HS (15.09.2005 - Heikki Jokinen) Japanilainen sarjakuva eli manga on hämmästyttävän elinvoimainen, sisällöltään laaja ja volyymiltään valtava. Muualle maailmaan levitessään se on muutakin kuin pelkkää sarjakuvaa.
Se on ilmiö, joka muokkaa vahvasti länsimaista kulttuurista ja esteettistä tajuntaa. Manga tuulettaa visuaalista ajatteluamme ja rikastuttaa erityisesti nuorten alakulttuureita uusilla ideoilla ja tuotteilla.
Manga on käsittämättömän suurta teollisuutta, kolme vuotta sitten se haukkasi 38 prosenttia Japanin kirjojen ja lehtien kustannustoiminnasta. Tämä merkitsee 1,5 miljardia yleensä monisatasivuista julkaisua vuodessa.
Tennispalatsin Hokusaista Dragon Balliin -näyttely esittelee kymmenen sarjan originaaleja, pyrkii taustoittamaan mangan japanilaisen kulttuurin osana sekä liittää sen maan populaarikuvan juuriin.
Ne löytyvät näyttelyyn myös mahtuvista vanhoista puupiiroksista, aikansa edullisista massatuotteista.
Visuaalisesti japanilainen populaarisarjakuva on nopearytmistä, korostetun dramaattista, vauhdikasta ja ruutujaoltaan helposti luettavaa.
Tunteet voi lukea hahmojen ulkonäöstä, silmät ovat isoja ja välillä täynnä kiukun tai surun kyyneleitä. Lajista riippuen viha tai rakkaus on vahvaa.
Manga on ottanut lännessä sen tilan, joka ennen kuului omalle viihdesarjakuvalle. Eurooppalainen sarjakuva on katkaissut syvällä viihteessä muhineita juuriaan, kehittynyt omaksi taiteekseen. Yhdysvaltain sarjakuva on kutistunut osin vanhojen ideoiden kierrätykseksi.
1970-luvulle asti Suomessakin luettiin sarjakuvina monia seikkailusarjoja ja tyttöjen romanttista viihdettä, nyt ne ovat kuolleet joitakin sinnitteleviä lännensankareita tai kliseisiä sotajuttuja lukuunottamatta. Siinä on mangan mentävä aukko.
Näyttely ryhmittelee tunnollisesti monia mangan lajeja: poikien ja tyttöjen mangat, ruokamanga, aavemanga ja aikuisten gekiga. Populaarilajien ohella elää myös laaja vakavan ja aikuisten sarjakuvan perinne; sitä näyttely vain sivuaa.
Tyttöjen rekrytointi lukijoiksi ja tekijöiksi on mangan suuri voitto. Kävin 1992 Tokiossa omakustannesarjojen messuilla, jossa kaikki toistatuhatta piirtäjää olivat naisia. Helsinkiläinen sarjakuvakauppias kertoi hiljan minulle, että mangan myötä kaupassa on alkanut käydä runsaasti myös tyttöjä.
Tämä näkyy myös näyttelyn luettelona toimivassa lehdessä; kaikki viisi siinä esiteltyä suomalaista mangapiirtäjää ovat naisia.
Manga on tv-ajan sarjakuvaa. Tarinat ovat pitkiä kuin saippuasarjat, nopeita ja helppoja lukea ja lähikuvia hyödyntäviä. Ahkerasti pyöritetty japanilainen tv-animaatio teki jo mangan muotokielen ja kerronnan tavan tutuksi.
Hiukan suppeaa näyttelyä täydentää laaja oheisohjelma: työpajoja, Japanin kulttuuria, animaatiota, manga-päivä, cosplay-kilpailu jossa pukeudutaan manga-hahmoiksi, luentoja sekä suomalaisten piirtäjien manga-iltoja.
Tennispalatsin näyttely on kunnianhimoinen ja onnistuu tavoitteissaan. Mainio oivallus on metrojunaksi sisustettu huone. Näin mangaa Japanissakin luetaan, pitkillä junamatkoilla kotiin. Metrolipun verran maksanut lehti jätetään usein junaan.
