Christoffer Tigerstedt (toim.): EG, alkohol och Norden. NAD 1990.
HS (16.07.1990 - Heikki Jokinen) Paradoksaalista kyllä, Euroopan yhteisöön kuulumattomissa maissa käydään perusteellisempaa keskustelua EY:n alkoholipolitiikasta kuin yhteisön sisällä.
Euroopan yhteisö on taloudellinen yhteenliittymä, jonka tarkoitus on taata pääoman, tavaroiden, ihmisten ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Alkoholi on tässä raamissa maatalous- tai teollisuustuote; erillistä sosiaalista alkoholipolitiikkaa yhteisöllä ei ole.
Helsingissä toimiva Pohjoismainen päihdetutkimuslautakunta järjesti 1989 seminaarin EY:n ja yhteisöön kuulumattomien maiden alkoholipolitiikan kohtaamisen ongelmista. Seminaarin tulokset on nyt koottu yksiin kansiin. EG, alkohol och Norden -kirjan 12 artikkelia tarkastelevat aihettaan ansiokkaasti ja monelta kannalta.
EY on merkittävä alkoholin tuottaja. Maailman kymmenestä suurimmasta alkoholin viejästä seitsemän on EY-maita. Yhteisö vastaa noin 60 prosentista maailman viinituotannosta. Sen 9,8 miljoonasta maatilasta 2,5 miljoonaa liittyy viinitalouteen.
Jo pitkään yhteisöä on vaivannut viinin ylituotanto. Siitä on pyritty eroon tislaamalla viiniä väkiviinaksi ja tavoittelemalla viinin kulutuksen nostamista. Silti yhteisön varastoissa on jatkuvasti kymmeniä miljoonia hehtolitroja juomatonta viiniä.
Viinipulmien vuoksi EY on kehittänyt monimutkaisen tukijärjestelmän ja byrokratian, jota Timo Kortteinen selvittää kärsivällisesti artikkelissaan EY:n maatalouspolitiikasta.
Koska maatalousperäisen alkoholin tuottaminen on teollisuusalkoholia kalliimpaa, yhteisö subventoi sitä suurilla summilla. EY:n komissio tukee poliittisista syistä viinin tuotantoa, mm. pyrkimällä eri keinoin laskemaan viinien verotusta pohjoisissa jäsenmaissaan.
Christoffer Tigerstedt kertoo artikkelissaan EY:n maksaneen vuonna 1989 viinintuotannon tukena 12 miljardia Tanskan kruunua (noin seitsemän miljardia mk), eli noin 23 markkaa EY:n jokaista asukasta kohti. Tupakan viljelyä yhteisö tuki 15 markalla asukastaan kohti. Yhteisön syövän vastainen kampanja sai samaan aikaan 11 penniä EY-asukasta kohden, köyhyyden vastainen ohjelma viisi penniä.
Saksalainen tutkija Hermann Fahrenkrug on penkonut EY-maiden kansallista alkoholipolitiikkaa. Hänen johtopäätöksensä ovat pessimistisiä. Fahrenkrug muistuttaa EY:n olevan kauppaa ja taloudellista kasvua edistämään perustettu rakenne, jonka puitteissa konsensuksen löytäminen 12 jäsenmaan alkoholipolitiikasta on vaikeaa.
Laidat ovat kaukana toisistaan. Kreikan hallitus vastasi Fahrenkrugin tiedusteluun, ettei maassa ole tarvetta alkoholipolitiikkaan, koska alkoholiongelmia ei ole. Hallitus kertoi vuonna 1982 alkoholiin kuolleen 24 kreikkalaista, miksi siis kantaa huolta olemattomista ongelmista. Tanska taas pyrkii korkealla alkoholiverolla hillitsemään ja ohjaamaan alkoholin kulutusta sekä kattamaan alkoholituotoilla haittojen aiheuttamia kustannuksia.
EY:n tuomioistuimen rooli yhteisössä on erittäin merkittävä. Poliittisten päätösten kangerrellessa ja monien sopimusten sekä säädösten ollessa tulkinnanvaraisia se käytännössä määrittelee EY:n virallisen linjan. Tuomioistuimen päätöksillä on useissa asioissa suora lainvoima jäsenmaissa.
EY-oikeuden professori Peter Germer Århusin yliopistosta analysoi EY:n tuomioistuimen alkoholipoliittisia päätöksiä. Se ottaa päätöksissään huomioon vain voimassa olevat yhteisön lait, jotka taas keskittyvät pääosin kauppapolitiikkaan. Poliittiset periaatekannat sosiaalisesta näkökulmasta eivät paina päätöksissä. Siksi EY:n komissio on usein käyttänyt tuomioistuinta apunaan pyrkiessään edistämään alkoholin vapaakauppaa ja viinin matalampaa verotusta.
Yksi tuomioistuimen pitkään seulomia kysymyksiä on viinin ja oluen keskinäinen verotuskohtelu. Niiden verotus vaihtelee hyvin suuresti yhteisön sisällä. Viinimaat ovat pyrkineet murtamaan muiden maiden viiniverotuksen, ja ne ovat osin onnistuneetkin siinä tuomioistuimen avulla. Vuonna 1983 Englanti pakotettiin laskemaan viiniveroaan. Tuomioistuin katsoi viinin ja oluen olevan samankaltaisia tuotteita, joten verokohtelun täytyy olla vastaavaa.
Vuonna 1978 EY:n tuomioistuin vaati Hollantia kumoamaan geneverille asetetun vähimmäishinnan, koska se diskriminoi tuontia. Alkoholin minimihinta ei tuomioistuimen mukaan perustunut tuotantokustannuksiin, vaan se oli tarkoitettu suojaamaan kotimaisia tuotteita.
Mikäli Suomi liittyy suunnitteilla olevaan Euroopan talousalueeseen, joudumme todennäköisesti EY:n tuomioistuimen päätösvallan alaiseksi myös useissa alkoholipoliittisissa kysymyksissä.
EY:n komissio on jo vuosia halunnut yhtenäistää alkoholijuomien verotuksen. Uusin esitys on vuodelta 1989. Se määrittelee alkoholiverolle vähimmäis- sekä tavoitetason. Tasot ovat kompromisseja matalien ja korkeiden verojen maiden välillä, ja siten monille maille epätyydyttäviä.
Nykyinen komission esitys pyrkii joustavuuteen aiempien pakkokeinojen kariuduttua. Mailla olisi oikeus pitää siirtymäkauden ajan hintansa, mutta rajakontrollin poistuessa markkinamekanismi yhtenäistäisi aikanaan hinnat eri maissa.
Euroopan talousalueeseen liittyvien neuvottelujen vuoksi Euroopan yhteisön alkoholipoliittisilla linjanvedoilla on suuri merkitys pohjolan monopolimaille. Alkoholipolitiikkamme perusteet ja yksityiskohdat kohtaavat uusia paineita.
Pulmia on paljon: monopolin asema ja toiminta, alkoholin hinnan käyttömahdollisuudet alkoholipoliittisena instrumenttina, tullittoman tuonnin rajojen säilyminen, alkoholin mainonta, alkoholipolitiikkamme päätösvallan siirtyminen EY:n tuomioistuimelle.
Esa Österberg arvioi, että Suomen siirtyminen noudattamaan EY:n esittämää säädöstä alkoholin hinnoista merkitsisi 60 prosentin hintojen laskua, eli asettumista Hollannin ja Saksan liittotasavallan tasolle. Jos myös ryhtyisimme noudattamaan niiden muuta alkoholipolitiikkaa, meidän olisi alennettava myynti-ikärajaa kahdella vuodella ja laajennettava kaikkien alkoholijuomien myynti jokaiselle halukkaalle myyjälle.
Nykyisin alkoholinkulutuksemme on vain kaksi kolmannesta näiden maiden kulutuksesta. EY:n linjaa seuraamalla kulutuksen nousu ei jäisi tähän.
Norjalainen alkoholitutkija Ole-Jörgen Skog muistuttaa alkoholin perusominaisuudesta: haittojen määrä riippuu kulutuksen määrästä. Pohjoismaat ovat sosiaalisen alkoholipolitiikkansa vuoksi selvinneet Keski-Euroopan maita pienemmillä alkoholihaitoilla.
Tätä etua ei kannata menettää, vaikka Keski-Euroopan vahvan alkoholiteollisuuden intressit ovatkin eri suuntaiset.
