Mark Twain: Vanhaa Välimerta ristiin rastiin. Suom. Ville-Juhani Sutinen. 190 s.
Lady Mary Wortley Montagu: Elämänmenoa Kultaisessa sarvessa. Suom. Ville-Juhani Sutinen. 173 s.
Vladimir Majakovski: Minun löytämäni Amerikka. Suom. Mika Rassi. 133 s.
Laurence Sterne: Sentimentaalinen matka. Suom. Ville-Juhani Sutinen. 203 s.
Kirjain (03/2010 - Heikki Jokinen) Savukeitaan historialliset matkakirjat on hieno sarja. Se tarjoaa lukijalle tyylikästä tekstiä, oivallista ajankuvaa sekä aineksia peilata näkemyksiään muihin aikoihin ja arvoihin. Joka kirjassa on asiayhteydet ja tausta selventävä esipuhe sekä huolella tehdyt viitteet ajan virtaan unohtuneista paikoista, asioista ja ihmisistä. Sarjan Tulenkantajat-lehteä myötäileva logo lisää tunnelmaa.
Kirjasarjan aloitti jenkkisatiirikko Mark Twainin (1835-1910) kuvaus Välimereltä. Twain ei ollut poliittisesti korrekti eikä hän ole sitä nytkään. Hän liioittelee, yleistää ja haukkuu surutta.
Twain uskoi lujasti, että Yhdysvallat luo uutta ja Eurooppaa painavat väsyneet vanhat perinteet. Erityisen terhakkaasti Twain käy kirkkojen ja niiden pyhiinjäännöskulttien kimppuun. Hän on matkallaan nähnyt tynnyreitttäin Jeesuksen ristin nauloja ja niin paljon Dionysoksen luita, että "niitä riittäisi kahden pyhimyksen kokoamiseen, jos moiseen olisi tarve".
Istanbulin Hagia Sofian moskeija oli "pakanamaailman ruosteisin ladonrötiskö". Twain pakotettiin riisumaan kenkänsa, ja sai siitä hyvästä nuhan sekä jalkansa täyteen "kaikkea tahmeaa, limaista ja saastaista". Sisältä moskeija oli "räikeä kuin sirkuksen ohjelmalehtinen" ja siellä "kyyykistelee riepuisia turkkilaisia".
Twainia ei kannata lukea liian vakavissaan, vain riemukseen ja ajankuvana. Ajan hengessä hän muut perinteet haukuttuaan ylistää antiikin ihanaa perintöä.
Lady Mary Wortley Montagu (1689 - 1762) matkasi Istanbuliin Britannian lähettilään puolisona 1716-18. Elämänmenoa Kultaisessa sarvessa kokoaa kansiin hänen kirjeitään. Montagu kirjoittaa poikkeuksellisen elävästi ja naiskirjoittajan näkökulma lisää kiinnostavuutta.
Hän ymmärtää tapojen vaihtelua Twainia paremmin, jopa ihailee näkemäänsä. Selväjärkinen ja -sanainen Montagu pyrkii työntämään syrjään ennakkoluulonsa ja katsomaan mitä julkisivun takana on.
Tarkastelu rajoittuu tosin Ottomaanien valtakunnan yläluokkaan, hänen vertaisiinsa. Rahvasta ei kirjeissä ole kuin palvelijoina ja sotilaina.
Majakovski, matkamies tulevaisuudesta
Futuristirunoilija Vladimir Majakovski (1893 - 1930) vieraili Yhdysvalloissa 1925. Hänen sanomalehtikirjoituksistaan koottu paketti on komea: Majakovski kirjoittaa jylhästi ja liikkuu sujuvasti aiheesta toiseen. Majakovski ja hänen tekstinsä ovat koko ajan liikkeessä eikä mikään ole hiljaa.
Mark Twainille Yhdysvallat oli tulevaisuus, Majakovskille se oli kommunismi. Sellainen kommunismi, joka perustuu ihmisten tarpeisiin, kesyttää teknologian ja rakentaa tarkoituksenmukaisen maailman.
Majakovskille New York näyttäytyi kansojen sekoituksena ja kapitalismin muurahaispesänä. Chicagon teurastamojen julma valtavuus saa hänet haukkomaan henkeään. "Niissä työskenneltyään joko ryhtyy kasvissyöjäksi tai ryhtyy hissukseen tappamaan ihmisiä, kun elokuvissa käynti alkaa tympäistä."
Teksti on välillä iskevän runollista ja etenee huohottavalla rytmillä. Se on kauttaaltaan niukkaa, keskittyy oleelliseen. Teos on avartava kokemus: näin on voinut Yhdysvallat kokea ja näin hienosti sen on voinut kirjata.
Majakovskin niukkuuden vastakohta oli Laurence Sterne (1713-1768). Hänen fiktiivinen kuvauksensa Yorickin Ranskan matkasta nauttii sanoista ja pitkistä virkkeistä. Tyyli on kuitenkin hämmästyttävän nykyaikaista, Sterneä pidetään nykykirjallisuuden varhaisena airuena.
Hän luotaa tunteita ja tuntemuksia, määrittelee ja luokittelee ihmisiä sekä etenee lähes postmodernilla tavalla kertomuksesta toiseen. Tarina on yksinkertainen ja lähinnä kehys, joka sallii havaintojen teon ja niistä kertomisen. Ote on satiiria asteen happamampi, lähinnä sarkastinen.
