Sarjakuva

Veikko Savolaiselle oli jo varhain selvää, että hänestä tulee sarjakuvantekijä. Lapsena joululahjaksi saatu Alex Raymondin piirtämä Iskevä Salama -sarjakuva-albumi (1938) oli ainoa lahja, joka merkitsi jotakin ja päätyi tyynyn alle. Se sai Savolaisen päättämään, että hänestä tulee sarjakuvapiirtäjä. "Muistan jopa ryhtyneeni systemaattisesti plagioimaan sankarin asentoja ja ilmeitä. Muistan tunteen, minkä Iskevä Salama aiheutti", Savolainen muisteli 60-vuotispäivänsä kunniaksi julkaistussa Joonas, sarjakuvantekijä -teoksessa.

Ensimmäisen sarjakuvansa Savolainen sai julki 11-vuotiaana ja piirsi ahkerasti koko ajan. Palaute oli rohkaisevaa ja keskikoulun käytyään hän lopetti siihen päättäen omistautua piirtämiselle. Muutaman kuukauden mainostoimistossa työskentelyn jälkeen Savolainen ryhtyi vapaaksi piirtäjäksi.

Kansikuvia ja pilapiirroksia alkoi syntyä pilalehti Piiskaan 1947. Harrastelija-lehdessä ilmestyi 1948 Savolaisen ensimmäinen varsinainen sarjakuva, seikkailutarina X – tulevaisuuden keksintö. Ennen armeijaan menoa Savolainen ehti vielä piirtää kahta muutakin sarjakuvaa, Heikki ja Esa seikkailevat -sarjaa sekä nyrkkeilysarjaa Ruutinyrkki.

Armeija-aikana tuli viesti käydä Viikkosanomissa palveluksen päätyttyä. Siellä suunniteltiin mittavaa Sibelius-sarjakuvaa kansainväliseen levitykseen. Savolainen laati luonnoksia, mutta lopulta hän kieltäytyi kohteliaasti työstä. Se olisi ollut nuorelle piirtäjälle liian suuri hanke. Tarjous poiki kuitenkin toisenlaisen tuloksen. Helsingin Sanomiin haluttiin kotimainen sarjakuva, ja sitä kysyttiin Savolaiselta. Mitään ehtoja uuden sarjakuvan sisällöstä Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja Eljas Erkko ei antanut, totesi vain että itsekritiikki on muistettava. Savolainen kysyi, mitä itsekritiikki tarkoittaa. Vastaus oli, että jumalasta, kuolemasta ja uskonnosta ei ole suotavaa piirtää, mutta kauniit naiset ja uudet automallit ovat vain eduksi.

Joonas-sarjakuva alkoi Helsingin Sanomissa 1.7.1950 ja jatkui 1815 päivittäisen stripin verran 4.12.1958 saakka. Muissa lehdissä Joonas jatkui vuoteen 1972. Joonas on antisankari, rauhaa rakastava taidemaalari, joka joutuu vastoin tahtoaan seikkailuihin. Joonaksen ulkoinen hahmo muistutti alussa elokuvakoomikko Bob Hopea, antisankari hänkin.

Tarinat yhdistivät huumoria seikkailuun ja ajan ilmiöiden tarkkailuun. Tarinoissa näkyi lättähattuja sekä narkomaaneja, käytiin Intiassa ja oltiin missikilpailuiden kulisseissa tai teatterissa. Yliluonnollisista kokemuksista kiinnostunut Savolainen vie Joonaksen jopa keskelle hypnoosimurhaa.

Piirroksiltaan Joonas oli realistinen, tarkasti todellisuutta jäljittelevä ja vain kevyesti karrikoiva. Esikuvina olivat maailman tunnetuimmat sarjakuvapiirtäjät, kuten Alex Raymond, eikä Savolainen säästänyt vaivaa työtään hioessaan. Uusintapainokset ovat osoittaneet työn jäljen olevan kestävää, osin jopa loisteliasta. Postimerkkiin Joonas pääsi 1996 sarjakuvan satavuotisjuhlan postimerkkivihossa.

Palkkio Joonaksesta pysyi samana kahdeksan vuotta, vaikka Savolainen yritti nostaa sitä elinkustannusten muutoksen myötä. Erkko ei suostunut korotukseen eikä enää ottanut Savolaista vastaan. Kun hän yritti puhua palkkiosta puhelimessa, Erkko sanoi, ettei neuvottele raha-asioista puhelimessa. Temperamentikas Savolainen suutahti ja sanoi, ettei tällä palkkiolla kannata piirtää kuin tikku-ukkoja. Senkun vain, Erkko vastasi ja sulki puhelimen, Savolainen kertoi Joonas, sarjakuvantekijä -kirjassa. Hän muuttikin Joonaksen ulkonäön "suurinpiirtein sarvikuonon näköiseksi" ja alkoi piirtää muitakin hahmoja pilapiirrosmaisesti. Samalla Savolainen muutti aiemman signeerauksena VeSa Joonakseksi, koska nyt muka Joonas itse piirsi sarjaa. Tästä hän sai koko elämän läpi pysyneen kutsumanimensä. Äitinikin alkoi kutsua minua Joonakseksi, Savolainen kertoi. Erkko ei reagoinut, mutta lukijat kimmastuivat. Tätikin soitti ja uhkasi olla tunnustamatta piirtäjää enää sukulaisekseen, mikäli sarja ei palaa ennalleen. Muu ei auttanut ja omalaatuinen palkkiotaistelu päättyi piirtäjän maineen pelastamiseen.

Taitelijan oli elettävä ja sarja siirtyi 1959 Seuraan. Palkkio oli moninkertainen Helsingin Sanomiin verrattuna, sillä Joonas oli jo laajalti tunnettu sarjakuva, brändi. Seurassa ilmestyi Joonasta kolme tarinaa, 90 kaksirivistä strippiä. Joonas ilmestyi 1961 - 1972 Kotipostissa seitsemän tarinan verran, yhteensä 254 kaksirivistä strippiä.

Joonas oli suomalaisen sarjakuvan kansainvälistymisen airut. Se ilmestyi viitisen vuotta Saksan Liittotasavallassa 1950-luvun alussa nimellä Jonas – Der lustige Maler ainakin Frankfurter Abendpostissa.

Unto Uneksija on yksi pitkäikäisimmistä suomalaisista sarjakuvista. Savolainen piirsi sitä Pellervoon ja Kodin Pellervoon 1966 - 2010. Sivun tarina yhdisti koulupojan mielikuvituksen arkiseen tilanteeseen. Muoto salli aiheiden laajan vaihtelun ja sarja oli tekijälleen hyvin läheinen. Unto Uneksija oli mukana suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlan postimerkkivihossa 2011.

Piirtäjän leipä on murusina maailmalla. Työn sankari Savolainen loi sekä piirsi useita eri sarjakuvia ja teki pilapiirroksia, mainossarjakuvia sekä kuvituksia. Lisäksi Savolainen oli mukana tekemässä 25 mainosanimaatiota 1960-luvun alussa.

Erikoinen pesti oli pääministeri Mauno Koiviston haastattelujen kuvittaminen televisiossa 1968 - 1969. Savolainen piirsi parissa minuutissa pilakuvan toimittajien kysymyksistä. "Kun Koivisto oli vastannut, oli piirros vitseineen valmis. Enimmillään yhdessä ohjelmassa piirsin 16 pilapiirrosta", Savolainen kertoi.

Savolainen työskenteli 1968 - 1969 suomalaisten Fauni-peikkojen piirtäjänä. Tällöin syntyi kuvituksen ja postikorttien ohella vuoden verran Uusi Maailma -lehdessä ilmestynyt Peikkomaailma-sarjakuva. Järvenpäähän rakennettuun Peikkometsään Savolainen maalasi freskon Torvinokan linnaan. Suunnitellut satukirjat sen sijaan jäivät tekemättä. Savolainen teki 1969 lisäksi töitä toiselle silloiselle suurhankkeelle, Joulumaalle. Hän piirsi postikortteja, palapelejä ja kymmenen tonttuhahmoa. Näiden lyhytikäisiksi jääneiden hankkeiden jälkeen Savolainen päätti keskittyä sarjakuvaan, vaikka se oli huonosti maksettua. Ilta-Sanomien pilapiirrokset hän lopetti samoihin aikoihin.

Savolainen piirsi 1972 - 1981 ruotsalaisen Semic-kustantamon lehtiin satoja sivuja hevossarjakuvia. Suomessa ne ilmestyivät Hevoshullu-lehdessä. Muut työt jatkuivat, ja urakka ylitti ahkeran taitelijan kestokyvyn. Hän hankki avukseen Kari T. Leppäsen (1945 - ), joka piirsi sittemmin muun muassa Mustanaamiota.

Suomen johtava sarjakuvakustantaja Williams pyysi 1971 Savolaista uuden kotimaista sarjakuvaa julkaisevan lehden päätoimittajaksi. Syntyi 1972 - 1974 ilmestynyt Sarjis. Lehden merkitys suomalaisen sarjakuvan nousulle oli keskeinen. Moni sittemmin tunnetuksi noussut piirtäjä aloitti siinä uransa.

Yhden uran Savolainen teki nuorten piirtäjien innostajana ja kouluttajana. Seurallisena ihmisenä hän oli aina valmis jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan. Hän korosti, että muiden neuvominen ei ole itseltä pois. Kaikille on tilaa ja lukijat päättävät, mistä he pitävät. Savolainen oli kysytty puhuja sarjakuvakursseilla ja -festivaaleilla, koska hän osasi sanallistaa pitkän kokemuksensa innostaviksi tarinoiksi. Hän pyöritti pitkään omaa nuorten sarjakuvakouluaan Helsingin Lauttasaaressa. Savolainen oli 1971 mukana perustamassa Suomen sarjakuvaseuraa ja osallistui alan ammattilaisten järjestön Sarjakuvantekijät ry:n toimintaan.

Tuhannet työtunnit eivät vähentäneet Savolaisen innostusta sarjakuvaan. "Pöydän ääressä tuntuu samalta kuin 18-vuotiaana, välissä olevat vuodet huuhtoutuvat pois", hän sanoi 60-vuotisjuhlakirjassaan. "Kun nuoret näkevät, että tällainen vanha jannukin innostuu sarjakuvasta, he uskovat asian olevan tärkeä."

Veikko Savolaisen viimeinen julkaistu sarjakuva ilmestyi Ilta-Sanomissa 2015. Aiheena oli Sibelius, 65 vuotta sen jälkeen kun hän hahmotteli Sibelius-sarjakuvaa Viikkosanomille.

Veikko Sakari Savolainen, taiteilijanimi Joonas, S 9.1.1929 Kymi, K 24.9.2016 Helsinki. V ylikonemestari Vilho Ferdinand Savolainen ja Aune Bertta Savolainen. P1 1962 - 1968 Ritva Jokela; P2 1991 - opettaja Tuula Jakowleff (aiemmin Saikku) S 1940, P2 V suurlähettiläs Aulis Olavi Saikku ja Katri Ester Sihtola. Lapsi: Johanna (Jokela-Dibba) S 1964.

URA. Keskikoulu 1946; opintoja Vapaassa taidekoulussa.

Vapaa sarjakuvantekijä, kuvittaja, pilapiirtäjä, animaationtekijä 1947 - 2015; valtion taiteilijaeläkke 1991 - .

Oy Fauni Ltd:n piirtämön päällikkö 1968 - 1969; Joulumaa-hankkeen pääpiirtäjä 1969 - 1970; Sarjis-lehden päätoimittaja 1972 - 1974.

Sarjakuvakurssien pitäjä 1973 - .

Suomen sarjakuvaseuran perustajajäsen 1971; Sarjakuvantekijät ry:n jäsen.

Kunnianosoitukset: Pro Finlandia 2014. Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinto 1973; Suomen sarjakuvaseuran nimeämä sarjakuvaneuvos 1981; Torinon kansainvälisen teollisuusfilmifestivaalin 1. palkinto koulutuselokuvien sarjassa (Palkka-animaatio) 1981; Luccan kansainvälisten animaatiofestivaalien (Italia) kunniakirja 1986; Kemin sarjakuvapäivien Lempi Grand Prix 1989; Sarjakuvantekijät ry:n Vuoden sarjakuvateko -palkinto 1999; Animaation sankari -arvonimi 2014. Sarjakuvantekijät ry:n kunniapuheenjohtaja 2011.

Joonas ja kisällit -muistonäyttely, Päivälehden museo 2016, Museokeskus Vapriikki 2017.

TEOKSET. Sarjakuvat: X - tulevaisuuden keksintö. 1947 - 1948; Heikki ja Esa seikkailevat. 1948; Maa meren alla. 1948; Huomio Piippu – täällä Sauhu. 1949; Ruutinyrkki. 1949; Joonas. 1950 - 1972; Toope. 1955; Virnu. 1956 - 1963; Lepsu. 1957; Kaista 1965 - 1976; Unto Uneksija. 1966 - 2010; Peikkomaailma. 1968 - 1969; Mimmi ja ministeri. 1972; Leo ja Kaverit. 1975 - 1991; Oloneuvos, 1986; V. Vaivainen. 1989 - 1991; Sibelius. 2015; toistasataa tarinaa Hevoshullu-lehteen 1972 - 1981: Hirnu, Tallin Jengi, Annika, Sirkus Napoleon; mainossarjakuvia eri pankeille 1950-luvulta alkaen: Kultapossu-lehti (Postipankki).

Pilapiirroksia: Yleisradion Radion viikko -pilapiirrokset viikoittain 30 lehteen 1952 - 1967; Ilta-Sanomat 1966 - 1968; Tuulimylly-viihdeohjelma, Yleisradio 1965 - 1969; pääministeri Koiviston haastattelutunti, Yleisradio 1969 - 1970; Suomen Kuvalehti. 1982 - 1983.

Kuvituksia kirjoihin ja lehtiin.

25 mainosanimaatiota.

TUOTANTO. Lepsu ja Komittari. 1957; Joonas. 1983; Sirkus Napoleon. 1986; Joonaksen seikkailuja 1. 1987; Säihkyvät siivet. 1988; Savua siivissä. 1990; Joonas ja hypnoosimurha. 1997; Unto Uneksija. 1999; Joonas. 2004.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. V. Hänninen, Etsitään sarjakuvapiirtäjiä // Sarjainfo 4/2016; H. Jokinen, Joonas, sarjakuvantekijä. 1990; H. Jokinen, K. Pulkkinen, Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia. 1996.

Linkki artikkeliin Kansallisbiografiassa