Hiroshiman animaatiofestivaalin vieraana ollut Harryhausen, 78, yhdisti 16 elokuvassaan taitavasti elävät näyttelijät ja nukkeanimaation. Hänen esikoiselokuvassaan Syvyyksien hirviö (1953) liskohirviö mustekala tuhoaa San Franciscoa. Se innosti Japanin Toho-studion tekemään 1954 ensimmäisen Godzilla-elokuvansa.
Toisessa Harryhausenin katastrofielokuvien klassikoksi päätyneessä tarinassaan Earth vs. Flying Saucers (1956) avaruuden muukalaiset panevat matalaksi Washingtonin.
"Näin King Kongin 13-vuotiaana 1933 ja se muutti elämäni", Harryhausen kertoo. "Tiesin, että se ei ollut mies gorillapuvussa, mutta siihen aikaan elokuvien erikoistehosteista ei puhuttu niin paljon kuin nyt."
"Viimein sain selville miten se oli tehty. Huomasin, että animaatio voi tehdä eläviksi myös ihailemani dinosaurukset."
"Olen aina ollut kiinnostunut epätavallisesta", Harryhausen kertoo. "Saksalaisen taustani vuoksi näin paljon 20- ja 30-lukujen saksalaisia elokuvia. Erityisesti mieleeni jäi Fritz Langin Metropolis ", Los Angelesissa syntynyt ja nykyään Britanniassa asuva Ray Harryhausen muistelee.
Miekkailua kuin balettia
Harryhausenin viisikymmenluvun elokuvissa esihistorialliset hirviöt heräävät eloon tai saapuvat avaruudesta maahan, koska "sitä vaadittiin 50-luvulla".
"Mutta tuhoamiseenkin kyllästyy. Siksi siirryin fantasiaan, antiikin mytologiaan ja vanhoihin taruihin. Elokuvissani oli aina perinteinen malli, sankari ja roisto." 1963 valmistunut Taistelu kultaisesta taljasta on Harryhausenin animaation huippusaavutus. Elokuvan hämmästyttävimmässä kohtauksessa seitsemän luurankoa miekkailee kolmen miehen kanssa.
Ensin Harryhausen piirsi kohtauksen kuviksi, jotka ammattilaismiekkailija muutti liikkeiksi. Seitsemän miekkailijaa opetti liikkeet näyttelijöille. "Se oli kuin balettia".
Tietokoneanimaatio on komiteatyötä
Harryhausen sovitti noin 35 senttiä korkeat luurankonukkensa näyttelijöiden miekkailuun. "Se oli äärimmäisen hidasta, monena päivänä kuvasimme vain 13 ruutua", Harryhausen kertoo. Siis alle sekunnin verran, sillä elokuvan yhteen sekuntiin tarvitaan 24 ruutua.
"Yleensä sentään sain valmiiksi 25 sekuntia elokuvaa päivässä." Ray Harryhausen ei ohjannut elokuviaan itse, "minulla ei ollut kärsivällisyyttä ohjata näyttelijöitä", hän sanoo. "Nuket tekivät mitä halusin." Harryhausen oli kuitenkin elokuviensa todellinen sielu.
Hän kehitti tarinat ja piirsi ne noin 400 piirroksen kuvakäsikirjoituksiksi. Hän valitsi myös kuvauspaikat, "koska olin ainoa joka tiesi mitä aioin tehdä eikä antiikin draamaa voinut kuvata Malibu Beachilla".
"Elokuvani eivät ole ohjaajan elokuvia eurooppalaisessa mielessä", Harryhausen muistuttaa. "Usein ohjaaja saapui paikalle vasta kuvausten alkaessa." "Mutta kiistämättä olin imarreltu erään arvostelijan kirjoittaessa, että Harryhausen olisi saanut animoida ihmisetkin."
Taidoistaan ja suosiostaan huolimatta Harryhausenin oli välillä vaikea löytää tuottajaa. "Työskentelin aina yksin ja jotkut tuottajat eivät pitäneet siitä. Isosta ryhmästä olisi helppo erottaa joku, mutta minua ei voinut." Hän sai myös pitkään tehdä elokuvansa hyvin pienellä budjetilla.
Ray Harryhausen sai elämäntyöstään Oscarin 1992 ja hänen elokuvansa ovat taas nousseet esille vuosien hiljaisuuden jälkeen. Niiden täydelliseksi kehittyneen käsityön viehätys on kiistämätön myös tietokoneanimaation aikakaudella.
"Tietokoneanimaation yhtä kohtausta tekee 50 ihmistä. Sillä ei ole yhtä luojaa, se on komiteatyötä", Harryhausen tiivistää.
***
Hiroshima on animaatiofestivaalien kärkeä
HIROSHIMA Hiroshiman animaatiofestivaali on noussut rivakasti alallaan arvostetuimpien joukkoon. Ensimmäinen festivaali järjestettiin 1985.
Myös elokuvantekijät arvostavat Hiroshimaa. Kilpailusarjaan lähetettiin ehdolle 1 100 elokuvaa, kun perinteisesti suurin ja kaunein ranskalainen Annecyn festivaali keräsi tänä kesänä vain 700 elokuvaa.
Kilvan elokuvat olivat suurelta osin jo muualta tuttuja, monet myös Tampereella nähtyjä. Kilpaa täydentävät Aasian maiden erikoisnäytökset.
Palkinnot menivät yllätyksettömästi jo muualla menestyneille animaatioille. Pääpalkinnon sai ranskalaisen Sylvain Chometin Vanha nainen ja kyyhkyset. Se on tyylikäs tarina nälkäisen poliisin ja lintuja ruokkivan mummelin kohtaamisesta 1950-luvun Pariisissa.
Kansainvälisessä tuomaristossa oli mukana myös suomalainen animaationtekijä Katariina Lillqvist. Hän on juuri saanut valmiiksi seuraavan elokuvansa kuvaukset Prahassa.
