole avustajasopimusta.
Hämmästyin: minulla oli vuosien takainen sopimus, jota Sanoma News ei ollut minulle irtisanonut. Lisäksi olin reilu puoli vuotta aikaisemmin lähettänyt täsmennysehdotukseni talosta saamaani uuteen free-sopimusehdotukseen.
Koska en kuullut asiasta sen jälkeen mitään ja juttujani oli lehden eri osastoilla julkaistu, kuvittelin tilanteen olevan kunnossa. Tässä täytyy olla virhe, vastasin soittajalle ja sanoin toki olevani halukas sopimuksesta neuvottelemaan. Näinhän oli monen Sanomien freen kanssa tehty, sen tiesimme molemmat.
Tästä ei voi nyt neuvotella, oli vastaus, sopimusta ei ole. No hyvä, sanoin, jos sopimusta ei ole ja jokin virhe on tapahtunut, voimmehan toki neuvotella sopimuksesta nyt, eikö vain? Sekään ei käynyt. Onko työssäni ollut jotain vikaa, kysyin. Ei, ei ole, hän vastasi. Esimies halusi kuitenkin uudistaa avustajakuntaa.
Jos työni kelpaa, miksi kanssani ei keskustella lainkaan, kysyin. Eihän talon lakimies, jonka kautta asiani kulki, edes tunne minua? Kysyin esimieheltä mitä hän arvelee: evättiinkö neuvotteleminen kanssani siksi, että lakimies näki nimeni Sanoma-oikeudenkäynnin todistajana vai siksi, että hän on eri mieltä HS:ssa julkaistujen sarjakuva-arvostelujeni esteettisistä lähtökohdista?
Lopulta tajusin, että päätös on vakaa, lehti ei neuvottele kanssani sanallakaan. Ei sitten, totesin, lehtihän tietysti päättää vapaasti freelancereistaan. Kun nyt kuitenkin olin lähes 27 vuotta tottunut lehteen työtä tekemään, ennustin kenties joskus tarjoavani yksittäisiä juttuja kun jokin hyvä aihe eteen tulee.
Tämä ei valitettavasti käy, esimies vastasi, ilman sopimusta ei minulta voi mitään ostaa. Siis sitä sopimusta, josta kanssani ei voi sopia. Catch 22.
Journalistikollegat, joiden kanssa asiain kulusta puhuin, olivat yksimielisiä: selvä kosto aktiivisuudestani Sanoma Newsin sopimuskamppailussa. Sitä en tiedä sanoa, ei kai isossa firmassa noin pikkusieluisia olla. Jotain sanomalehdistön tilasta kertonee kuitenkin se, että aloittaessani Helsingin Sanomissa taidearvostelijoista päättivät journalistit, nyt lupaa antamassa - tai eväämässä - on juristi.
*****
Tarjolla tänään
Sopimuksessa ei tietenkään ole mitään pahaa. Päinvastoin, reilu sopimus suojelee kaupan molempia osapuolia. Suomalaisten mediatalojen sopimuksista iso osa on hyvin epäreiluja ja neuvotteluhalukkuus niiden ehdoista on olematon. Sopimusehdotuksissa on monia yhteneviä piirteitä; tässä niistä joitakin keskeisiä.
Kaikkien oikeuksien luovutus
Tämä on sitä, miltä se näyttääkin. Kustantaja haluaa kaiken, nekin oikeudet, joilla se ei edes aio tehdä mitään. Valokuvia voisi käyttää esimerkiksi postikorteissa, kirjoissa tai t-paidoissa. Sarjakuvantekijä saattaa menettää oikeudet paitsi sarjansa syndikointiin ja oheistuotteisiin, myös sen hahmoihin. Tekijä ei saisi ensioston jälkeen työnsä käytöstä mitään korvausta.
Oikeuksien edelleenluovutus
Tekijänoikeuslain 28§ suojaa tekijää säätämällä, että ostaja ei saa myydä oikeuksia muille ilman tekijän lupaa. Sopimusehdotuksiin kirjattu edelleenluovutusoikeus merkitsee aineiston – tekstit, valokuvat, piirrokset - vapaata kaupitteluoikeutta kenelle tahansa. Mikäli tästä ei ole määritelty osuutta tekijälle, hyöty menee sataprosenttisesti mediatalolle.
Muuttamisoikeus
Sama pykälä säätää, että teosta ei saa muuttaa ilman tekijän lupaa. Tämän luvan moni mediatalo haluaa; näin he voivat muuttaa työtä haluamallaan tavalla. Kuvia voidaan uudelleenpiirtää ja tekstien sisältöä rukata. Lain takaamat moraaliset oikeudet kieltävät vain tekijää loukkaavan käytön.
Markkinointikäyttö
Lupa käyttää työtä markkinoinissa ja edelleenluovuttaa työ merkitsee, että se voi putkahtaa eteen missä tahansa mainonnassa. Vaikka sitä ei olisi mainontaan tehty, myyty eikä hinnoiteltu. Aloittelevan tekijän töitä on toisinaan hänen tunnetuksi noustuaan käytetty vanhojen sopimusten perusteella mainonnassa.
Oman käytön kielto
Sopimusehdotukset kieltävät usein tekijän oman käytön kokonaan, tai sallivat sen joissakin kokoomateoksissa kustantajan luvalla, mikäli se ei kilpaile kustantajan kanssa. Tämä estää tekijää hyödyntämästä työtään muualla. Tulkinta sallitusta käytöstä jää kustantajalle.
Tekijän vastuu
Esimerkiksi Sanoma-konsernin sopimuksehdotuksissa tekijälle on monimutkaisin sanoin sälytetty laaja vastuu kolmannen osapuolen vaateista. Samalla ehdotus vaatii edelleenluovutus- ja muuttamisoikeudet: tekijä ei voi vaikuttaa missä, milloin ja millaisena hänen työnsä julkaistaan. Jos haastateltava tai kuvattava tuntee itsensä loukatuksi aineiston käytöstä, kaataa sopimusehdotus tekijälle laajan vastuun siitäkin.
Oikeudet kaikkiin ideoihin
Aller Media ujutti vakiosopimukseensa hämärän kohdan, jonka mukaan oikeudet aineistoon siirtyvät Allerille sitä mukaan kun tekijä työtään tekee, riippumatta siitä milloin se Allerille luovutetaan. Tämä tarkoittaisi kai sitä, että kaikki ideat sekä luonnokset, joita Allerille miettii, siirtyvät suoraan tekijän pääkopasta yhtiön kassakirstuun.
Aiempien töiden luovutus
Alma Media vaati freelancereiltaan, että jatkaakseen työtään heidän on luovutettava korvauksetta kaiken konsernille aiemmin tekemänsä free-työn täydet oikeudet. Jopa vuosien työ olisi annettava ilmaiseksi vain jotta saa Almalle jatkossakin tarjota työtään. Jos haluaa omaa valokuvaansa tai tekstiään itse myöhemmin käyttää, on tästä maksettava Almalle.
Kirjoittaja on Suomen freelance-journalistit ry:n puheenjohtaja. Hän on toiminut aiemmin Euroopan Journalistiliiton freelancer-asiantuntijaryhmän puheenjohtajana.
