Annie Goetzinger: Barcelonan yö. Suom. Juhani Tolvanen, tekstaus Jari Rasi. WSOY 1993. 56 s. 77 mk.
HS (16.12.1993 - Heikki Jokinen) Voiko ihminen elää vailla menneisyyttä tai muotoilla sen uudelleen jokaisena päivänä? Ovatko muistot painolasti vai pelastusrengas? Elävätkö ne vain ihmisten mielissä vai myös kollektiivisesti paikoissa, kaupungeissa?
Annie Goetzinger (s.1951) pohtii albumissaan Barcelonan yö menneen ja nykyisen suhdetta, muistoja mielissämme. Ranskalainen Catherine asuu Barcelonassa ja siivoaa ammatikseen muiden koteja. Se rikkoo yksinäisyyden kehän, "jokainen nurkka heidän asunnoistaan, joita siivoan, tulee vähän minunkin omaisuudekseni, heidän tarinansa tulee minunkin tarinakseni".
Harva Catherinen tapaamista ihmisistä hallitsee omaa kohtaloaan, ei hän itsekään. Barcelona on näyttämö, jolla ihmiset ajelehtivat kuin värilliset muovinpalaset kaleidoskoopissa. Syntyvät kuviot ovat aina uudelleen erilaisia.
Näyttämöksi Barcelona on hyvä, myyttinen kaupunki. Historia kohtaa nykypäivän elinvoiman, vanha arkkitehtuuri olympialaisten tuoman rakennusboomin, katalaanit muualta tulleet ja Espanjan sisällissota nykypolitiikan kyynisyyden.
Catherine on vahva nainen, sukua Goetzingerin sarjakuvien muille naishahmoille. Hän pitää päänsä muiden arvostuksista riippumatta. Silti rakkaus pakenee hänenkin luotaan, jäljelle jää muisto, "takan reunustalla olevat valokuvat".
Barcelonan yö perustuu ranskalaisen Goetzingerin omaan käsikirjoitukseen, mutta muistuttaa hänen pitkästä yhteistyöstään Pierre Christinin kanssa. Tarinan hienoviritteinen sisältö katoaa välillä poliittisten analyysien ja opettavaisten jaksojen lomaan.
Pukusuunnittelijaksi opiskelleen Goetzingerin piirrostyyli on realistisuudessaan ilmaiseva mutta pysähtynyt. Liike ei ole hänelle pääasia, vaan tunnelman välittyminen kuvien oman voiman kautta. Siinä Annie Goetzinger onnistuu.
