HS (25.10.2002 - Heikki Jokinen) Ankkamaestro Daan Jippes sanoo olevansa kuin pianokappaleen tulkitsija "En voi ottaa itselleni paljon kunniaa siitä mitä teen, tyylini on laina Carl Barksilta. Olen kuin pianokappaleen tulkitsija, en ota kunniaa sävellyksestä", sanoo Helsingissä vieraileva Daan Jippes. Hän on julkistamassa kirjaansa Ihmissusia ja sudenpentuja.
Hollantilainen Jippes (s. 1945) seuraa monista Disney-piirtäjistä huolellisimmin suuren ankkamaestro Barksin räpylänjälkiä.
Vuodesta 1992 Jippes on piirtänyt uudelleen Carl Barksin muille piirtäjille 1960-luvulla tekemiä käsikirjoituksia Barksin luonnosten pohjalta. Yksitoista Tupun, Hupun ja Lupun Sudenpentu-tarinaa on nyt koottu suomeksi yksiin kansiin.
Barksin seuraaminen merkitsee Jippesille hänen sarjakuvallisten keinojensa käyttämistä, ei uskollisuutta jokaiselle yksityiskohdalle. "Taiton ja kuvien tulee olla selkeitä ja tunteiden mukana", hän tiivistää Barksin työn ytimen.
"Barksin sivu ei ole koskaan sekava, vaikka se olisi täynnä yksityiskohtia. Eivätkä hahmot koskaan huku taustaan." Toinen Barksin ihailija, suomeksikin paljon julkaistu piirtäjä DonRosa lähestyy Ankkalinnaa aivan eri tavalla.
"Rosalle Ankkalinnan maailmalla on rajansa, hän seuraa tarkasti kaupungin katuja ja kujia. Rosa ottaa Ankkalinnan aivan kirjaimellisesti. Jos Barks olisi tarvinnut tarinaan uuden puiston, hän olisi piirtänyt sen ja unohtanut sitten. Rosalle puistosta tulisi Ankkalinnan fyysisen maailman kiinteä osa, tosiasia joka ei koskaan muutu", Jippes sanoo.
Häntä ei kiinnosta Ankkalinnan maantieto, vaan ankkojen tunteet ja luonne. Siksi hän tekee mieluiten lyhyitä kymmenen sivun tarinoita, jotka keskittyvät tunteisiin ja hahmojen henkilökohtaisiin arkisiin pulmiin. Pitkät tarinat taas rakentuvat seikkailun ympärille ja niissä hahmot eivät kehity.
Myös tässä Daan Jippes eroaa Don Rosasta. "Rosa kaivautuu historiaan, kirjoittaa pitkiä tarinoita. Jos kritisoin hänen tarinoitaan, se kohdistuu kuviin, ne sotkeentuvat liioilla yksityiskohdilla." Jippes korostaa, ettei hän vaadi ankkoja itselleen Rosan tavoin. Ei Barkskaan koskaan sanonut, että ankat ovat hänen. "Puhu Disneyn lakimiehille, niin tiedät että ne ovat Disneyn omaisuutta. Olen ankka-fani kuten Rosakin, mutta tämä on minulle myös [puuttuu sana]
Carl Barks ehti nähdä Jippesin Ankka-sarjakuvia. "Hän sanoi, että ne olivat sulavia ja ammattitaitoisia, se taisi olla myönteinen kommentti." Barks piirsi pitkän uransa aikana ankkoja monella eri tyylillä. Jippes sanoo pyrkivänsä samankaltaiseen ilmaisuun kuin Barks 1940-luvun lopulla tai 1950-luvun alussa.
Hän sanoo etsivänsä noiden vuosien Akua tehdessään tarinaa, ei graafisesti mutta henkisesti. Jippes kertoo, että 1950-luvulla Barks riiteli jatkuvasti vaimonsa kanssa ja kotiovet paukkuivat. Joskus hän meni yöksi hotelliin ja piirsi siellä. Hän siirsi kokemiaan vihan tunteita Akuun, joka oli hyvin kiukkuinen ja äkkipikainen.
Jippes ei ole koskaan kouluttanut itseään Disney-tyyliin, sillä hänen on aina ollut helppo sopeutua muiden tyyliin. Jippes piirsi joskus jopa Niilo Pielistä mainoksiin Franquinin tyylillä. 1960-luvun puolivälistä sarjakuvia tehnyt Jippes piirtää myös joka toinen viikko perhesarjakuvaa hollantilaiseen Libelle-lehteen.
Jippes väittää, ettei ole kovin kunnianhimoinen. "Minulla on kollegoja, jotka nousevat aamulla kello kuusi ja piirtävät kolmetoista tuntia. Minulle riittää kahdeksan tuntia. Olen tyytyväinen siihen mitä teen."
Daan Jippes esiintyy Helsingin kirjamessujen Z.Topelius-lavalla tänään perjantaina klo 15.30
