Miltä Jonna Tervomaasta tuntuu tehdä tekstejä ja levy kuuden vuoden tauon jälkeen?
Gramexpress (04/2013 - Heikki Jokinen) Lukion jälkeen Jonna Tervomaa alkoi opiskella kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. "Olin kärsinyt siitä, ettei ollut aikaa lukea, sillä olin intohimoinen koripalloilija. Kun otin kirjan ja kävin selälleni lukemaan, nukahdin. Urheilija oli aina väsynyt."
"Otin klassiseen tyyliin hakuoppaan ja taiteiden tutkimuksen laitos kuulosti hyvältä. Siellä oli paljon mahdollisuuksia kuten teatteri ja kirjallisuus. Hain ja pääsin sinne."
Kieli ja tarinat kiinnostivat ja kirjallisuuden opiskelijana sai lukea. "Opiskelin aktiivisesti pari-kolme vuotta. Kokeilin monia kursseja ilman visiota valmistumisesta. Minusta alkoi kuitenkin tuntua, etten ole tieteellisesti suuntautunut taiteisiin."
"Irtautuduin opiskelusta, tein töitä ja monen sattuman kautta olin kaulaani myöten kiinni musiikissa".
Jonna Tervomaasta ei tullut kirjallisuuden tutkijaa, mutta kieli on hänelle yhä läheinen ja lisäksi työkalu. Hän kirjoittaa aina itse laulujensa tekstit, joista hän sai vuonna 2007 Teosto-palkinnon.
"Tekstini lähtevät aina tunteesta. En ole ammattikirjoittaja, joka tekee tekstejä muille. Niitä on pyydetty, mutta en ole siihen lähtenyt."
"Suhteeni tekstiin on romanttinen ja henkilökohtainen. Mietin miltä haluan sen kuulostavan ja onko se rytmistä vai melodista sekä miten oma laulamiseni on siinä mukana. Laulajana minulle on tärkeää, että oma ääni syttyy ja saa sisällön biisiin." Lisäksi on muistettava, että lauluteksti on ensisijaisesti kuunneltavaa, ei luettavaa.
"Oma tyylini laulajana on kehittynyt, tänä päivänä painiskelen enemmän sanottavani kanssa. Tyylittely on laulun saamista itselleen sopivaksi. On ihanaa kun saa tehdä laulun itselleen, siinä on silloin heti kiinni."
Konkreettisen jäljillä
Syksyllä 2013 ilmestynyt Eläköön-levy on Jonna Tervomaan ensimmäinen kuuteen vuoteen. Tauon aikana hän alkoi ajatella suhdettaan omaan kirjoitustyyliinsä. Hän haki myös erilaisia kappaleita, koska ne vaikuttavat tekstiin.
"Halusin tulla tällä levyllä konkreettisemmaksi. En halua olla arjen kuvaaja ja teksteissä saa olla lennokkuuttakin, mutta levyn aihepiirit ovat todellisia. Nyt ei soudella joella tai lennellä yli kattojen vaan istutaan kotona keittiön pöydän ääressä."
Suosikkikirjailijoita Jonna Tervomaalla on paljon. "Mutta olen kyllästyjätyyppi, en haluakaan tuntea läpikotaisin jonkun tuotantoa vaan siirryn seuraavaan."
"Jotkin Raymond Carverin novellit ovat sellaisia, että niihin palaan aina. Sofi Oksasen historialliset kirjat ovat hienoja, oman aikalaiseni kirjoittamia. Välillä on ihanaa imeä tosi vanhaa kieltä. Luen näytelmiäkin, lukemiseni on risteilevää."
Laulujen sanat ovat Tervomaalle kirjallisuutta, niitä hän haluaa tehdä ja niillä sanottavansa sanoa. Kirjailijaa hän ei itsessään tunnista eikä kaunokirjallisuuden tekemisestä haaveile. "Jos siihen suuntaisi, näkisi sopiiko siihen."
"Kirjoittaminen on minulle lauluja, romaanit ovat valtavan suuria projekteja. Laulutekstissä on magiaa siinä, että vähällä tekstillä voidaan antaa ihmisille rinnakkaistodellisuus. Laulu voi viedä toisiin ajatuksiin ja tunnelmiin sekä rikkaisiin ajatusketjuihin. Minulle riittää toistaiseksi tiivistämisen taito."
Lähetettävää riittää
Pitkällä tauollaan Jonna Tervomaa haki sitäkin, että levyn tekemisen prosessi muuttuisi. "Olin päättänyt, että haluan siirtyä eri tilanteeseen ja siihen sopivat uudet ihmiset tuottajana ja bändissä. Levyn tekeminen on aika tuskaista, on iso köntti olla itsekseen sen kanssa."
"Edellisen levyni jälkeen halusin pitää kartan auki. Haluanko mukaan äärimmäisen rujoa ja riisuttua vai akustisempaa, blue- ja kantrivaikutteisempaa? Vai takaisin vähän vihaisempaan suuntaan, lähetettävää kyllä riittää."
"Sitten tajusin, että tämä on tämä levy ja seuraava levy on eri asia. Sekava fiilikseni aukesi. Tapasin tuottaja Eppu Kososen, kaikki alkoi selkiytyä ja se helpotti."
Laulun aiheita oli, mutta ei paljoa valmista. Kososen kautta tuli uusia lauluja. "Hän tarjosi ujosti omiakin laulujaan, ja ne sopivatkin hienosti mukaan." Laulut määrittelivät, että levy muotoutui dramaattisempaan suuntaan.
"Minun korvissani tässä on aiempaa enemmän suomalaista perintöä. Lisäksi ripauksia Ranskasta, elokuvamusiikista ja suomalaisista kansanlauluista. "Ihanaa, että onnistuin siinä - vaikka omaa musiikkiaan onkin vaikea arvioida. Vaikka biisien säveltäjinä onkin myös muita ja vaikka se on tiivistä yhteistyötä, levy on minun lauluni määrittelemää. Tämä on minun musiikkiani."
Yksi levyn kappaleista on kokonaan Jonna Tervomaan säveltämä ja puolet yhteisiä sävellyksiä jonkun muun kanssa. "Olen melodikko, säveltäminen ei ole minun tärkein alueeni. Teen hetken lauluja, en hinkkaa niitä. Sävelet lähinnä tippuvat syliini ja teksti viimeistelee ne. Työni on musisointia, josta sivutuotteena syntyy lauluja."
Tunnustelevaa keikkailua
Levy oli iso ponnistus täysin erilaisen elämän jälkeen. Kuuden vuoden tauolla Tervomaa ei keikkaillut oman bändin kanssa, mutta esiintyi kyllä Jussi Jaakonahon kanssa sähköduona.
"Syksyn keikkailuni on tunnustelevaa, mikä on yleisö ja missä se on? Ihmiset ovat tulleet ihmettelemään mikä on meininki ja keikkailu jatkuu keväällä. Se on ihanaa, saa purkaa energiaansa. "
Keikat ovat hyvin eri tyylisiä, mutta se sopii Tervomaalle. Niitä on ollut pienillä klubeilla, yökerhoissa ja konserttisaleissa. Tunnelmat vaihtelevat siitä kun esiintyy yhdeltä yöllä jo hyvin virittyneelle baariyleisölle tai Sellosalissa alkuillasta lapset mukanaan tuoneille kuulijoille.
Elokuvaohjaaja Mika Ronkaisen Eläköön-levyn Tikapuut-kappaleeseen tekemä video herättää paljon huomiota ja keskustelua. Se on koskettava tarina vanhaa äitiään tämän kodissa hoitavasta naisesta, jota Jonna Tervomaa esittää itse. Omaishoitajan työn ristiriitaiset tunteet näkyvät.
"Tiesin heti, että en halua tähän kappaleeseen tavanomaista pop-videota. Huulisynkkakin tuntui väärältä. Pyysin Ronkaiselta ideaa ja tuli lyhytelokuva. Tajusin heti, että video leimaa laulun siihen maailmaan, mutta ohjaajan visio oli niin vahva."
Laulun teksti ei kerro niin konkreettisesta tilanteesta kuin Ronkaisen elokuva. "Molemmissa ovat kuitenkin samat tunteet, äärimmäinen välittäminen ja sen vaikeus. Se, näkeekö ensin videon vai kuuleeko laulun ilman sitä, ratkaisee mihin se ihmisten mielissä asettuu."
Musiikki on olomuoto
Tekijänoikeuskorvauksilla on aina ollut Tervomaalle merkitystä. Tauon aika vaikutti niihinkin. Korvauksia kertyi selvästi vähemmän kuin ei keikkaile eikä tee uusia levyjä. "Harva onnistuu tekemään ympäri vuoden soivaa kappaletta, eikä sen soisi minkään ensisijaisen tavoitteen tässä olevankaan. Läsnäolo alalla vaikuttaa."
"Kun selitän läheisilleni tulonmuodostustani olen herännyt siihen, kuinka hienot systeemit meillä on. Levyissä on paljon palkatonta työtä, On mahtavaa, että täällä pikkuisessa maassamme saa tätäkin kautta jälkikäteen korvausta siitä tekemisestä - ja tukea itse tekemiseen."
Musikkiteollisuus on haukannut alalla entistä isomman roolin. "On kuitenkin ikävää jos tänne pesiytyy ajatus, että vain menestyneillä on oikeus olla hengissä. Pieniäkin tulopuroja tarvitaan."
"Tämän kokoisella kielialueella aktiivinen musiikkikulttuuri on äärimmäisen tärkeä ja tällaisetkin asiat vaikuttavat. Täytyy olla mahdollista jatkossakin tehdä musiikkia muutoinkin kuin vain taloudellisen kannattavuuden paineissa."
Mikä musiikissa on tärkeää? "Musiikki on olomuoto, se on minulle elintärkeää ja oma elementtini. Se vaihtelee, miten sen milloinkin onnistuu tuomaan ulos lauluna, mutta musiikki on perusasia, iso osa identitettiäni."
Entä mikä on tärkeää elämässä? "Löytää oma olomuoto ja identiteetti. Jos on mahdollista elää siinä asennossa, joka tuntuu hyvältä, lähipiirikin on onnellisempi. Kun löytää henkiset ravinnon lähteet, silloin on tolkkua tässä kaikessa."
