Kirjamessulehti (2008 - Heikki Jokinen) Antikvariaatti on oleellinen osa kirjan elämää. Vaikka kirja poistuu kustantajan tai kirjakauppiaan varastosta se jatkaa kiertoaan käytettyjen kirjojen kaupoissa. Antikvariaatteja on ympäri koko maan, joka makuun ja kukkarolle. Moni niistä erikoistuu tiettyyn aiheeseen kuten shakki, sarjakuva, uskonnollinen kirjallisuus tai Aasia.
Ala on asiastaan kiinnostuneiden pienyrittäjien työtä, ilman kauppiaan vahvaa panosta oman profiilin ja asiakaskunnan luominen ei onnistu. Käytettyjä kirjoja ei haeta tukusta vaan kauppiaan on usein tehtävä lähes salapoliisityötä niiden hankkimiseksi.
Vaikka vanhan kirjan verkkokaupan lisääntyminen on muuttanut alaa, perinteiset antikvariaatit tavaraa pursuavine hyllyineen ovat vahvasti elossa. Monelle kirjanystävälle on tärkeää saada tunnustella ja selailla kirjaa ennen sen ostamista sekä tehdä odottamattomia löytöjä hyllyistä.
Kirjojen määrän lisääntyminen näkyy antikvariaateissa. Ne voivat ottaa vastaan yhä pienemmän osan tarjotuista kirjoista. Ostajien vaateetkin muuttuvat: kirjan hyvä kunto kansipapereineen on entistä tärkeämpää. Myös kirjan graafinen asu on ostajille yhä oleellisempaa.
Kävimme kolmessa antikvariaatissa kysymässä miltä vanhan kirjan kauppa nyt näyttää.
Antikvariaatti on kulttuurilaitos
Pohjanmaan antikvariaatti aivan Vaasan torin lähellä on tehokkaasti pakattu, korkeiden hyllyjen väliin jää kapeita käytäviä. Vuodesta 1979 toimineen antikvariaatin omistaa Christian Olsson yhdessä puolisonsa kanssa.
Suurin muutos on kirjan tarjonnan huima kasvu, Olsson arvioi. "Nykyään voimme ottaa sisään vain 10 - 20 prosenttia tarjotuista kirjoista. Jotkut kirjojen tuojat ajattelevat, että kaikki vanha on arvokasta, ja joillekin 30 vuotta vanha kirja on jo tosi vanha. Se luo ehkä vääriä odotuksia."
Toinen muutos on yhtenäiskulttuurin pirstoutumisen tuoma lukutottumusten hajoaminen. "Aiemmin riitti kun oli paikallishistoriaa ja romaaniklassikot, nyt kysytään kaikkea henkimaailman kirjoista lähtien. Elämme jotakin murroskautta."
Vaasan elävä kaksikielisyys vaikuttaa antikvariaattiinkin. "Yritämme olla niin kaksikielisiä kuin mahdollista, sekä palvelussa että valikoimassa."
Ruotsinkieliset asiakkaat ovat kiinnostuneita paikallishistoriasta. "Se on luonnollista, sillä vanhat paikallishistoriat ovat ruotsiksi." Muutoin Olsson ei näe oleellisia eroja eri kieliryhmien suosikeissa.
Mitä Pohjanmaan antikvariaatista sitten kysytään? "Jonkun verran vielä suomalaisia klassikoita, todennäköisesti usein opiskeluun liittyen."
Vaasalaisten kiinnostus sotakirjallisuuteen näkyy, samoin Mika Waltarin juhlavuosi. Uusia dekkareita ja Mannerheimiin liittyviä kirjoja etsitään paljon molemmilla kielillä. "Nyt ovat yllättäen tulleet takaisin jo lähes kaatopaikalle viedyt viihdekirjat: McLeanit, Angelikat ja Ludlumit."
"Kysytyt vakioalat ovat nautica, eräkirjat, veturifantastien kirjat ja ilmailuaiheet. Niitä emme pysty hankkimaan kysyntää vastaavasti." Perinteinen suosikki filosofia on hiukan hiipunut viime aikoina. Nuoret etsivät erityisesti scifiä ja fantasiaa.
Kaunokirjallisuuden toiveita hallitsevat samat nimet, jotka löytyvät myyntitilastojen kärjestä sekä kestävät klassikot. "Linnan teokset, Sinuhe, Vänrikki Stoolin tarinat ja venäläiset kertojat Dostojevski ykkösenä kiinnostavat aina. Hermann Hesse ei mene entiseen malliin, mutta Camus ja Kafka kelpaavat."
Taidekirjojen myynti on pysähtynyt lähes täysin, Olsson ihmettelee. Keittokirjojakin kaivataan entistä vähemmän. "Niitä kustannetaan enemmän ja tuodaan itse matkoilta." Kirjan ulkoasuun ja kuntoon kiinnitetään entistä enemmän huomiota, moni ei osta kansipaperitonta kirjaa lainkaan.
"Antikvariaatti on kulttuurilaitos. Meillä on hidas kierto ja halu varastoida korkealaatuista kirjallisuutta. Kirjasto, kirjakauppa ja antikvariaatti eivät sodi keskenään, meille kaikki ovat lukijoita ja heistä on pidettävä kiinni. Me kilpailemme ulkomaanmatkojen ja tv-kauppiaiden kanssa."
Kerälijän toiveet ymmärtäen
"Olen innostunut oikein vanhoista kirjoista, 1500-1700 -luvuilta" sanoo Helsingin Töölössä sijaitsevan Runebergin antikvariaatin omistaja Andrew Eriksson. "Niitä tosin ei paljoa Suomessa ole ja vanha fennican etsiminen on todella haastavaa."
1986 antikvaariseksi kirjakaupiaaksi ryhtynyt Eriksson tekee paljon yhteistyötä keräilijöiden kanssa. "Innostun aina heidän pyynnöistään, olkoon aihe mitä tahansa. Siinä on löytämisen iloa." Aiemmin itsekin kirjoja kerännyt Eriksson tavallaan kerää niitä nyt asiakkaidensa kautta.
Kauppiaana Erikssonin tavoite on myydä hyviä kirjoja kaikille. Kirjoja pursuavan kaupan hyllyillä onkin kotimaisten kielten lisäksi runsaasti teoksia myös muilla kielillä. Valintaperuste on aiheen kiinnostavuus.
"Yritän pitää myös sellaista, jota kukaan muu ei myy. Esimerkiksi koulujen vuosikirjat, vanhat ruokalistat ja pienpainatteet. Minua kiinnostavat visuaalisesti hauskat ja typografisesti mielenkiintoiset painotuotteet."
Erikssonin varastoissa on paljon aikanaan ajankohtaisuutensa menettänyttä aineistoa kuten myyntiluetteloita ja laivojen matkustajalistoja. "1910-luvun kaakeliuunihinnasto antaa paljon sellaista tietoa ja ajankuvaa, mitä mikään muu painotuote ei välitä."
"Vanhassa kirjastossa pari sukupolvea hyllyssä pidetyt näyttävät kirjat eivät välttämättä ole kaikkein mielenkiintoisimpia, vaan se vintille kerätty, joka aiottiin heittää pois jo 1920-luvulla."
Yhteistyö keräilijöiden kanssa on Erikssonin suurin ja hauskin haaste. "Olen oppinut asiakkailta paljon kirjoista. He tietävät usein käsittämättömän paljon alastaan. Minun työni on ymmärtää mistä kontekstista puhutaan ja asiakkaan toiveet."
Kysymys suosituista keräilyaloista saa Erikssonin vaivautuneeksi, ne ovat hyvin yksilöllisiä ja kattavat lähes kaiken inhimillisen. "Minulla on taipumus innostua kaikesta, mistä asiakas innostuu."
Teosten visuaalinen puoli on erityisesti nuorille keräilijöille entistä tärkeämpi. Samoin muotoilu ja sisustus kiinnostavat yhä enemmän. Luonnonhistoria ja vanha tieteellinen kirjallisuus löytää aina ostajan. Teosten kunnolta vaaditaan myös entistä enemmän.
Kirjojen keräily on edelleen vankasti hengissä, Eriksson uskoo. "En tiedä mitään muuta keräilyalaa, jolla voi niin vähällä rahalla hankkia 1700-luvulla käsin tehdyn taidetuotteen. Ei kaikilla ole varaa sen ajan tuoleihin."
Eriksson hankkii kirjoja myös ulkomaisilta messuilta ja tekee yhteistyötä kollegojen kanssa. Jotkut kirpputoreja kiertävät myös tuovat hänelle löytämiään teoksia. "On hauskaa myydä kirjoja, mutta metsästäminen on edelleen se jännittävin osa."
Tärkeää, että tavara vaihtuu
Helsingin Hakaniementorin laidalla sijaitsevan Interfennican osakkaalla Pekka Päivärinnalla on selkeä näkemys toiminta-ajatuksestaan: "Ostamme kaiken ja yritämme pitää hintatason mahdollisimman edullisena."
Se toteutuu kun ostaa mahdollisimman paljon kaikkea kirjallisuutta. "Asiakkaan kannalta on tärkeää, että tavara vaihtuu." Vuodesta 1990 kauppaa pitänyt Päivärinta kierrättää noin 300 kirjaa päivässä.
Silti vain osa kirjoista päätyy myyntiin. Osa lahjoitetaan yleishyödyllisille yhdistyksille kirpputorimyyntiin tai myydään pikkukolikolla. Kirjalaatikoiden kantaminen on välillä fyysisestikin raskasta, "ehkä siksi naisia ei paljon alalla olekaan".
"Tarjonta on kasvanut. 1990-luvun alussa teimme lähes päivittäin kotikeikkoja, silloin kirjoista oli kova pula ja yritimme hankkia kaiken minkä saimme." Vaikka isommat erät yhä noudetaan, suurin osa kirjoista tulee nyt kauppaan tiskin yli.
Oleellinen osa Interfennican valikoimaa ovat kustantajilta hankitut jäännöserät. Nyt hyllyissä on noin sata jäännöseränimekettä. "Hankimme eriä valikoiden ja kustantajan hintapyyntökin tietysti vaikuttaa. Pyrimme pitämään niiden hinnat yhtä edeullisina kuin käytetyilläkin kirjoilla." Vuosien mittaan jäännöseriä on saatu lähes kaikilta kustantajilta.
Tämän vuoden alusta Päivärinta laski kauden uutuuskirjojen hankinta- ja myyntihintoja. Aiemmin ne myytiin puolella kirjakaupan hinnasta. "Menetimme muutaman uutuuksia ostaneen kirjastoasiakkaan ja kirjoja alkoi jäädä käsiin." Päivärinta saa edelleen sisään melkein kaikki isojen kustantajien uutuuskirjat.
Kirjojen kysyntä hajaantuu niin monelle nimekkeelle, että Päivärinta ei osaa nimetä suosikkeja. Tietyn kirjailijan esillä olo vaikuttaa, samoin mikä tahansa kirjaan liittyvä kohu. Dekkariboomi näkyy, tänä kesänä on eniten kaivattu Stieg Larssonin teoksia.
"Laadukasta kaunokirjallisuutta kysytään aina, siinä ei ole muutoksia. Muutoin painotus on historiapuolella, mutta se on myös laaja alue. Tähän asti pokkarien tarjonta on ollut tasapainossa kysynnän kanssa, mutta nyt niitä tulee enemmän kuin kysytään."
Antikvaarinen kirja on tuote, jota myydään vielä tulevaisuudessakin, Päivärinta uskoo. "Tietokoneet ovat muuttaneet monta asiaa, mutta kirja on ollut samannäköinen 500 vuotta, mihin se siitä muuttuisi?"
