Journalismikritiikin vuosikirja 2013 (25.02.2013 - Heikki Jokinen) Eräiden isojen mediatalojen viime aikoina vaatimat epäreilut freelancer-sopimukset eivät ole pulma vain journalistien toimeentulolle ja oikeuksille. Ne ovat samalla askel mediayritysten vallan kasvattamiseksi ja sananvapauden kaventamiseksi.
Journalismin laatua ei määrää vain journalistin ammattitaito, vaan myös työlle annetut puitteet. Nämä puitteet määrittelee kustantaja, ja ne ovat monesti paljon oleellisemmat journalismin laadun ja sisällön muodostumiselle kuin journalistista työtä tekevien innokkaimmatkaan ponnistelut.
Erityisen selvästi tämä näkyy freelance-työssä. Joissakin isoimmissa mediataloissa on viime vuosina linjattu, että vapaan toimittajan pätevyys mitataan vain valmiudella luovuttaa kaikki taloudelliset oikeutensa työhönsä ja usein jopa ottaa laaja vastuu käytön seurauksista. Journalistin osaamisella tai työn laadulla on toissijainen merkitys.
Vuonna 2012 näin menetteli Sanoma Magazines Finland. Se ilmoitti, että journalistista työtä ostetaan vain niiltä, jotka allekirjoittavat muuttamatta talon asettamat toimitusehdot. Nämä ehdot vaativat työhön yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset tekijänoikeudet, samoin työn muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeudet.
Samalla vapaan journalistin tuli sitoutua epämääräisesti muotoiltuun mutta kattavaan vastuuseen työn käytön aiheuttamista kolmannen osapuolen vaateista. Vapaan toimittajan tai valokuvaajan on lisäksi hankittava kuvattavalta tai haastateltavalta tieto siitä, saako aineistoa käyttää missä tahansa, myydä kenelle tahansa ja muuttaa. Jos free ei tätä tee, vastuu seurauksista siirtyy hänelle.
Tosin journalisti ei itse voi millään lailla vaikuttaa siihen, miten ja missä yhtiö aineistoa käyttää tai mihin se myydään. Sopimus sallii koko monikansallisen konsernin laajuisen oman markkinointikäytönkin, ja siihenkin freen olisi siis aina hankittava haastateltavalta tai kuvattavalta lupa - tai vastata seurauksista.
Reaktio oli selvä: 300 SMF:n freetä allekirjoitti julkisen kirjeen, jossa he ilmoittivat etteivät suostu kohtuuttomaan sopimukseen. Talon lehdillä olikin erityisesti keväällä lukijallekin näkyviä vaikeuksia hankkia laadukasta työtä lehtiensä sivuille. Sekään ei mediayhtiötä neuvottelupöytään sopimusehdoista tuonut.
Halvaantunutta journalismia
Tämän kaltaiset vapaiden journalistien vastuusopimukset halvaannuttavat journalismia. Jos vapaa journalisti pakotetaan allekirjoittamaan sopimus, jota hän ei kenties ymmärrä ja jonka sisällöstä juristitkin ovat erimielisiä, hän tuskin haluaa tai uskaltaa mitään riskialtista työssään tehdä.
Kriittisyys, pelottomuus, tutkiva ote ja uutta luova ajattelu ovat journalismin edellytyksiä sekä hyveitä. Nyt alalla työskentelyn ehtoja ollaan rakentamassa sellaisiksi, että näillä ominaisuuksilla varustetuilla on kasvava kiusaus siirtyä muihin töihin. Kuvajournalismissa tappiot näkyvät nopeimmin, sillä valokuvaajille Sanoma-tyyppiset sopimukset ovat taloudellisesti ja juridisesti kaikkein vaarallisimpia.
Vapaiden journalistien työn yksinoikeudet vievät sanelusopimukset luovat laajemmankin pulman sananpaudelle. Nyt tuhannet vapaat journalistit voivat itse päättää työnsä käytöstä sen ensijulkaisun jälkeen.
Mikäli suurten mediatalojen linja toteutuisi ne ja vain ne saisivat yksin päättää kuka kaikkia näitä artikkeleita, taidearvosteluja, kuvituksia, valokuvia ja uutisia saa käyttää. Muutama mediatalo määräisi isosta osasta journalismin käytön ehtoja ja hintoja: kuka saa mitäkin ja kuka ei, kenelle se on kallista ja kenelle halpaa sekä kuinka aineistoa muutetaan.
Monessa mediatalossa on jo tehty työsuhteisten journalistien kanssa sopimuksia, joissa vastaavat oikeudet siirtyvät työnantajalle. Nämä yhdistettynä vapailta journalisteilta kiristettyihin oikeuksiin merkitsevät yhdessä vahvaa ja keskittynyttä mediavaltaa.
Kun aloitin journalistin työn vuonna 1986 lehdistön freelancereista päätti toimituksen johto, journalistit. Nyt sallitun free-työn käytön sanelee monissa taloissa johto, juristit. Onko tämä journalismin tulevaisuus? Muuttuuko journalismi juristeriaksi?
Kirjoittaja on YTM, Suomen freelance-journalistit ry:n puheenjohtaja ja Euroopan journalistiliitto EFJ:n tekijänoikeuksien asiantuntijaryhmän jäsen.
