Roger Leloup: Ajan pyörre. Suomennos Mirka Ulanto. Story House Egmont.
Sarjainfo (191, 2/2021 – Heikki Jokinen) Mikä Yoko Tsunossa viehättää suomalaisia? Ajan pyörre on 26. suomeksi ilmestynyt Yoko Tsuno -albumi. Ensimmäinen niistä, Elämän rajoilla, ilmestyi vuonna 1978. Ruutu ja Non Stop -lehdissä julkaistiin lisäksi useita Yoko Tsuno -tarinoita 1974 - 1977.
Kun niin monen pitkäikäisen käännössarjakuvan julkaisu hiipuu meillä, Yoko Tsuno jatkaa. On siihen oltava jokin syy.
Syytä voisi etsiä sarjan visuaalisesta osaamisesta, tarinoiden mielikuvituksellisuudesta sekä piirtäjä Roger Leloupin (s. 1933) sinnikkäästä puurtamisesta. Pitkät albumisarjat ovat kustantajalle mieleen: jos sarja lähtee lentoon, julkaistavaa riittää.
Lisätään syihin vielä päälle nostalgia. Sarjakuvia ostavissa lienee meillä aika iso siivu niitä, jotka ovat imeneet suurimmat vaikutteensa nuoruutensa Ruudusta ja Non Stopista. Se, mikä oli hienoa tuolloin, on sitä usein nytkin.
Yoko Tsuno on nuori japanilainen elektroniikkainsinööri, joka ystäviensä Vicin ja Polin kanssa ajautuu mitä mielikuvituksellisimpiin tapahtumiin.
Borneolla kolmikko joutuu vedetyksi mukaan aikakoneellaan toisesta ajasta tulleen 14-vuotiaan Monyan ympärille kietoutuvaan seikkailuun. Monya on mukana myöhemmissäkin Yoko Tsuno -albumeissa. Tämä nyt ensi kertaa suomeksi julkaistava tarina kertoo, miksi ja miten hän tuli.
Elokuussa 1980 Spirou-lehdessä ilmestymisensä alkaneen tarinan aikajana ulottuu Japanin toisen maailmansodan miehitysajasta 3800-luvulle. Panoksena ei ole vähempää kuin maapallon tulevaisuus.
Roger Leloup aloitti sarjan vuonna 1970. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa Hergén studiossa. Yoko Tsuno -albumeita leimaa kuvien äärimmäinen yksityiskohtaisuus sekä viehtymys teknisiin laitteisiin.
Hämmästyttävää kyllä, moinen pedanttisuus ei tapa kerrontaa. Tietty - osin sarjan syntyaikaankin sidottu - visuaalinen jäykkyys kuitenkin näkyy ja tuntuu kuvissa.
Leloupin valitsemat kuvakoot luovat teatterinomaisen tunnelman, ottavat etäisyyttä lukijaan. Puolilähikuvaa intiimimmäksi hän ei heittäydy, tyypillisiä ovat puolikuva, kokokuva tai laaja kokokuva.
Tarinoiden vauhti ja vaihtelu peittää paljolti kuvakoolla etäännyttämisen. Miljööt vaihtuvat vilkakasti, niin yhden albumin sisällä kuin koko sarjassakin. Kaikki on uskottavasti kuvattu, olkoon kyse vieraista planeetoista tai Borneon viidakosta. Kerronta on klassisen sujuvaa.
Ajan pyörre avasi Egmontin uuden BD-sarjan. Siinä on luvassa ranskalais-belgialaisen koulukunnan albumeja Suomessa jo tutuilta tekijöiltä. Franquinin Heiska ja Heta on jo ilmestynyt, luvassa ovat Bruno Brazil ja Sammy Day -albumit. Muistatteko, mitä kirjoitin yllä nostalgiasta?
Heikki Jokinen
