Mika Lietzén: Taipumaton Tanner. Väinö Tannerin säätiö.
Sarjainfo (192, 3/2021 – Heikki Jokinen) Osuustoimintamies ja sosialidemokraattinen poliitikko Väinö Tannerista (1881 - 1966) on aina ollut monta eri mielikuvaa. Syitä on useita: hänen pitkä poliittinen uransa, ajan jyrkät ristiriidat sisällissodasta kylmään sotaan, lapualaisten ja kommunistien kauhumaalailu sekä Tannerin jäyhä peräänantamattomuus.
Suomen poliittisiin suurmiehiin hän kuuluu itsestäänselvästi. Tanner oli mukana aina ensimmäisestä eduskunnasta 1907 ja maailman ensimmäisen sosialistisen pääministeri Tokoin senaatista 1917 sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajuuteen 1963 asti.
Mika Lietzén ryhtyi kunnianhimoiseen työhön sovittaessaan Tannerin elämän Taipumaton Tanner -albumin 86 sarjakuvasivulle. Se vaatii tiukkoja valintoja.
Valinnat osuvat oleellisiin kohtiin, vaikka kaikkea oleellista ei mukaan saakaan. Albumi etenee kronologisesti työväenluokkaisesta lapsuudesta sekä heräämisestä osuustoimintaan ja sosialismiin ja käy läpi lapualaisten nousun, pääministeriyden sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynnin.
Kuva Tannerista on kevyesti kiiltokuva, mutta ei pelkästään. Kerronta perustuu tosiasioihin, jos kohta siitä voisi debatoida, koittiko demokratia Mäntsälän kapinan kukistamisen jälkeen, kuten kirja antaa ymmärtää. Työväenjärjestöjä lakkautettin senkin jälkeen ja oikeuslaitos jakoi yhä poliittisia tuomioita.
Uran viimeiset vaiheet ohitetaan hienotunteisesti. Tannerin paluu politiikkaan 1950-luvulla oli yksi niistä asioista, jotka kiihdyttivät SDP:n hajoamista.
Teoksen kerronta etenee tasaisen varmasti ja luettavasti. Tannerin omat pohdinnat ja puheet ovat vahvasti esillä, mutta aina suhteessa muihin ja tilanteeseen. Tämä on oleellista: Tanner ei elänyt umpiossa vaan osana suurta liikettä ja ajan tapahtumia.
Realistiset piirrokset ovat ammattitaitoista työtä. Tekstipaljous mahtuu mukaan eikä kravattikaulaisten miesten määrä tapa kerrontaa. Viiva on selkeä ja kuvat keskittyvät ihmisiin. Kuvakoko on usein puolikuva tai puolilähikuva. Väritys pohjautuu punaisen eri sävyihin.
Ruutukoko on pieni, ehkä siksi, että asiaa on ollut mahdutettava paljon mukaan. Luvut avaavat vinjettikuvat ovat tyylikkäitä ja jaksottavat hyvin kerrontaa. Lukujen nimet ovat pääosin Tannerin omien muistelmateosten nimiä.
Kirjan lopusta selviävät Väinö Tannerin elämänkaari sekä kirjassa esiintyvien keskeisten henkilöiden pienoiselämäkerrat. Näistä voi kerrata sen, mitä on kenties unohtunut maamme historiasta.
Lietzénin teos on hyvä alkusysäys Tannerin elämään tutustumiselle. Vaativampaa kurssia kaipaavat voivat lukea Jaakko Paavolaisen piinallisen perusteellisen, neliosaisen Tanner-elämäkerran. Siinä on 2 096 sivua.
