Benoit Sokal: Ensimmäiset tutkimukset. (Jalava 2011), Erään komisarion tarina (Jalava 2012). Suomennos Juhani Tolvanen.
Sarjainfo (155, 2/2012 - Heikki Jokinen) "Sarjakuvaetsivä, joka näyttää Aku Ankalta, pukeutuu kuin tv:stä tuttu Colombo ja puhuu ja toimii kuin Philip Marlowe puhuttelee massakulttuurin kyllästämää kollektiviista alitajuntaamme ennenäkemättömällä teholla", kirjoitin Helsingin Sanomiin 31.1.1985 arviossani Koiran paluu -albumista.
Tunnistan sitaatissa paitsi sen ajan kliseitäni myös edelleen toimivan määritelmän ankkaetsivästä. Kerran luotu tarinan perusasetelma on pitänyt, pienin hienosäädöin.
Ensimmäiset tutkimukset kokoaa yhteen 1978-79 ilmestyneitä lyhyitä tarinoita. Niissä Ankardo on suorastaan yliampuvan kyyninen ja väkivaltainen. Groteski piirrostyyli korostaa väkivaltaa ja maailman mustuutta. Nämä ovat vielä sormiharjoituksia.
Erään komisarion tarina nostaa esille Ankardon toisen puolen: romanttisen ystävyyteen uskovan ankan. Väkivaltaa tarinassa on runsaasti, mutta sen motiivina on pahan palkitseminen pahalla. Ankardo puolustaa vanhaa ystäväänsä, kollegansa tappamisesta syytettyä komisario Garennia.
Tarinassa on sen kaavanmukaisuudesta huolimatta sivupolkuja ja yksityiskohtia; albumin lukee mielellään. Kokonaisuuden vahvin osa on kuitenkin piirros. Kuvat ovat tehokkaita, ruutukoot elävät ja tarina etenee elokuvamaisesti. Paljon kerrotaan lähikuvin. Benoit Sokalia on avustanut vuodesta 1995 piirrostyössä Pascal Regnauld, joka vastaa myös väreistä.
Ankardo ei ole muuttunut hahmon vakiintumisen jälkeen, ja on vaikea uskoa sen jatkossakaan uusiutuvan. Populaarikulttuuri lepää toiston ja pysyvyyden varassa, niin myös sen parodia.
