Eurooppalainen animaatioteollisuus kokoontui jälleen maaliskuussa Bordeaux'hon esittelemään työn alla olevia pitkien elokuvien hankkeita. Tässä niistä neljä, jotka syventävät käsitystämme maailmasta ja historiasta.
Animaatiokilta (13.05.2025 - Heikki Jokinen) Japanin armeijan luutnantti Hiro Onoda kieltäytyi uskomasta Japanin antautumiseen 1945. Hän jatkoi sotaansa Filippiinien viidakossa maaliskuuhun 1974. Werner Herzog kirjoitti Onodasta romaanin Das Dämmern der Welt (2021).
Nyt hän on ohjaamassa siitä animaatioelokuvan The Twilight world. Saksalais-ranskalainen hanke on yhä konseptivaiheessa.
Herzog (s. 1942) kertoi hankkeestaan esittelyä Bordeaux'n yhteistuotantotapahtumassa seuranneille videonauhoituksella. "Onodalle sota oli todellisuutta", hän sanoi. "Siksi tarina on kerrottava Onodan mielikuvien ja tuntemusten kautta - sen voi tehdä vain animaationa."
"Viidakon arkkitehtuuri ei ole tärkeää, sen tunnelma on. Joka liaania ei kuvata", Herzog kertoi. "Tämä on tulkintani Onodan maailmasta, aivan kuten kirjanikin oli. Minun on tehtävä tämä, siitä ei ole epäilystäkään."
Alkujaan Herzog kirjoitti aiheesta romaanin - uransa ensimmäisen - koska ei uskonut aiheen taipuvan elokuvaksi. Kun saksalainen animaatiostudio Psyop lähestyi häntä ehdottaen animaatioelokuvaa, Herzog kertoo oivaltaneensa animaation mahdollisuudet.
The Twilight world on Herzogin pitkän uran ensimmäinen animaatio. Sen budjetti asettuu 7 - 8 miljoonan euron tasolle. Saksalaistuottaja Andrew Linsk sanoo, että elokuva perustuu tositarinaan, kuten muutkin Herzogin elokuvat. Herzog tapasi Onodan (1922 - 2014) Tokiossa 1997.
Elokuva ei ole dokumentti. Tarinassa sekoittuvat draama, historialliset viitteet ja unet sekä mielikuvat, sisäisen ja ulkoisen todellisuuden ristiriita. Ympäröivä viidakko on tärkeä osa kaikkea. Michael Arias ja Luca Vitale laativat käsikirjoituksen yhdessä Herzogin kanssa.
Kerronnan visualisointi on vasta konseptin asteella. Näytteet vaikuttavat painottavan Herzogin mainitsemaa Onodan mielikuvien ja tuntemusten maailmaa. Tämä tekee piirroksiin pohjautuvasta animaatiosta moniaineksisen.
Kolonialismin hirviöt
Viidakossa liikutaan toisessakin Bordeaux'ssa esitellyssä hankkeessa. Anton de Kom (1898 - 1945) oli surinamilainen kolonialismin vastustaja ja kirjailija. Paramaribossa syntynyt de Kom muutti Alankomaiden siirtomaa Surinamista Haagiin 1922.
Siellä hän liittyi kolonialismia vastustaneiden kommunistien toimintaan siirtomaiden vapauttamiseksi. Hän palasi kotimaahansa 1932, mutta siirtomaahallinto pidätti hänet, mikä aiheutti laajaa levottomuutta Surinamissa. De Kom karkotettiin Alankomaihin.
Hän kirjoitti ensimmäisen maansa historiaa ja orjuutta käsittelevä kirjan Wij slaven van Suriname (1934). Sodan aikana vastarintaliikkeeseen liittynyt de Kom joutui saksalaisten keskitysleireille, ja kuoli 1945. Nykyään de Kom on tunnustettu elämäntyöstään niin Surinamissa kuin Alankomaissakin.
Faya - Journey to freedom on alankomaalainen animaatiohanke, joka kuvaa de Komin saapumista Surinamiin 1933. Häntä kohdellaan julmasti vankeudessa. Sellissään hän löytää rohkeutensa löytämällä mielessään tien myyttiseen sademetsään. Hän kohtaa eri kansojen mytologisia hirviöitä, mutta selviää.
"Tämä on tarina toivosta ja kamppailusta kolonialismia vastaan", sanoo ohjaaja Patrick Chin. "Elokuva on yleisölle, joka on kiinnostunut historiasta ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta, mutta myös fantasiasta ja seikkailusta."
Olen itse orjien jälkeläinen, Chin kertoo. "Isoäitini kehui usein valkoisia teräviksi, se oli indoktrinoitu hänen mieleensä."
"Löysin isoäitini isoäidin vanhasta orjaluettelosta. Hän tuskin osasi ajatella, että hänen jälkeläisensä olisi nyt tässä esittelemässä tällaista hanketta."
Elokuvan päätuottaja Janneke van de Kerkhof muistuttaa elokuvan tärkeydestä. "Kolonialismi on osa Euroopan historiaa ja maailmanhistoriaa."
Suunniteltu budjetti on kuusi miljoonaa euroa, ja se tehdään tietokoneanimaationa. Chinin mukaan tämä tekniikka mahdollistaa parhaiten fantasiajaksot.
Pakolaisleirin piiritys
Viidakko on kaukana belgialaiselokuvasta Thyme Hill. Se sijoittuu Tell-el-Zaatarin palestiinalaiselle pakolaisleirille Beirutissa. Vuonna 1976 useiden Libanonin kristittyjen armeijoiden joukot piirittivät leiriä 55 päivää. Hyökkäyksissä kuoli 2 000 - 3 000 palestiinalaista. Taustalla oli Libanonin julma sisällissota 1975 - 1990.
Beirutissa syntynyt, nykyään Belgiassa työskentelevä ohjaaja Sarah Carlot Jaber sanoo kertovansa oman perheensä unohdetun tarinan. Hänen isänsä asui teini-ikäisenä Tell-el-Zaatarissa, mutta onnistui pakenemaan.
Elokuvassa 17-vuotias Issam kokee piirityksen sen sisällä. Selviytyminen on vaikeaa ja oma idealismi romahtaa. Viisikymmentä vuotta myöhemmin hän on insinööri Brysselissä ja kertoo tarinansa tyttärelleen.
Tämä tytär on elokuvantekijä Carlot Jaber, jonka ensimmäinen pitkä animaatioelokuva tämä on. Animaatio on paras keino kuvata piiritettyä palestiinalaista pakolaisleiriä vuodelta 1976.
"Luin piirityksen eläneiden kertomuksia", ohjaaja kertoo pyrkimyksestään koota totuudenmukainen kuva. Hän tapasi selviytyjiä Beirutissa, Lausannessa, Oslossa ja Pariisissa.
Animaatio pohjautuu viivapiirroksiin ja värit ovat Beirutin maiseman lailla vaaleita. "Kuvat ovat naturalistisia, mutta eivät realistisia", ohjaaja määrittelee.
Tuottaja Anne-Laure Guégan tiivistää, miksi hän lähti mukaan hankkeeseen: "Nämä tarinat ovat osa meidänkin kollektiivista muistiamme." Samalla ne palauttavat mieliin, millainen on kotimaastaan pois pakotettujen palestiinalaisten kohtaama julmuudella kivetty tie, joka yhä jatkuu.
Historian kirous
Menneen painolasti nousee näkyviin bolivialaisen, Berliinissä asuvan Matisse Gonzalez Jordánin elokuvassa Condenaditos. Kun nuori Kiki alkaa menettää osia kehostaan, hän ymmärtää perheensä olevan kirottu.
"Äidillä on monet kasvot, jotka vaihtuvat koko ajan", Gonzales Jordán sanoo. "Setä muuttuu kissaksi ja täti on juomapullon kokoinen." Kiki tapaa pojan, joka saa hänet ymmärtämään, että koko perhe on kirottu.
"Isoisä asuu yhä omassa kartanossaan. Hän oli Bolivian diktatuurin aikana vastuussa maan suurimmasta joukkomurhasta", Gonzales Jordán sanoo elokuvastaan.
Hän kuvaa omaa kokemustaan. Hänen isoisänsä oli diktatuurin ministeri, ja vastuussa kymmenien nukkuvien kaivosmiesten joukkomurhasta juhannuksena 1967. Se liittyi ammattiliiton lakon murskaamiseen. Gonzales Jordán kertoo isoisänsä olleen Che Guevaran murhankin takana.
Syy, miksi Kikin keho kärsii, liittyy perheen historiaan. Joka kerta, kun joku kieltää menneen, hän menettää osan kehostaan. Kikin on tutustuttava historiaan, ja se on tuskallinen prosessi. Hän kiertää Boliviaa ja oppii näkemään diktatuurin jäljet.
"Kirous on kirous vain niin kauan, kun uskot siihen"; Gonzales Jordán sanoo. "Jos uskot, että kaikki on sinun syytäsi, olet jäätä kaikkialta. Kohtaamalla totuuden voimme pelastua."
"Elokuvani teema on kunnioittaa diktatuurin uhreja", Gonzales Jordán kiteyttää.
2D-animaationa tehtävä Condenaditos on visuaalisesti komeaa työtä. Kuvat ovat vahvoja ja selkeitä, elävät samassa oudossa todellisuudessa kuin kirottu perhekin. Ne eivät kuvita kerrontaa, ne kertovat enemmän.
Elokuvan saksalainen tuottaja Stefan Michel osuukin oikeaan kommentissaan. "Condenaditos on sekoitus painavaa poliittista asiaa ja vahvaa visuaalisuutta." Elokuvan budjetti on neljä miljoonaa euroa.
Nämä neljä elokuvaa siirtävät nykyajan historiaan Ilmestyskirjan neljä ratsumiestä. Nyt niiden mukana kulkevat vitsauksina militarismi, kolonialismi, nationalismi ja diktatuuri.
Pitkä tie kankaalle
Kaikkiaan rahoittajille ja levittäjille esiteltiin nyt maaliskuussa Bordeaux'n Cartoon Moviessa 55 uutta pitkää animaatioelokuvahanketta 16 maasta. Suurin osa suunnataan lapsille ja nuorille, mutta joukkoon mahtui 16 aikuisille tai nuorille aikuisille tehtävää elokuvaa.
Niiden yhteenlaskettu budjetti on 316,9 miljoonaa euroa. Se tekee 5,6 miljoonaa euroa elokuvaa kohti. Tässä on 20 prosenttia pudotusta viime vuodesta. Läheskään kaikki elokuvat eivät kuitenkaan löydä rahoitusta ja valmistu. Matka konseptista elokuvateattereihin on pitkä ja mutkikas.
Tässä linkki artikkeliin kuvineen Animaatiokillan sivuilla.
