Painomaailma (03/2006 - Heikki Jokinen) Bryssel on lobbarien luvattu kaupunki. Siellä vaikuttaa Euroopan Unioniin 15 000 eturyhmien, yritysten, alueiden ja järjestöjen edustajaa. Ne ovat pystyttäneet kaupunkiin 2 600 toimistoa. Joukossa on myös painoteollisuuden eurooppalainen järjestö Intergraf, jonka tavoitteet ulottuvat Kiinasta kemikaaleihin.
Intergrafin saksalainen pääsihteeri Beatrice Klose tekee heti ammattinsa osaavan vaikutuksen; asiat tulevat selkeästi ja järjestyksessä.
– Vaikuttamisemme keskittyy lähinnä kahteen alaan, kilpailuasioihin ja ympäristökysymyksiin. Tavoite on säilyttää eurooppalaisten yhtiöiden kilpailukyky.
Euroopan Unionissa lobbaus ei ole salaperäistä supinaa parlamentin loputtomien käytävien hämärässä, vaan säänneltyä yhteistyötä virkamiesten ja poliitikkojen kanssa.
EU-parlamentti pitää rekisteriä lobbareista ja heillä on eettiset ohjeet. Etujärjestöt ovat edustettuina hallinnon työryhmissä ja virkamiehet tapaavat niiden edustajia eri yhteyksissä.
Tästä yhteydenpidosta hyötyvät niin virkamiehet kuin järjestötkin, Klose arvelee. Intergraf on edustettuna yritystoiminnan pääosastolla samassa ryhmässä kuin muun muassa paperiteollisuus.
– Me pidämme heitä ajan tasalla alan tilanteesta ja he kertovat meille muiden pääosastojen merkitsevästä lainsäädännöstä. Oli erittäin hyödyllistä kun komission edustaja oli juuri seminaarissamme.
Esityslistalla Kiina
Tälle hetkellä isoin kysymys Intergrafille on kasvava painotuotteiden tuonti Aasiasta, erityisesti Kiinasta. EU-komission yritystoiminnan pääosasto on kuullut huolen ja teettää tänä vuonna tutkimuksen painotöiden siirtämisen vaaroista.
Intergraf julkaisi tammikuussa jo oman alustavan selvityksen painoteollisuuden tuonnista Kiinasta. Tuonti EU-alueelle on kasvanut kymmenessä vuodessa 600 prosenttia, ja tuonnin kokonaisarvo oli toissa vuonna 454 miljoonaa euroa.
– Pulma ei ole vielä iso, mutta monet painajat pitävät Kiinaa todellisena uhkana. Ongelmana pidämme Kiinan tuontia jo lastenkirjoissa, käsityötä vaativissa kirjoissa, kalenterissa ja isoissa kuvateoksissa, selvitystä laatinut Klose kertoo.
Hän arvioi, että aikakauslehtien painatus Kiinassa voi kasvaa kunhan maan kuljetusyhteydet paranevat riittävästi. Saksalaiset kustantajat painattavat jo joitakin lehtiä Kiinassa.
– Lehdillä on monesti tarkka ilmestymispäivä, ja reitti satamasta satamaan kestää 35-40 päivää. Mutta nyt maantiekuljetukset kulkevat vanhaa Silkkitietä Eurooppaan jo 17-20 päivässä. Kiina on ilmeisesti pian liittymässä matkaa nopeuttavaan maanteiden TIR-tullisopimukseen.
– Nykyään on jo nähty sitäkin, että brittitilaaja painattaa Kiinassa 50 000 luetteloa, joista 5 000 tulee lentäen ja loput hitaammin perässä laivalla.
Intergraf korostaa sitä, että Kiina rajoittaa tuontia Unionista tiukemmin kuin toisin päin. Maan uusi CCC-tuontisertifikaattijärjestelmä on hidas ja kallis.
Klose muistuttaa myös, että Euroopassa työskennellään ympäristön puolesta, ja samaan aikaan tuodaan Kiinasta autolla tai lentäen painotuotteita. - Se ei ole kehitystä, jota kohti tulisi edetä.
Intergrafin ympäristö- ja talouspolitiikan kysymysten asiantuntija Anne-Marie De Noose muistuttaa, että työn tilaajien kannattaisi miettiä, onko hinta ainoa merkitsevä tekijä.
– Jotkin aasialaiset painot ovat tuottaneet lisäkappaleita Espanjaan tekemistään kirjoista ja myyneet niitä pimeille markkinoille ohi myyntikanavien.
De Noose myös kertoo, että on näyttöä siitä, että Kiinassa on valmistettu kopioita Heidelbergin painokoneista. Maa tunnetaan piittaamattomasta suhtautumisesta tekijän- ja patenttioikeuksiiin.
Ekokukka epäilyttää
Unionilla on paljon valtaa ympäristöasioissa, Anne-Marie de Noose muistuttaa. Teollisuudelle ne ovat tärkeitä, sillä sille asetetaan monia vaateita kuten päästöjen vähentäminen.
– Joskus pienikin vähennys voi maksaa hyvin paljon, De Noose arvioi. Siksi Intergraf seuraa tarkasti ympäristösäädöksiä.
Kemikaalisäädöstö Reach eli asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista ja lupamenettelystä hiersi pitkään Unionin eri elimissä.
– Parlamentti teki hyvän työn, koska se yksinkertaistaisi joitakin vaadittuja kemikaalien rekisteröintejä. Vaikutimme asiaan yhdessä muun muassa tekstiili-, nahka, kumi-, puu- ja huonekaluteollisuuden kanssa.
Parlamentin suuntaan Intergraf lobbaa satunnaisemmin. Yleensä työ suuntautuu komissioon, joka valmistelee lakiesitykset.
– Jos emme ole lobanneet heitä tarpeeksi hyvin, niin sitten on lobattava parlamenttia, De Noose sanoo.
Tällä hetkellä ajankohtainen ympäristöasia on EU:n ekomerkin ulottaminen myös painoteollisuuteen. Tälle kukkamerkille on jo luotu omia kriteerejä esimerkiksi tietokoneille, pesuaineille ja paperille. Hanke on takkuillut, sillä asiassa on eri näkemyksiä.
– Komission yritystoiminnan pääosasto on ottanut melko kielteisen kannan, koska kyseessä ei ole kuluttajatuote vaan henkisen työn tulos. Siirtyisivätkö lukijat lehdestä toiseen, koska sillä on ekomerkki?
De Noose kertoo, että useimmat Intergrafin jäsenet eivät pidä painotuotteiden ekomerkkiä tarpeellisena. Se voi olla myös pieniä painoja syrjivä; koneet on puhdistettava pienten painatusten jälkeen monta kertaa, kun iso painaja voi selvitä yhdellä puhdistuksella.
Ala ei ole ihastunut myöskään odotettavissa olevaan byrokratiaan ja hakumenettelyyn. Kustantajat ovat myös kertoneet painoille, että he eivät halua maksaa merkistä lisähintaa.
– Lisäksi meillä on jo melko kattava lainsäädäntö, De Noose viittaa ympäristönormeja asettaviin lakeihin.
Kaikkea seurataan
Teollisuuden etujärjestön tulee tarkkailla kaikkea mitä Brysselissä liikkuu, Klose muistuttaa.
– Monesti ei alussa huomaa, miksi jokin direktiivi tai vastaava olisi tärkeä myös painoteollisuudelle. Siksi on koko ajan seurattava EU-asioita laajalla skaalalla.
Esimerkiksi postipalveludirektiivi voi vaikuttaa painoteollisuuteen. Jos postimaksut ovat jossain halpoja, painotyö voi siirtyä sinne. Televisio ilman rajoja -direktiivi antaa lisäjoustoa tv-mainoksien sijoittelulle. Klose miettii, että se saattaa vähentää kiinnostusta ilmoittaa printtimediassa.
– Myös tuotteiden luokittelu kiinnostaa meitä, nyt EU:ssa suunnitellaan yhtenäistä luokitusjärjestelmää Yhdysvaltain kanssa. Luokittelulla on merkitystä muun muassa tilastoinnissa, joka puolestaan on päätöksenteon pohjana monessa yhteydessä. Meidän oli esimerkiksi vaikea saada älykortit mukaan painoteollisuuden tuotteisiin.
– Saamme tietoa myös muilta järjestöiltä ja voimme miettiä ovatko esiin tulevat asiat meillekin oleellisia. Siksi on oltava Brysselissä.
******
Huomisen kirjoja Kiinasta?
Intergrafin Kiina-raportti on kattava ja tiivis tietopaketti maan voimakkaasta rynnistyksestä maailman painotuotteiden pajaksi.
Kiinan hallitus kannustaa painoteollisuutta investoimaan, ja hallitus rakennuttaa vauhdilla vientiä palvelevaa tiestöä, satamia ja lentokenttiä.
Painoteollisuuden osuus Kiinan ripeästi kohenneesta bruttokansantuotteesta nousi vuoden 1984 0,6 prosentista vuoden 2002 kahteen prosenttiin. Painojen määrä onkin lisääntynyt samana aikana huimasti: 11 000 yhtiöstä 90 000:ään.
Lukua voi verrata Länsi-Euroopan 90 000:ään yhtiöön. Koko Euroopassa painoja on arviolta 125 000, tilastot ovat tosin puutteellisia. Kun Länsi-Euroopassa painoteollisuus työllistää 700 000 ihmistä, on luku Kiinassa kolme miljoonaa.
Painotuotteiden vienti Kiinasta EU-alueelle on kasvanut huikeasti: vuonna 1995 tuonti nykyisen 25 EU-maan alueelle oli arvoltaan 96 miljoonaa euroa. 2004 se oli noussut 454 miljoonaan euroon.
Pakkausteollisuus ja kaupallinen painatus haukkaavat molemmat tuotannosta noin 40 prosentin siivun. Painoteollisuuden vuosittainen kasvuprosentti on ollut viime vuosina 15, sillä myös kotimarkkinat vetävät.
Suurin kiinalaisten painotuotteiden tuoja EU:ssa on Britannia, toissa vuonna 209 miljoonalla eurolla. Laaja tuonti on sielläkin melko uusi ilmiö, se nousi kymmenessä vuodessa 700 prosenttia.
Suomeen Kiinasta tuotiin vuonna 2004 arvoltaan eniten lastenkirjoja, niukasti alle puolella miljoonalla eurolla. Seuraavaksi nousivat kalenterit, 364 000 euroa. Irtolehtisiä kirjoja ostimme 259 000 eurolla. Koko tuonnin arvo oli hiukan yli 1,5 miljoonaa euroa.
Kiinassa painatetaan erityisesti käsityötä vaativia kirjoja ja lastenkirjoja. Vain kaksi kertaa Suomen kokoiseen Belgiaan niitä tuotiin peräti 10 miljoonalla eurolla vuonna 2004.
Muita isoja painotuotteiden tuojia Eurooppaan ovat Hong Kong ja Singapore. Intia ja Malesia ovat myös kasvussa.
*****
Mikä on Intergraf?
Intergraf eli koko nimeltään International Confederation for Printing and Allied Industries kokoaa yhteen eurooppalaisia graafisen teollisuuden, viestinnän sekä läheisten alojen kansallisia järjestöjä. Se on perustettu 1930.
Jäsenliittoja on 25 ja ne ovat 22:sta maasta. Viime vuonna liittyi virolainen painoteollisuuden liitto ja tänä vuonna bulgarialainen. Suomesta mukana ovat Graafinen teollisuus ry ja Viestintätyönantajat ry.
Toiminta painottuu vaikuttamiseen alan puolesta erityisesti Euroopan Unionissa, tiedon tuottamiseen ja jakamiseen sekä laajaan koulutus-, konferenssi- ja näyttelytoimintaan.
Intergrafin Brysselin toimistossa on kuusi työntekijää.
