Ylen Elävä arkisto rakentaa ja jäsentää kansallista muistiamme. Musiikilla on tässä tärkeä osa.
Gramexpress (01/2023 - Heikki Jokinen) Syyskuussa 2006 käynnistynyt Elävä arkisto tuo nähtäväksemme ja kuultavaksemme huolella toimitettuna ja taustoitettuna Ylen arkistoista löytyvää kuvaa ja ääntä. Tarjolla on yli 5 000 tuntia aineistoa.
"Suosituimpia ovat ihmisten tarinat, julkaisun muodosta riippumatta. Esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden kuten Laila Kinnusen haastattelut", sanoo Ylen arkistojulkaisujen toimituksen päällikkö Maija Hupli.
Elävä arkisto kokoaa usein aiheensa artikkeleiksi. Aiheet ulottuvat kaikkeen, mitä maailmaan mahtuu ja josta arkistoista jotakin löytyy. "Artikkeli on tapa luoda konteksti ja kattaus."
Artikkelin normaalimalli on taustoittava teksti aiheeseen sekä linkit kuva- tai ääniaineistoon, joka voi olla vanhaa tai uutta saatavuudesta riippuen.
"Mukana on se ulottuvuus, että saamme arkistoaineiston uuden aineiston rinnalle. Esimerkiksi Ismo Alangon täyttäessä 60 vuotta artikkelimme vanhatkin aineistot olivat suosittuja."
Tämä on Huplin mukaan työn rikkaus, aina voi löytää uusia näkökulmia. Elävän arkiston toimituksessa on iso ikähaitari. Se auttaa löytämään erilaisia muistin kerrostumia sekä tulokulmia.
Uusiakin artikkelin muotoja on, kuten mobiilitarinat. Yksi tuore sellainen on vinyylilevyjen suosion viimeaikaisesta kasvusta. Se yhdistää oivasti vanhan reportaasin levyjen puristamisesta nykypäivään.
Musiikkia monipuolisesti
Musiikin alaan liittyviä artikkeleita on joka lähtöön. Artikkeli voi esitellä vaikkapa jonkin tapahtuman, musiikin tv-sarjan, konsertin, tv-ohjelman, genren, trendin, ilmiön, artistin, musiikkivideon, visailun, historiallisen hetken tai festivaalin.
Kaikki Elävän arkiston aineisto julkaistaan nykyään Yle Areenassa. Ruotsinkielisen aineisto koti on Yle Arenan.
Radion - jota Yle nykyään kutsuu nerokkaasti podcastiksi - puolelta vanhaa musiikkia löytyy Areenasta Soiva arkisto -otsikon alta. Sinne on koottu todella paljon vanhaa suomalaista musiikkia niin klassisen kuin viihdemusiikinkin arkistoista.
Aiheiden mahdollinen määrä on valtava ja Ylen arkistosta riittää julkaistavaa. "Emme oleta, että jokin aihe kiinnostaisi jotakuta, vaan teemme juttuja, joiden uskomme kiinnostavan", Hupli sanoo.
"On tärkeää, että Yle, jolla on arkisto pullollaan sisältöä, pystyy julkaisemaan sitä. Elävä arkisto tuo jatkumoa kulttuuriin."
Maija Hupli uskoo, että arkistoaineisto voi antaa ihmisille toivoa nykyajan melskeissäkin. "Kun sota-ajasta on arkistoaineistoa, se kertoo, että tästäkin on selvitty. Tämä tuo historian ymmärrettäväksi ja lähemmäksi."
Vajavaiset arkistot
Historiaan kaivautumista rajoittaa arkistoaineiston puute. Radio ja televisio lähettivät pitkään suoria lähetyksiä, eikä niitä ole yleensä tallennettu. Radio-ohjelmia alkaa löytyä vuodesta 1935, vaikka radio aloitti jo 1926.
Elävää kuvaa on tallessa tv:n koelähetysten alusta 1957, mutta enemmän vasta 1960-luvun lopulta. Tuotantoyhtiöiltä ostettua filmimateriaalia on vuodesta 1906.
"Surullinen aika oli se, kun tallennukseen käytettiin tuuman nauhoja. Ne käytettiin uudestaan ja esimerkiksi Tarvan Laatikkoleikeistä on vain katkelmia." Niilo Tarvajärven vuonna 1958 aloittama palkintokisa Laatikkoleikki oli pitkään suomalaisten suosikkiohjelmia. Siitäkin on artikkeli Elävässä arkistossa.
Kaikki vanhat formaatit saadaan kuitenkin pelastetuksi, Hupli sanoo. "Yllätyksiä voi yhä tulla, mutta aika paljon tässä on jo kammattu sisältöä 15 vuoden aikana. Tutkimatonta nurkkaa ei enää ole."
Lähtökohtaisesti kaikki julkaisujen aiheet ovat samalla viivalla, Hupli sanoo. "Rajoituksena on se, mitä aineistoa löytyy ja missä kunnossa se on." Joskus puuttuvia aineistoja on saatu yksityisten ihmisten kokoelmista.
Aihetoiveita tulee yleisöltä satoja joka viikko, sekä asiakaspalvelun kautta että some-kanavilta. "Melkein tärkein kysymys tänä päivänä on se, mitä yleisö toivoo. Pyrimme toteuttamaan toiveita, mikäli mahdollista."
Kävijälukujen perusteella ihmisten arki ja viihde ovat kiinnostavimpien aiheiden joukossa. Yle Areenassa suosituimpia ovat kotimaiset draamasarjat ja kuunnelmat.
Kattavat tekijänoikeussopimukset ovat tärkeitä aineiston julkaisemisessa. Musiikin käytöstä on sovittu Gramexinkin kanssa. "Meillä on hyvä yhteistyö. Gramex on ajan hermolla kun maailma ja kulutustottumukset muuttuvat."
Rajana taivas
Toimittaja Ville Matilainen on työskennellyt useita vuosia Elävän arkiston parissa. "Kaksi-kolme vuotta sitten tein aika massiivisesti musiikkijuttuja."
Matilainen arvelee, että musiikkia on ehkä suhteessa paljon Elävässä arkistossa, mutta pyrkimys on aina palvella yleisöä. "Se on ollut tyytyväistä musiikkisisältöömme ja toivoo sitä."
Toimittajilla on lisäksi monesti jonkin verran harrastuneisuutta musiikkiin ja populaarikulttuuriin yhdistettynä tv-historialliseen kulmaan. Tästä esimerkkinä on jo eläkkeelle siirtynyt Jukka Lindfors, monen hienon artikkelin tekijä.
Julkaisujen aiheiden valinnassa painaa kiinnostavuus. "Vain taivas on rajana. Pyrimme muistamaan pitkän linjan tekijöiden saavutuksia. Tv-historian kannalta oleelliset ohjelmatkin nousevat esiin."
Aineiston saatavuus on lopulta se, mihin kaikki nojaa, Matilainen sanoo. Vaikka olisi halu koota paketti tietystä artistista, sitä ei voi tehdä, ellei ole aineistoa.
Yleisradion ensimmäinen musiikkifilmi Jazzia vanhassa talossa (1961) on säilynyt ja Elävässä arkistossa. Osmo Harkimon ohjaama komea elokuva kuvattiin Helsingin Punavuoressa Mäyränkolona tunnetussa Old House -jazzklubissa.
Niinkään tuoreen musiikkiohjelmasarjan kuin Iltatähden (1973 - 1983) kaikki jaksot eivät ole säilyneet. Elävän arkiston toimitus ennallisti säilyneet palaset niin lähelle alkuperäistä kuin mahdollista. Verkossa on nyt nähtävillä 23 jaksoa Iltatähteä.
"Se muuttui kymmenen vuoden aikana merkittävästi, musiikin kuluttajia palvelevaksi. Alussa painotuksena olivat proge ja jazz, loppuaikoina rock."
Kiittävä palaute
Elävän arkiston luonne on ollut kekseliäs, hiukan pilke silmäkulmassa ja Ylen omiakin tekemisiä tarkasteleva, Ville Matilainen sanoo. "Tilaisuus tekee varkaan, emme halua silotella."
"Oman aikansa visu näkyy ja ammennamme nostalgiaa sieltä, mistä sitä löytyy. Pyrimme tekemään suosittuja juttuja, jotta arkistoaineisto leviäisi."
Palaute on kiittävää. "Tunnettujen kotimaisten artistien elämäntyötä laajasti käsittelevät artikkelit ovat äärimmäisen pidettyjä. Kielteinen palaute liittyy usein esiteltyyn henkilöön, ei ohjelmaan."
"Artistin näkökulmasta aihetta käsittelevät aineistot ovat olleet poikkeuksellisen suosittuja, samoin kokonaiset musiikkiohjelmien sarjat. Toiveita tulee paljon. Jos me emme ota niitä huomioon, niin kuka?"
Aiheilla tai aineistoilla ei ole alaikärajaa, uuttakin kuvaa ja ääntä voi käyttää. "Jos jotakin Ylessä arkistoidaan, se on jo Elävän arkiston alaa," Matilainen sanoo.
Nostalgia on oleellinen osa Elävän arkiston viehätystä. "Mennyt on turvallista ihmisille, se koskettaa jo käsiteltyjä asioita, ei päivän uutisia. Tämä on helppoa ja ennen muuta halpaa virtuaalilomailua."
Elävä arkisto ei silti karta vakaviakaan aiheita. "Olemme käsitelleet kotimaisia suuronnettomuuksia, WTC-iskuja ja sotia. Ne ovat koskettaneet ihmisiä laajasti ja niillä on paikkansa."
Mitään ei suljeta pois. Jos jotakin ei ole, sitä ei vain vielä ole julkaistu tai aineistoa aiheesta ei ole.
Kaikki toimitetaan
Yle ja Ylen Areena ovat usein kärkipäässä Suomessa tehdyissä brändien arvostusmittauksissa.
Osa Elävän arkiston viehätystä on se, että aineistoa ei vain lätkäistä verkkoon. Kaikki valitaan, toimitetaan ja julkaistaan huolella.
"Toimittamattoman aineiston julkaisu olisi vastuutontakin", Matilainen sanoo. Ihmisten yksityisyyttäkin on suojeltava, vaatimukset, arvot ja lait ovat muuttuneet vuosikymmenten mittaan.
"Jokainen julkaisu pitää käsitellä tapauskohtaisesti ja niin sanottu tulenarka materiaali on julkaistava toimitettuna. Meidän on noudatettava lakia ja Journalistin ohjeita."
Materiaalia riittää. "Vaikka 15 vuotta on jo julkaistu, olemme vasta raapaisseet pintaa." Ylen arkistoprojektin myötä ehkä 90 prosenttia säilyneestä tv- ja videoaineistosta on digitoitu, radion aineistosta 95 prosenttia. Samalla niitä on restauroitu.
Elävästä arkistosta löytyy nostalgiaa monelle eri sukupolvelle. Ville Matilainen muistelee aikanaan katselleensa ystävänsä isän vhs-nauhoilta Rockstop-musiikkisarjaa (1987 - 1992).
Tultuaan toimittajaksi Elävään arkistoon hän pääsi saattamaan sitä kaiken kansan nähtäväksi. "Olin siitä iloinen ja ylpeä."
Vain tekemistä vaille
Kolmen vuoden päästä Elävä arkisto täyttää 20 vuotta. "Sitä kohti jatkamme tiellä, että tuomme eilistä tähän päivään. Koitamme antaa ihmisille monipuolisen kattauksen: viihdettä, ajatuksia herättävää, lohtua ja toivoa", Maija Hupli sanoo.
"Meillä on aika toimiva konsepti ja paljon sisältöä. Ei se ole kuin tekemistä vaille."
***
Musiikkisarjoja Yle Areenassa
Elävän arkiston toimitus on koostanut perusteellisine tausta-artikkeleineen useita musiikkisarjoja Yle Areenaan. Tässä niistä joitakin.
Iltatähti
Kevyen musiikin ajankohtaisohjelman 23 lähetystä 1973 - 1983.
Viuluviikarit musiikkimaassa
Géza Szilvayn opetusohjelma. 38 osaa 1979 ja 16 osaa 1986.
Hittimittari
Kaikkiaan 54 Hittimittarin lähetystä 1984 -1988
Rockstop
1980-luvun pitkäikäisin pop-ohjelma 1987 - 1992.
Suomen suosikit
Tv-katsojien toivekappaleita 1993 - 1994.
Q ja tähdet
Mikko Kuustosen juontama keskusteleva sarja 1992 -1993
Soundcheck
Jumo Jazzclubilla 1993 - 1994 kuvattu kahdeksanosainen sarja.
Lista TOP 40
Suomen virallista levymyyntilistaa esitellyt sarja aloitti 1994.
Linnunradan pianobaari
Maria Guzeninan juontama monipuolisen sarjan 30 osaa 1998.
Groovymeisseli
Soulia ja afroamerikkalaisia rytmejä 1996 - 1997.
Musiikki-tv
Musiikkivideosarja 2006 - 2009.
