Kansan Uutiset (22.01.2012 - Heikki Jokinen) Viime vuoden arabikevät kaatoi hallituksia. Arabimaiden oma dokumenttielokuva on jo ehtinyt mukaan kirjaamaan ja tulkitsemaan vallankumouksia.
Aluksi vain dokumentoin tapahtumia, sanoo egyptiläinen elokuvaohjaaja Ahmed Rashwan. - Mutta sitten päätin tehdä elokuvan, ihmisen elämän aikana sattuu kuitenkin korkeintaan yksi vallankumous. Olin mielenosoituksissa kuten muutkin, erona oli vain se, että minulla oli kamera.
Rashwanin Egyptin vallankumousta käsittelevä dokumenttielokuva Born on the 25th of January (Syntynyt 25. tammikuuta) sai ensi-iltansa joulukuussa Dubain elokuvajuhlilla. Hän kuvasi Kairon Tahrir-aukion mielenosoituksia ja kuuli kansan näkemyksiä. Kuvaamastaan 70 tunnin aineistosta hän koosti 80 minuutin elokuvan.
- Elokuva on työkaluni, esitän näkemykseni sen avulla. On tärkeää, että ohjaajat maan sisältäkin tekevät dokumentteja, eivät vain ulkomalaaiset. Se on eri asia. Lapsillenikin on tärkeää nähdä kymmenen vuoden päästä tällainen elokuva.
Born on the 25th of January tallentaa tunnelmia Tahririn aukiolla ja muualla Kairossa mielenosoitusten aikaan. Ihmiset tungeksivat kameran eteen, kaikilla on sanottavaa.
- Vain pari kuukautta aikaisemmin kukaan eivät uskaltanut puhua ja olla kuvattavana, vallankumouksen aikana kaikki taas halusivat kertoa kameralle ja näyttää mielenosoituskylttejään. Nyt he näkivät ensimmäistä kertaa itsensä ja sanomansa väärentämättömänä televisiossa ja elokuvissa.
- Jotain muuttui, kansa otti askeleen tulevaisuuteen. Pelko on poissa. Elokuvassani vanha nainen sanoo nuorelle naiselle kuinka tämän sukupolvi on poistanut pelon. Pidän kovin tästä kohtauksesta.
Kaksinkertainen sensuuri
Kairon elokuvakoulusta 1994 valmistunut Ahmed Rashwan on kokenut ohjaaja, joka on tehnyt lyhytelokuvia, dokumentteja ja näytelmäelokuvia. Hänen teemansa ovat yhteiskunnallisia, ja siksi sensuurin ja viranomaisten kanssa on välillä tullut hankaluuksia.
- 1998 tein dokumentin koptikristittyjen laulukuorosta. Koska muslimien ja kristittyjen välit olivat kireät, sensuuri salli näyttää sen Egyptissä, ei ulkomailla. Kun elokuva esitettiin El Menyassa, poliisit olivat paikalla vahtimassa. Se oli elokuvan ainoa esitys Egyptissä festivaaleja lukuunottamatta.
Rashwanin uusin elokuva valmistui viikkoa ennen Dubain elokuvajuhlia. Sitä ei vielä ole ehditty näyttää Egyptissä, mutta hän uskoo sen pääsevän julkisuuteen. Nyt Egyptin elokuvateattereissa kiertää kolmen egyptiläisohjaajien Tahrir 2011 -dokumentti. Se on ensimmäinen teattereissa nähty kotimainen dokumentti, Rashwan sanoo.
- Sensuurin on muututtava, se on yhä voimassa. Se voi jopa poistua kokonaan tulevina vuosina. Seksiä Egyptissä tuskin sallitaan eikä elokuvassa voi koskaan sanoa, että jumalaa ei ole, se voisi tehdä elokuvaohjaajan elämän vaikeaksi. Yhteiskunnallisten kysymysten käsittelystä tulee varmasti helpompaa.
Egyptin elokuvasensuuri on kaksivaiheinen: ensin sensuuri hyväkyy käsikirjoituksen ja antaa kuvausluvan, sitten valmis elokuva sensuroidaan. Elokuvantekijät ovat jo aiemmin vaatineet käsikirjoitusensuurin lakkauttamista ja nyt vaade on entistä ajankohtaisempi.
- Emme saaneet kuvata kadulla ilman sensuurin antamaa lupaa. Kun laitoimme kameran pystyyn, poliisi tuli vaatimaan sensuurin antamaa lupaa. Jos sitä ei ollut, elokuvaryhmä voitiin pidättää.
Isoilla 35 millimetrin filmikameroilla työ oli ilman lupaa mahdotonta, mutta nykyisellä kevyellä kuvauskalustolla kieltoja voi kiertää. Vallankumouksen aikana kuvaa välittyi kaikkien mahdollisten kanavien kautta ja sitä ladattiin verkkoon.
Vallankumous on kuin oma lapsi
Viime vuosikymmenellä Rashwan teki toista tusinaa dokumenttia qatarilaiselle Al-Jazeera -tv-kanavalle. Arabimaissa laajalti näkyvä kanava tekee riippumatonta journalismia ja on siksi kerännyt vihollisia Yhdysvalloista Al-Qaidaan. Al-Jazeeraa on pidetty yhtenä arabikumouksen kätilönä.
- En kohdannut kanavalla poliittista kontrollia dokumenttielokuvieni suhteen, he eivät vaatineet muutoksia niihin. Näinkin Tahrir-aukiolla kylttejä, joissa tervehdittiin Al-Jazeraa, Egyptin televisio ei kertonut totuutta. Kanava suljettiinkin kahdesti Egyptissä ja sen työntekijöitä pidätettiin.
Elokuvissa käynti laski rajusti Egyptissä viime vuonna ja siksi tuottajat eivät nyt investoi elokuviin. Rashwan löytää helposti syyn: televisio on nyt ollut dramaattisempi ja todempi kuin elokuva. Riippumattoman elokuvan tekijöille ja dokumentaristeille tilanne ei ole pulma, he ovat tottuneet pieniin budjetteihin.
Ahmed Rashwan suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen uskonnollisten puolueiden valivoitosta huolimatta.
- Egypti ja Tunisia eivät seuraa Iranin tietä. Tulevaisuus ei ole helppo, mutta kukaan ei saa vallankumouksen tehneitä takaisin vanhaan hallintoon. Ihmiset tulivat takaisin Tahririn aukiolle, he eivät anna muslimiveljeskunnan tai salafistien luoda diktatuuria.
- Vallankumous on kuin oma lapsi. Vuosienkin päästä se on sinun lapsesi.
Puoli vallankumousta
Tunisialaisohjaaja Mourad Ben Cheikhin Dubain elokuvajuhlilla myös nähty No More Fear (Ei enää pelkoa) on tuore kuvaus Tunisian vallankumouksesta. Elokuva ehdittiin jo nähdä Helsingissäkin Lens Politica -festivaalilla marraskuussa.
Elokuva seuraa vallankumousta eri ihmisten silmin. Kansainvälisestikin tunnetuksi noussut A Tunisian Girl -blogin pitäjä Lina Ben Mhenni kiertää mielenosoituksissa tallentamassa tunnelmia ja ihmisoikeusjuristi Radhia Nasraoui kertoo kokemuksistaan.
Hänen miehensä Hamma Hammami on tiukan linjan leninistisen kommunistipuoluen johtaja, jonka vallankumous vapautti. Hän kertoo vankeuskokemuksistaan ja siitä, millaista oli elää jatkuvan valvonnan alla.
Kaikkien sanoma on sama: pelko on poissa. Se on suurin voitto ja kaikki muu seuraa siitä.
- Ikkuna, joka minun oli avattava ymmärtääkseni Tunisian tapahtumia, oli pelon ikkuna. Kumous käynnistyi sillä hetkellä kun tunisialaiset lopettaivat pelkäämisen, sanoo ohjaaja Ben Cheikh Dubain elokuvajuhlilla.
Tanskalais-palestiinalaisen Omar Shargawin ja ruotsalais-egyptiläisen Karim Al Hakimin 1/2 Revolution (Puoli vallankumousta) kuvasi lähes jännityselokuvan tavoin, miten vallankumouksen tunnelmat tiviistyivät Kairossa.
Ohjaajat olivat Kairossa kun mielenosoitukset alkoivat. He kuvasivat tapahtumia, mutta epävarmuus tulevasta painoi. 1/2 Revolution antaa katsojalle tunteen kuin hän olisi itse paikalla: armeijan otteen kiristyminen, väkivallan kasvu ja pelko sekä tunnelman kuumeisuus välittyvät hyvin.
Elokuvan nimi selittyy lopussa: tekijät lentävät turvaan Kairosta jo ennen presidentti Hosni Mubarakin eroa.
Libanonin historia auton silmin
Arabimaiden uusi dokumenttielokuva on kiinnostunut yhteiskunnasta. Libanonin elokuvantekijät pureutuvat usein maansa kipeään lähihistoriaan. Simon El Habren Gate #5 (Portti no 5) luotasi sisällissotaa (1975-90) Beirutin sataman työntekijöiden näkökulmasta. Sodankin keskellä yksi portti oli auki ja sitä kautta kulki tavaraa sodan eri osapuolille.
Hady Zaccakin Marcedes kirjasi Libanonin historian Mercedes Benz -auton silmin. Sitä käyttivät taksit, rikkaat ja rahvas. Zaccak herkutteli vanhoilla uutisfilmeillä, joissa Mersu oli aina mukana.
