Pauli Kallio, Mika Lietzen: Kukkakauppiaan onnenpäivä. Arktinen banaani.
Sarjainfo (129, 4/2005 – Heikki Jokinen) Tämä on tarina elävästä elämästä: rakastettu lähtee siitä edes vihjaamatta toisen miehen mukaan, hankkii uuden asunnon ja alkaa elää uudessa kodissaan. Jätetylle kerrotaan, kun kaikki on valmista ja päätös tehty. Pois lähteneen pohdintaa ja epäröintiä ei hän koskaan kuullut, vaikka sen aavistikin.
Tarina on tavallinen, sellaista sattuu koko ajan Iitistä Ivaloon. Pauli Kallio käsikirjoitti ja Mika Lietzen piirsi sen albumiksi Kukkakauppiaan onnenpäivä. Neljän tai yhden kuvan sivuvauhtia etenevä kerronta on vähäeleistä ja jättää yllättävän paljon pinnan alle.
Aino lähtee Eskon luota koska hän haluaa "Oman perheen Minulla on siihen oikeus." Hän etsii elämää jossa on tasapaino ja pysyvyys. "Minä olin suunnitellut kaiken niin hyvin", Aino selittää ystävälleen Tanjalle. "Miten me eroamme sulassa sovussa. Miten meistä tulee parhaat ystävät."
Ei se niin toimi, Aino tajuaa lopulta itsekin. Mutta silloin hän on jo sitoumuksensa toiseen mieheen tehnyt, Eskon tosiasioista tietämätön ystävällisyys eikä kosinta ei auta enää mitään.
Kallion havaintokyky tilanteesta on tarkka: toisiaan aiemmin rakastaneiden diskurssi ei enää kohtaa. Kun Eskon jättävä Aino perustelee: "Minä en halua pakottaa sinua mihinkään", niin Esko vastaa "Älä sitten pakota minua elämään ilman sinua."
Kumpikaan ei ole väärässä tai oikeassa, mutta rakkaus on jo kulkenut omaa tietään. Aino on jo valinnut toisen miehen, mutta ei ole kertonut sitä ennen kuin on pakko.
Tarkkanäköisyydestä huolimatta lukijalle kasaantuu paljon tulkittavaa. Aino jää hiukan etäiseksi: miksi toinen mies oli ainoa vaihtoehto? Miksi hän ei halunnut puhua Eskolle halustaan pois ennen toisen miehen ottamista?
Mika Lietzen piirtää kuvansa hieman robustisti, mutta selvästi ihmisinä. Kerronnan taitekohdassa Aino kertoo toisesta miehestä ja lähtee kosinnan torjuttuaan pois. Vain muutaman sivun jakso on tehokasta ja ilmaisevaa sarjakuvakerrontaa.
Ainon kasvoilla liikkuu tuolloin kahteen mieheen jakaantuneen rakkauden valinnan lopullinen hetki, siitä kertomisen vaatima rohkeus, syyllisyys sekä eron haikeus mutta samalla oman päätöksen peruuttamattomuus.
Eskosta voi myös lukea ison tunneskaalan: toivon (jonka Aino jo samassa ruudussa tietää perusteettomaksi), täydellisen hämmästyksen kun Aino kertoo valinneensa toisen miehen sekä kiukun purskahduksen.
Esko yrittää myös tajuta tilanteen sanomalla sen ääneen: "Sinä jätät minut" - johon Aino ei edes kykene mitään vastaamaan. Pian kaikki Eskon tunteet sulavat yksinäisyyden ja pettymyksen epätoivoksi.
Lietzenin Turkuun sijottuvan tarinan väriskaala on kaunis. Vuodenajat vaihtuvat ja ruska kääntyy lumeksi. Kaikki kuvataan murretuin värein, mikä vertautuu murtuneeseen rakkauteen, kirjan teemaan.
Myöhemmin keväällä Esko ja Aino kohtaavat sattumalta. Aino on raskaana ja Esko toivottaa onnea. Tilanne on aito, rakkaus ei ole hävinnyt, mutta auttanut hyväksymään toisen tekemän valinnan.
Kai me kaikki yritämme parhaamme. Toisen hyvä vain on usein toisen onnettomuus.
