Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet. WSOY. 216 sivua. 32 euroa.
HS (14.08.2011 - Heikki Jokinen) Mikä pitää ihmisen hengissä? Toivo.
Marokkolainen Rashid on epätoivoinen. Hänellä on perhe, mutta ei työtä eikä rahaa. Ratkaisu on lähteä Espanjaan kuten niin moni maanmies.
Kallis ja vaarallinen matka meren yli antaa toivoa paremmasta elämästä. Euroopan kasvot ovat kuitenkin rumat paperittomalle.
Hänen osansa ovat orjuuttava työ, riisto ja väkivallan uhka Almerian silmänkantamattomiin ulottuvilla vihannesviljelmillä.
Pako Barcelonaan ei auta. Todellisuus muuttuu muukalaiselle vieläkin rumemmaksi, ja sen myötä Rashid menettää sen, mikä sai hänet yrittämään - toivon.
Ville Tietäväisen (s. 1970) Näkymättömät kädet on ennen muuta kuvaus yhdestä ihmisestä, mutta hänen olosuhteensa ovat ihmisen suvun todellisuutta ja luomia. Yksilön tie on hänen omansa, mutta kaikilla ei vaihtoehtoja ole.
Tietäväinen kutoo taitavasti ja vaikuttavasti yhteen ihmisen elämän ja yhteiskunnallisen todellisuuden eri tasot. Hän kuvaa uskottavasti Rashidin persoonan, marokkolaisen elämän puitteet sekä paperittomien työläisten kurjuuden.
Kirjan takana on huolellinen taustatutkimus sekä matkat tarinan tapahtumapaikoilla. Se näkyy onneksi kerronnan sekä hahmojen luontevana uskottavuutena, ei tietäväisyyden turhana painolastina. Tämä tarina on sepitettä, mutta jälleen kerran sepite on todempaa kuin todellisuus.
Sarjakuvalla on kaksi äidinkieltä, kuva ja sana. Tietäväinen luottaa niihin ja kuljettaa tarinaansa selkeästi ja johdonmukaisesti molemmilla. Hän ei tarvitse temppuja tarinansa kertomiseksi vaan luottaa sarjakuvan koeteltuihin ilmaisukeinoihin.
Piirros on realistista ja joka kuva on harkittu ja valittu. Tarkka ympäristön kuvaus palvelee tarinaa, silläkin on merkitys.
Me olemme pitkälti ympäristömme tuottamia.
Väritys on osa kerrontaa: tarina on tumma ja värit seuraavat sitä. Espanjan aurinkokaan ei muuta näkymiä matkailumainosten värimaailmaksi. Kirjaa kannattaakin lukea hyvässä päivänvalossa.
Näkymättömät kädet on merkittävä teos, jonka voi veikata asettuvan osaksi näiden vuosien taiteemme huippuja. Se ei eristäydy käsitteellisiin sfääreihin vaan etsii elävää elämää ja todellisuutta. Se on nautinto silmille ja aivoille, sydämelle ja järjelle.
Tietäväinen kysyy suuria asioita: mikä on ihmisen osa elämässä, mikä meidät pitää käynnissä ja millainen on se maailma, jossa me asumme.
Vastauksia hän ei tarjoile, mutta jos kirja saa niitä etsimään, on se tavoitteensa saavuttanut.
