Cyril Pedrosa: Portugali. Suomennos: Saara Pääkkönen. WSOY.
Sarjainfo (189, 4/2020 – Heikki Jokinen) Portugali on viivan juhlaa. Albumi täyttyy toinen toistaan taitavammista ja kauniimmista kuvista. Viiva kiertää uteliaana ihmisten kasvoilla, maisemassa ja rakennuksissa. Viiva kulkee omien lakiensa mukaan, jotkin kuvat se täyttää jopa päällekkäisinä kerroksina, jotkin jättää paljaiksi.
Ohut ja yksinään heikolta vaikuttava, silti elävä ja kaunis viiva hallitsee kerrontaa enemmän kuin itse tarina. Kuvat tuntuvat osin jopa peittävän tarinan alleen, ainakin ne jättävät sen usein varjoonsa. Montakohan kilometriä viivaa tätä albumia varten on piirretty?
Seurakseen viiva saa värit. Ne välittävät auringon lämmön, sateen apeuden, aamun toiveikkuuden ja puutarhan vihreyden. Viivan ja värien yhdessä pitäviksi vahvistamat kuvat voivat olla pastoraalisia, lähes realistisia tai sadunomaisia, täyteläisiä tai pelkistettyjä. Tyylit vaihtelevat, mutta ne kaikki tuntuvat oikeilta.
Kuvat hehkuvat elämää sen koko kirjossaan: arkea ja juhlaa, yksinäisyyttä ja yhteisyyttä, sadetta ja aurinkoa, lämpöä ja yön armahtavaa viileyttä, vierautta ja tuttuutta, kadottamista ja löytämistä.
Tällaista visuaalista loistoa näkee harvoin. Portugali on vääjäämätön näyttö sarjakuvan hämmästyttävästä ilmaisuvoimasta.
Ranskalainen Cyril Pedrosa (s. 1972) on opiskellut Gobelins-animaatiokoulussa, julkaissut useita sarjakuvia ja työskennellyt animaatiotuotannoissa.
Suomessa Pedrosa tunnetaan jo sarjakuva-albumista Kolme varjoa (2010). Sen tarinassa vanhemmista, jotka joutuvat antamaan lapsensa kuolemalle, on satujen jylhyyttä. Mustavalkoiset viivasta voimansa saavat kuvat kertovat vaikuttavasti elämän ja kuoleman ankaruudesta. Pedrosan humoristinen Ekoloogiset julkaistiin suomeksi 2010.
Portugalin tarina ei ole uusi eikä ainutlaatuinen. Piirtäjä Simon Muchat ei löydä suuntaa työlleen, seurustelulleen eikä elämälleen. Hän saa kutsun sarjakuvafestivaalille Portugaliin ja päättää lähteä.
Matka saa Simonin palaamaan elämään, tuo siihen lämmön ja värit. Tämä saa Simonin menemään tapojensa vastaisesti sukujuhliin. Ne taas johdattavat hänet suvun tarinoihin.
Simon muuttaakin Portugaliin, sukunsa juurille. Hän alkaa hyväksyä itsensä ja perheensä, nuoruuden kääntymisen aikuisuudeksi, elämän osana ihmisten maailmaa.
Portugalin teemat tuovat mieleen Manu Larcenet'n neljän albumin sarjan Pieniä voittoja (2003-2008). Vertailu on mairitteleva, sillä Pieniä voittoja on tämän vuosituhannen hienoimpia käännössarjakuvia Suomessa.
Pedrosalla painotus on kuitenkin kuvissa, niiden hehkussa ja kauneudessa. Tarina toimii, mutta albumin lumous ei synny siitä. Larcenet'lle taas vahva tarina monine eri tasoineen ja liittymäkohtineen yhteisöön on keskeinen.
