HS (13.07.2001 - Heikki Jokinen) Finlandia-palkinto meni viimeksi monen mielestä odottamattomalle kirjalle ja tekijälle. Kirjallisen kentän julkisuuden katveeseen jäävillä alueilla pitkään toiminut, ansioitunut ja palkittu Johanna Sinisalo nousi parrasvalojulkisuuteen fantasiakirjallaan Ennen päivänlaskua ei voi.
Helsingin Science Fiction Seuran julkaisu Tähtivaeltaja haastattelee uusimmassa numerossaan lehden vakioavustajiin lukeutuvaa Johanna Sinisaloa Finlandia-palkinnon mukanaan tuomasta mediamyllytyksestä.
Palkinto laukaisi ylitsevuotavan julkisuuden. Tiedotusvälineet saivat tuoretta pureskeltavaa; selkeäsanaisen, näyttävän ja älykkään kirjailijan, jolla oli uutta kerrottavaa. Ero ehdokkuuden tuomiin osin hieman vähätteleviin kommentteihin oli suuri. Kun Sinisaloa oli pakko kuunnella. niin huomattiin hänen puhuvan mielenkiintoisia asioita.
"On jännä juttu, kuinka tällainen tituleeraus yhtäkkiä tekee ihmisestä ja sen mielipiteistä vakavasti otettavia ja kuunneltavia. Enhän minä itse ole muuttunut mihinkään, en ole sen fiksumpi kuin ennenkään, mutta yhtäkkiä sitä vaan on täyspäisten kirjoissa", Sinisalon haastattelun kirjoittanut Tähtivaeltajan päätoimittaja Toni Jerrman siteeraa häntä.
Vaikka Johanna Sinisalo sanoo asettaneensa selvät rajat sille, mistä haastatteluissa suostuu puhumaan, niin kyselyjä mitä ihmeellisempiin esiintymisiin tulee paljon. Media tarvitsee koko ajan uusia kasvoja, erityisesti television loppumaton viihdemylly. Kirjailija tarvitsee julkisuutta, kuten Sinisalo markkinoinnin ammattilaisena tietää, mutta kaikki ei kelpaa. "Viihdeohjelmista olenkin ehtinyt antaa kenkää niin Tuttu jutulle kuin Kymppitonnillekin."
Lehdistökin tarjoaa pellejulkisuutta, Sinisalo kertoo kieltäytyneensä myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteen tarjoamasta pituushypystä. Itsestään ja teoksestaan julkaistuja kymmeniä palstametrejä Sinisalo pitää pääosin asiallisina.
Kritiikit ovat pyrkineet - palkinnon siivittäminä - arvioimaan teosta vakavuudella, joka fantasia- tai science fiction -kirjallisuudelle on monessa lehdessä uutta. Haastattelut ovat keskittyneet asiaan eivätkä kirjailijan tukan väriin, osin Sinisalon tiukan asialinjan ja tuoreen sanoman pakottaminakin.
Johanna Sinisalon saama poikkeuksellisen laaja julkisuus kertoo kuitenkin myös muusta. Perinteisen realismin hegemonia kirjallisuudessa on jo pitkään ollut murentumassa, arvovaltaisen palkinnon myötä mediankin oli se pakko havaita ja raportoida. Ja sitä taas ei ennen Finlandia-palkintoa voi.
Kulttuuri|SIVUSILMIN
