HS (02.08.1991 - Heikki Jokinen) Norjalaiseen kalaan kariutuivat Euroopan yhteisön ja Euroopan vapaakauppaliitto Eftan neuvottelut Euroopan talousalueesta. Sopimusta kalastusoikeuksista ja kalatulleista ei syntynyt.
Norjan ja nykyisten EY-maiden kalastuskiistat eivät ole mitään uutta. Portugali kaatoi aikanaan Norjan kieltolainkin.
Lokakuussa 1919 norjalaiset äänestivät kieltolain maahan äänin 489 000-304 000. Se astui voimaan 21. syyskuuta 1921 ja kielsi muiden kuin pilsnerin ja miedon viinin myynnin.
Ennen ensimmäistä maailmansotaa Norja vei paljon kalaa Portugaliin ja Espanjaan. Niiden kalasta liki 30 prosenttia tuli Norjasta.
Portugali ja Espanja olivat niin silloin kuin nytkin merkittäviä alkoholin vientimaita. Viennin vähentyessä niissä ryhdyttiin protestoimaan. Uudet kauppasopimukset olivat kivulloisia, vaikka kieltolaki oli alun perinkin tehty vain väkeviä koskeviksi. Toisin kuin Suomessa, jolla ei ollut elintärkeitä vientisuhteita viinimaihin.
Espanja julisti liki kauppasodan Norjalle. Se nosti rajusti kalan tullimaksuja. Niistäkin kiisteltiin nytkin Eta-neuvotteluissa. Espanja pakotti Norjan ostamaan 500000 litraa väkevää viiniä vuosittain. Norjan eduskunta Stortinget hyväksyi muristen sopimuksen elokuussa 1922.
Vaikeinta oli sopia Portugalin kanssa. Maa vaati Norjan tuovan peräti 850000 litraa väkevää viiniä vuodessa. Stortinget hylkäsi sopimusehdotuksen maaliskuussa 1923 ja Portugali lopetti välittömästi kalan ostamisen Norjasta.
Viikkoa myöhemmin maan Euroopassa vaarantuneista kauppaeduista huolestunut hallitus toi kieltolain muutosesityksen; väkevät viinit sallittaisiin jälleen. Stortinget oli pakotettu hyväksymään lain muutokset.
Pari päivää myöhemmin kauppasopimus Portugalin kanssa voitiin allekirjoittaa.
Norjalaisparat. Heillä on Brysselin neuvotteluissa puolustettavana niin kalastuspolitiikkansa kuin nykyinen sosiaalinen alkoholipolitiikkansakin. Onneksi Suomella ei tunnu olevan mitään puolustettavaa. Meidän kanssamme ei ole vaikea neuvotella.
