HS (23.07.2006 - Heikki Jokinen) Uusikaarlepyy. "Kyllä se näyttää siltä kuin ajattelin, se on kunnolla rakennettu", sanoo kirjailija Lars Sund nähdessään Uuteenkaarlepyyhyn kohoavan komean hirsirakennuksen. "Se tekee vaikutuksen. En ajatellutkaan, että siitä tulee niin fyysinen ja konkreettinen."
Talo on Sundin Siklax-romaanitrilogian keskeinen paikka, Dollari-Hannan kauppa. Eläväksi sen tekee Sundin kirjoista parhaillaan kuvattava Colorado Avenue -elokuva ja tv-sarja.
Kirvesmiehet pystyttävät taloa juuri kuten Sundin kirjassa kerrotaan: edellistalvena kaadetuista punahongista, vanhoille sokkelikiville ja sammaleella tilkiten. Piennarta reunustaa risuaita.
Kuvausten jälkeen talo siirretään näyttelykäyttöön Juthbackan kartanon museoalueelle. "Kaupunki on tosin saanut jo viisi ostotarjousta talosta", kertoo elokuvan ohjaaja Claes Olsson.
Myös maa-alan omistava viljelijä sai lisäpuuhaa. Talo vei pellosta kulman, ja se piti selvittää Euroopan unionille. Pitkän paperisodan tuloksena viljelijän tuki putosi 90 euroa.
Lars Sundin Siklax-trilogia koostuu kolmesta paksusta romaanista: Colorado Avenue (1991), Puodinpitäjän poika (1997) ja Erikin kirja (2003).
Ne loivat kuvitteellisen Siklaxin kylän ruotsinkieliselle Pohjanmaalle, jonnekin Närpiön ja Korsnäsin tienoille. Kirjat maalasivat kylän elämänkaaren 1800-luvun lopulta nykyaikaan.
Siklax oli tarinoiden, tunteiden ja todellisuuden rajat ylittävien kokemusten pesä, pohjanmaalainen Gabriel Garcia Márquezin Macondo tai Federico Fellinin lapsuuden Rimini, toden ja tarun risteyspaikka.
"Fellini onkin suosikkiohjaajani", Sund ilahtuu vertauksesta. "Jaksaisin katsoa Amarcordin vaikka kuinka monta kertaa." Sund on saapunut kotoaan Upsalasta seuraamaan elokuvan tekoa.
"Näin paljon vaivaa siitä mitä olen kirjoittanut", hän kommentoi katsellessaan kymmenien näyttelijöiden, avustajien ja tekniikan hoitajien kuvaavan muutaman sekunnin otosta heinäpellolla.
"Romaanin etu on se, että voi vain todeta, että näin se on. Ei tarvitse rakentaa taloja eikä todistaa kuvien aitoutta." Eikä saada hevosta tottelemaan. Yksi kohtaus joudutaan kuvaamaan monta kertaa, kun Nicke Lignellin ohjastama Poju-hevonen pelästyy ihmisjoukkoa.
Kirjailija ei ollut mukana elokuvan käsikirjoituksen teossa, vaikka onkin sen lukenut. "Tunnen käsikirjoittaja Erik Norbergin vanhastaan, ja tiedän että hän tuntee tarinan paremmin kuin minä". Norberg on dramatisoinut Wasa Teaterille sarjan kaksi romaania. Näytelmät olivat menestyksiä, Colorado Avenuen näki 27 500 katsojaa.
Lars Sund kirjoitti kirjansa niin kauan sitten, että katsoo elokuvan tekoa tuorein silmin.
"Siklaxilaiset ovat jo jättäneet minut ja elävät omaa elämäänsä", Sund korostaa. "He ovat kuin omat lapset, kasvavat ja lähtevät pois. Voi vain toivoa, että heillä menee hyvin."
Pohjanmaata jo pitkään Ruotsissa asunut Sund ei kuitenkaan jätä, vaan sanoo palaavansa vielä kirjoissaan sinne. "Maaseutu kiinnostaa minua, uskon että sillä on tulevaisuus", Sund kertoo kysellessään paikallisilta asukkailta turkistarhauksesta.
"Toivon saavani uuden kirjan ensi syksyksi, mutta siitä en sano enempää", Sund toteaa. Romaanien toinen keskeinen paikka on Smedsin mahtitila. Sitä esittää Soklotin kylän Rijfsin talo, jonka aitan tuuliviirissä lukee vuosi 1777.
Vaikka talo poikkeaakin Sundin odottamasta pitkästä eteläpohjalaisesta mallista, alkaa hän tovin kiertelyn jälkeen tuntea olevansa Smedsin tilalla. Navetassa on oikea tuntu ja heinäkasa tuoksuu kesältä.
Ohikulkeva tie saa esittää Siklaxin kylänraittia. "Tie on maisemoitu vanhaksi", sanoo ohjaaja Claes Olsson. "Sähkötolpat on poistettu ja kaapelit kaivettu maahan." 1880-luvulta vuoteen 1928 ulottuva elokuva vaatii historiallista tarkkuutta.
Elokuvalla on Uudessakaarlepyyssä 17 kuvauspaikkaa ja sisäkuvaukset tehdään Mustasaaren Botnia-hallissa.
"Etsimme kuvauspaikkoja puolitoista vuotta ja ajoimme 50000 kilometriä Pohjanmaan hiekkateitä", kertoo ohjaaja Olsson.
Syksyllä 2007 ensi-iltaan tuleva Colorado Avenue -elokuva kattaa kaksi ensimmäistä kirjaa. Kolmas kirja sovitetaan tunnin tv-elokuvaksi, joka yhdessä kaksituntisen elokuvan kanssa muodostaa kolmiosaisen tv-sarjan. Niiden budjetti on suomalaisittain suuri: kolme miljoonaa euroa.
Colorado Avenue kuvataan ruotsiksi pohjalaisella murteella. Elokuvalla on myös riikinruotsalainen yhteistuottaja Filmlance, mutta Olsson ei usko murteen olevan sielläkään pulma: "Puhutaanhan Ruotsin televisiossa sujuvasti skoonea ja Norrbottenin murrettakin", Olsson sanoo.
"Ruotsissa on nykyään hieman parempi toleranssi suomenruotsalaisille murteille", Lars Sund arvelee. Pohjois-Ruotsin kirjailijat ovat auttaneet asiaa, hän miettii.
Kirjojen Siklaxissa puhutaan kuvitteellista eteläpohjalaista ruotsia, Sund määrittelee. Elokuvan Uudenkaupungin ruotsi ei ole silti hänelle pulma. "Katsoja huomaa, että se on murre. Pääasia että puhuvat pohjalaisittain."
Elokuvalla on oma murrevalmentaja, uusikaarlepyyläinen Pauliina Holmqvist. Hän opettaa paikallisen puhetavan Smedsin suvun jäseniä näytteleville, jotta kaikki puhuvat samalla lailla. "Muut voivat puhua omaa murrettaan jos se on Pohjanmaalta. Paitsi yksi närpiöläinen näyttelijä", Holmqvist kertoo.
Ruotsiksi tekeminen ei ole Olssonille sinänsä periaate, niin äidinkielestä kuin onkin kyse. "Kaikki lähtee kirjallisuudesta, meillä on vahva suomenruotsalainen kirjallisuus", Runar Schildtin, Bo Carpelanin, Elmer Diktoniuksen ja Monika Fagerholmin teoksista ruotsiksi elokuvia tehnyt Olsson korostaa.
Lavean Siklax-trilogian sovittaminen elokuvaksi on vaativa työ. "Tämä on ammatillinen haaste: miten kertoa ihmisistä eikä historiasta? Kyetä näkemään ihmiset aikansa osana, sen kysymyksiä pohtien." Olsson nostaa elokuvan teemoiksi häpeän kipeyden ja anteeksiannon vaikeuden.
Dollari-Hanna häpesi pirtukauppiaaksi ryhtynyttä Otto-poikaansa ja Johannes Smeds häpesi sitä, että torjui poikansa. Häpeä korventaa ihmisiä arpeuttaen heidän sielunsa.
*****
Suomalainen sielu Siklaxissa
HS (23.07.2006 - Heikki Jokinen) Siklax-trilogia on ruotsinkielisen Suomen Täällä pohjantähden alla. Se peilaa kuvitteellisen pohjalaisen kylän elämän kautta maamme historian kipupisteet 1880-luvulta nykypäivään.
Samalla se luotaa suomalaisen sielun syvyyksiä: häpeän, puhumattomuuden ja anteeksiannon vaikeuden.
Koko romaanisarja sai alkunsa kun Lars Sund kiinnostui Lapuanliikkeestä, jonka kannatuksesta ruotsinkielisten keskuudessa vaietaan herkästi.
Freskoonsa Sund liitti Amerikan siirtolaisuuden, kieltolain pirtukuninkaat, vuoden 1918 tragedian ja toisen maailmansodan seurauksineen.
Tarina liikkuu silti kiinteästi Siklaxin kyläläisten elämän tasolla ja heidän sielunmaisemassaan.
Kirjat rikkovat historiallisen romaanin perinteisen eeppisen muodon, ne ovat maagisia, ilottelevia ja liioittelevia. Kaikkitietävä kertoja on itse läsnä keskustellen sujuvasti niin lukijan kuin kuolleidenkin kanssa.
Sund yhdistää huikealla tavalla kepeän hauskanpidon historiallisesti tarkkaan kerrontaan. Samalla tarina on vakava kannanotto totalitarismia ja fanatismia vastaan.
Eräässä haastattelussa Sund paljasti kerrontansa kiehtovuuden salaisuuden: on rakastettava luomiaan hahmoja.
Sen hän tekee, jokainen elää ja on ihminen, hyvässä ja pahassa.
*****
Lars Sund ja Claes Olsson
HS (23.07.2006 - Heikki Jokinen)
Lars Sund syntyi 1953 Pietarsaaressa, vapaa kirjailija.
Opiskellut Åbo Akademissa, muuttanut Upsalaan jossa työskenteli Uppsala Nya Tidningin journalistina 1979-1999.
Kirjallinen läpimurto Siklax-trilogialla Colorado Avenue (1991, suomeksi 1992), Puodinpitäjän poika (1997, suomeksi 1998) ja Erikin kirja (2003, suomeksi 2004). Kirjat olivat arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Kaikki nimettiin Finlandia-palkinnon ehdokkaiksi, Erikin kirja myös Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi.
Colorado Avenue sai Runeberg-palkinnon 1992.
Erikin kirjalle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto 2004.
Trilogian kirjoja on käännetty suomeksi, tanskaksi, saksaksi ja viroksi.
Claes Olsson syntyi 1948 Helsingissä.
Ohjannut useita lyhytelokuvia, dokumentteja ja teatterielokuvia vuodesta 1968.
Elokuvia muun muassa Elvis-kissan jäljillä (1987), Akvaariorakkaus (1993), M. A. Numminen sings Wittgenstein (1994), Ihanat naiset rannalla (1998) ja Onnen varjot (2005).
Perustanut tuotantoyhtiö Kinoproductionin 1977.
Toiminut taiteilijaprofessorina ja saanut kahdesti elokuvataiteen valtionpalkinnon.
