HS (23.01.1992 - Heikki Jokinen) Suomen elokuva-arkisto esittää Helsingissä 450 elokuvaa vuodessa, lähes yhtä monta kuin television kolme kanavaa yhteensä. Näistä noin 50 on Suomen ensiesityksiä. Suomen elokuvateattereissa on vuodessa noin 170 ensi-iltaa.
Arkiston elokuvat kokoaa ja valitsee arkiston ohjelmasuunnittelija Antti Alanen .
Näitä työpaikkoja on vain yksi Suomessa
Antti Alanen aloitti ohjelmasuunnittelijana 1985.
"Tämä työ on maailman hauskin mutta ei kevyin. Ei koskaan tylsää hetkeä! Tähän ei voi valmistautua kuin tekemällä, tätä ei voi oppia muualla eikä tästä ole hyötyä muualla." 1957 perustetun Suomen elokuva-arkiston tehtävä on kotimaisen elokuvan perinnön pelastaminen. Se tallettaa Suomessa levityksessä olleet elokuvat ja videot sekä kokoaa elokuvaan liittyvää aineistoa.
Arkistossa on 8 000 ulkomaista sekä 700 suomalaista pitkää elokuvaa. Lyhytelokuvia on 30 000.
"Ensimmäinen työni oli tutustua arkiston omiin kokoelmiin", huokaisee Antti Alanen.
"Ensimmäiset kolme vuotta olivatkin infernaalisia. Minun on tunnettava elokuvien sisältö, oikeuksien omistaja sekä kopion kunto." Arkiston vuosi jakautuu kolmeen kauteen, joista kuhunkin mahdutetaan tusinan verran teemoja.
"Pyrin tasapainottamaan teemoja keskenään. Jos - kuten nyt - esitämme Howard Hawksin elokuvia niin on hyvä ajatus, että samanaikaisesti on esillä sarja naisohjaajia."
"Ohjelman dynamiikka muodostuu vastakohdista. Jos esitetään sotaelokuvia niin tarvitaan myös ihmissuhdedraamoja. Kunniatehtävämme on esittää myös sitä mitä muualla ei näe."
"Kotimaisia teemoja on aina oltava mukana, samoin joka vuosi esitellään kattavasti merkittävä ohjaaja." Teemojen aiheista ei ole pulaa. "Ideoita on tällä hetkellä pari tuhatta", Alanen sanoo ilmeenkään värähtämättä. "Jo ensimmäisen kolmen työkuukauteni aikana niitä tuli kymmeneksi vuodeksi."
10 000 kantakorttia
Kaksi viime vuoden suosituimpiin kuuluvaa sarjaa olivat Astrid Lindgrenin sekä Stephen Kingin kirjoista tehdyt elokuvat.
"Niissä ei varmaankaan ollut sama yleisö", muotoilee Alanen diplomaattisesti.
Toissa vuonna arkiston omassa 200-paikkaisessa teatterissa oli näytöstä kohti keskimäärin 69 katsojaa. "Suosituimpia sarjojamme oli toissa vuoden homosarja, sana ilmeisesti levisi hyvin." Kantakortin haltijoiden vaihtuvuus on melko suuri ja ikärakenne painottuu nuoriin sekä opiskelijoihin. Perheelliset putoavat kiireineen pois joukosta.
"Avioliitto ja elokuvat eivät sovi yhteen", Alanen päättelee.
Elokuva-arkiston kantakortti on voimassa kuusi kuukautta ja maksaa 20 markkaa. Sen lisäksi tulee hankkia 15 markan pääsylippu kutakin käyntiä varten. Lipun hinta menee Alasen mukaan teatterin ylläpitoon.
"Hinnan on oltava niin edullinen, että ihmisillä on varaa seurata laajojakin teemakokonaisuuksia". Arkiston palvelutaso ei ole elokuvateatterien kaltainen. Monissa elokuvissa ei ole suomenkielisiä tekstejä.
Kaksi kolmasosaa ohjelmistosta kootaan Suomessa olevista elokuvista. Ellei arkistolla itsellään ole elokuvaa, Alanen kääntyy suomalaisten elokuvalevittäjien puoleen. Ellei elokuvaa ole Suomessa, se hankitaan ulkomailta.
"Ensiksi otan yhteyttä Svenska Filminstitutetiin. Ruotsissa aloitettiin elokuvien arkistointi jo 1930-luvulla ja heillä on paljon enemmän elokuvia kuin meillä. Seuraavaksi tärkein yhteistyökumppani on British Film Institute."
Kansainväliset yhteydet ovat vilkkaat. "Howard Hawks -sarjan elokuvia koottiin ainakin 15 eri paikasta Hollywoodista Belgradiin, jossa oli eräästä elokuvasta Euroopan ainoa kopio.
Myös Antti Alaselta kysytään apua. "Kollega soitti hiljan New Yorkista ja kysyi millainen oli meillä näytetyn Antonionin Blow Up -elokuvan kopion kunto. Vastasin että huono."
Antti Alanen katsoo vuodessa 500 pitkää elokuvaa. "Kohtalaista amatööritasoa", luonnehtii hän itse määrää. "Ammattilaiset katsovat tuhat."
Alanen ei väheksy videota. "Rakastan videota, olen kirjoittanut kirjankin musiikkivideoista. Voi olla, että kymmenen vuoden kuluttua elokuvateatterit esittävät teräväpiirto-videoita."
