Li Kunwu, P. Ôtié: Minun Kiinani - Isän aika. Suom. Saara Pääkkönen. WSOY. 254 s. 26 e.
HS (03.04.2011 - Heikki Jokinen) Historian pyörä on pyörinyt rajusti Kiinassa sitten viime vuosisadan puolivälin - ja murskannut monia alleen.
Kiinalainen piirtäjä Li Kunwu (s. 1955) kuvaa sukupolvensa koettelemuksia omaelämäkerrallisessa sarjakuvassaan Minun Kiinani - Isän aika. Kirja on trilogian ensimmäinen osa.
Kertomus alkaa kansantasavallan perustamisen jälkeen, jolloin Lin vanhemmat tapaavat ja menevät naimisiin. Puoluekaaderi-isä uskoo lujasti parempaan tulevaisuuteen ja työskentelee maataloussihteerinä Yunnanissa. Äiti on mallityöläinen tehtaassa.
Suuri ruorimies Mao Zedong istuu vankasti vallassa ja puolue kehittää hänen ympärilleen lähes uskonnollisen kultin. Li kertoo hienosti miltä se kansan parissa näytti: hulluimmatkin hankkeet toteutettiin Maon nimeä hokien.
Vuosien 1958-62 suuri harppaus pyrki nostamaan terästuotantoa, ja kansalaiset kantoivat kaiken metallinsa alkeellisiin sulattoihin. Samalla tuhottiin metsät ja synnytettiin nälänhätä. Viralliset tiedot loistavasta sadosta puhuivat eri kieltä kuin nälkään kuolevat naapurit.
Suurin hulluus oli kulttuurivallankumous, jossa tuhottiin sekä ihmisiä että vanhan kulttuurin aarteita. Nuori Li on mukana täysin rinnoin, ja vasta isän joutuminen uhriksi alkaa horjuttaa uskoa.
Li päätyy kansanarmeijaan, jossa kaikki kutsutaan eräänä päivänä kuulemaan uutista: puhemies Mao on kuollut. Siihen loppui Lin lapsuus.
Kirjan vahvuus on tapahtumien kuvaaminen alhaalta päin. Se kertoo eri kampanjoiden ja vallankäytön käänteiden seurauksista, ei niiden syistä tai taustalla piilevistä puoluejohdon ristiriidoista. Niistä tavallinen kansa ei tiennyt mitään.
Siksi Lin kuvaus on väkevä ja uskottava, se yhdistää historian pyörän pyörähdykset hänen omaan kokemukseensa. Totalitarismin totaalisuus välittyy kouriintuntuvasti. Maon kultilla voitiin perustella mitä tahansa ja kansan tehtävä oli vain toistaa iskulauseita. Taustalla piilee kuitenkin rajun purkauksen syy: vuosisataisen feodaalisen pysähtyneisyyden rakentama paine.
Teoksen kuvat yhdistävät mielenkiintoisesti kiinalaisen perinteen eurooppalaiseen nykysarjakuvaan. Kiinalaisuus näkyy toisinaan tyhjän tilan meidän tavastamme poikkeavassa käytössä tai maiseman ja pilvien koristeellisena viivana, nykysarjakuva taas vahvana graafisuutena ja omaelämäkerrallisuutena.
