Kulttuuritoimitus (26.10.2025 - Heikki Jokinen) Animaatio on monimuotoinen ja joustava ilmaisun keino. Sitä tehdään useisiin jakelukanaviin ja monille eri yleisöille. Se voi olla herkkää taidetta, koskettava dokumentti tai kevyttä viihdettä. Kaupalliselta kannalta merkittävä levittäjä ovat maailman tv-kanavat. Ne nielevät vuosittain tuhansia tunteja animaatiota.
Euroopan animaatioteollisuus kokoontuu joka syyskuussa Cartoon Forum -yhteistuotantotapahtumaan. Siellä tv-kanaville, tuottajille ja levittäjille esitellään tekeillä tai suunnitteilla olevat uudet tv-animaatiot. Osa niistä löytääkin rahoittajia ja etenee av-tuotannon pitkillä portailla.
Tällä kertaa eteläisen Ranskan Toulousessa pidetty tapahtuma keräsi 870 osanottajaa 37 maasta. Esiteltyjen 75 hankkeen yhteenlaskettu budjetti nousi 339,55 miljoonaan euroon. Pituutta hankkeille kertyi yhteensä 396 tuntia.
Valtaosa tuotannoista tehdään lapsille, mutta päinvastoin kuin muualla maailmassa, Euroopassa tehdään lisäksi melkoinen määrä tv-animaatioita aikuisille ja nuorille aikuisillekin. Niiden osuus esitellyistä 75 tv-sarjasta ja pidemmästä yksittäisestä tv-animaatiosta oli 13.
Masennuksen arki
Aikuisten sarjoissa kukoisti yhteiskunnallinen tai ihmissuhteisiin liittyvä satiiri. Monissa hankkeissa tekijä sukeltaa omaan lapsuuteensa tai sukunsa tarinaan. Mukaan mahtuu mielenterveyden ongelmiakin lähestyviä hankkeita. Kaikki eivät välttämättä pääse tv-ruutuihin asti, rahoituksen hankkiminen on pitkä ja vaikea kamppailu. Tässä muutama esimerkki nyt esitellyistä hankkeista.
Ranskalaissarja Welcome back Sara käsittelee 26-vuotiaan Claran masennusta. Hän muuttaa takaisin äitinsä ja pikkusiskonsa luo. Seurauksena on jatkuvia törmäyksiä ja kaaos, mutta myös naurua ja muista välittämistä.
"Haluamme tuoda keskustelun masennuksesta arjen tilanteisiin", sanoo ohjaaja ja käsikirjoittaja Clara Kennedy. "Kun olin nuori, perheeni sanottiin olevan outo, jopa toimintakyvytön isäni alkoholismin vuoksi."
Kennedy alkoi tehdä kokemuksistaan videoita Instagramiin sekä sarjakuvaa. Samalla syntyi ajatus animaatiosarjasta, ja tuottaja Damien Megherbi lähti mukaan.
Ohuella viivapiirroksella ja yhtenäisillä väripinnoilla toteutettu piirros on toisen ohjaajan Lola Degoven käsialaa. Hän innostui mukaan, koska sarjan teemat ovat lähellä hänen omaakin elämäänsä. "Äänitän malliksi oman perheeni keskusteluja, jotta saamme ääniraidasta aidon tuntuisen", hän sanoo.
Clara Kennedy korostaa tavoitteena olevan muunkin kuin viihdyttämisen. "Sarja ei vain kysy, kuinka voimme, vaan miten me elämme."
Sika ja kaverit
Lola, Porco & Paco on harvinaisuus, galegonkielinen satiirinen tv-sarja Espanjan Galiciasta, jossa se on virallinen kieli espanjan rinnalla. Ponte Regaton kylässä asuu kolme kaverusta: ujo Paco, eko-feministi Lola ja sikamainen sika Porco.
"Maailma on hullu", sanoo Andrés Mahía, yksi käskirjoittajista. "Julmuus, ääriajattelu, ennakoimattomuus, manipulaatio."
"Nuoret ovat sosiaalisen median viidakossa, rakentavat identiteettiään tykkäysten diktatuurille. Koko sivilisaation tulevaisuus on hullujen käsissä", Mahía lataa. "Uutiset ovat kauheita, ellet sitten tee työksesi komediaa. Meille se on siunaus."
Komedia perustuu kaaokseen ja vastakohtaisuuksiin, Mahía sanoo. Siksi hän sijoitti tarinan pieneen kylään. Jos haluaa nähdä maailman, on mentävä lähelle.
"Voiko 60-vuotias käskirjoittaja tehdä komediaa maailman menosta? Vastaus on kyllä. Nuoret pelkäävät olla epäkorrekteja, me emme. Britannian Gaza-mielenosoituksissa pidätettyjen keski-ikä oli 54, puolet oli yli 60-vuotiaita."
Kolmikon puheet voivat olla epäkorrekteja, mutta se on kerronnan idea, Mahía määrittelee. "Sarjassa mikä tahansa tilanne voi nousta poliitisen keskustelun aiheeksi, me tartumme siihen." Suunnitteilla on 12 kahdeksan minuutin jaksoa.
Visuaalisesti sarja on pelkistetty ja kaunistelematon. Keskiössä on kerronta ja vino huumori. "Artisti on tyttäreni", Andrés Mahía sanoo. "Hän ei pidä tällaisesta huumorista, mutta työskentelee kanssamme rakkaudesta."
Missä onni asuu?
Aiheena on onni, määrittelee Welcome to Happycracy -sarjansa ohjaaja Laurène Fernandez. "Kuvaamme ihmisiä etsimässä onnea, ja he kertovat kokemuksensa mikrofoniin."
Nukkeanimaationa tehtävä ranskalaissarja koostuu 10 viiden minuutin jaksosta. Idea on raikas ja toimiva. Jokaisessa jaksossa nostetaan esiin jokin keino, jolla meille onnea luvataan: naurujooga, kuntosali, ryhmähenki, monitilatoimisto, treffisovellukset, eläintarha ja jopa hautajaiset.
"Entä kun naurujoogassa ei naurata?", Fernandez kysyy. "En halua olla kyyninen, haluan enemmänkin kertoa ajatusmallista, joka on onnellisuusteollisuuden takana." Käsikirjoitusta varten hän haastatteli monia ihmisiä heidän kokemuksistaan.
Jo valmis pilottijakso kertoo arjesta monitilatoimistossa. Se on jatkuvaa kamppailua istumapaikoista, tilasta ja jopa sähköjohdoista. Taustalla kaikuvat toimiston melu ja hälinä. Tilan suunnitellut arkkitehti kehuu työtään, toimistossa työskentelevän kokemus on eri. "Loppuunpalamisen sijasta sain sydänkohtauksen."
Sarja on aidosti hauska. Sen dokumentinomainen toteutus toimii, ihmisten haastattelut kertovat vähäeleisyydessään paljon. Ideaa ei pilata liialla selittelyllä. Nukkeanimaatio ei pyri tekniseen täydellisyyteen vaan sarjan ytimen välittämiseen katsojille.
Kapteeneja lapsille
Runsaasta lastenanimaatiosta esimerkillinen hanke on Julia Ockerin ohjaaman 3 captains. He ovat sika, jänis ja krokotiili, jotka kaikki haluavat olla merirosvoja ja kapteeneita.
Ockerin Animanimals-animaatiosarja (2018 ja 2022) oli mittava menestys. Se on esitetty 180 maassa ja voittanut 103 palkintoa, kertoo tuottaja, Studio Film Bilderin Thomas Meyer-Hermann.
Stuttgartilaisella, 1989 perustetulla studiolla on monista muista tuotantoyhtiöistä poikkeva linja. "Lähes kaikki hahmomme ovat tekijöiden luomia. Meille on tärkeää, että tekijöillä on täysi kontorolli ensimmäisestä viivasta lähtien."
Tuloksena on monia teollisimmasta valtavirrasta poikkeavia sarjoja, ja 3 captains on sellainen. Sarja on suunnattu 5 - 7 -vuotiaille. Kuvat ovat selkeitä, murrettujen sävyjen väripinnat yhtenäisiä. Kuvissa on käsityön tuntu.
Kolme päähahmoa ovat kuin lapsia itsekin: jokainen haluaa olla kapteeni. "He ovat hyvä ystäviä, mutta kilpailevat siitä, kuka johtaa. Jokaisella on jokin ominaisuus, jota muut kaipaavat", Julia Ocker sanoo.
"Vähän kuin elokuvan tekijä ja tuottaja", tuottaja Meyer-Hermann sanoo väliin.
Valmiissa pilottijaksossa ystävykset näkevät Englannin kuningattaren laivan ja varastavat hänen kruununsa. "Mutta kiistellessään siitä ystävykset hajaantuvat ja tulevat surullisiksi. Lopulta he tulevat jälleen yhteen", ohjaaja kuvailee jaksoa.
"Minulla on 7- ja 11 -vuotiaat lapset", Julia Ocker kertoo käsikirjoitustensa inspiraatiosta. Hänellä on jo kolmen jakson käsikirjoitus valmiina. Kaikkiaan 8 minuutin jaksoja on tarkoitus valmistua 26.
Mahtimaa Ranska
Animaation mahtimaa Euroopassa on Ranska. Se näkyy Cartoon Foorumissakin, 75 hankkeesta 30 tulee Ranskasta. Suuren tuotannon vuoksi ranskalainen animaatio on monipuolista. Maassa tehdään animaatiota hyvin rajatullekin aikuisyleisölle ja aiheiden kirjo on laaja.
Cartoon Forumissa kullakin hankkeella on 20 minuuttia aikaa vakuuttaa paikalla olevat. Tapoja on monia, eikä huumori ole niistä huonoin. Maatilan eläinten arjesta satiiria irrottavalla espanjalaisella The Kookoo Corral -sarjalla oli tältä kannalta onnistunein iskulause: Based on absolutely nothing.
Niissä hankkeissa, joiden esittelyä ehdin seuraamaan, en nähnyt yhtäkään 3D-animaatiota eli tekniikkaa, jossa kolmiulotteisia hahmoja muokataan ja liikutetaan tietokoneella. Jokin vuosi sitten se oli vahvasti hallitseva tekniikka, ja toki yhä vahvasti mukana.
Aikuisille tehdyt animaatiot olivat 2D-animaatiota, niissä liikkuvat kaksiulotteiset hahmot perinteisen piirrosanimaation tapaan. Tietokoneella nekin kyllä lähes aina tehdään. Joukkoon mahtui yksi nukkeanimaatiokin.
Miksi 2D-tekniikka valikoituu nuorten aikuisten sarjoihin? Tämän päivän nuoret aikuiset ovat lapsena nähneet lähinnä 3D-tietokoneanimaatioita. Poikkeava tekniikka saattaa luoda heille retro-tunteen jopa ajasta ennen omaa lapsuutta. Persoonallinen piirrosjälki erottaa lisäksi sarjan puleeratusta 3D-animaatiosta, ovathan aiheetkin usein henkilökohtaisia.
Japanilainen animekin saattaa vaikuttaa. Se on valtaosaltaan 2D-piirrosanimaatiota. Tekniikka on tuttu.
