Hassunkuriset sinfoniat. Useita tekijöitä, suomennos Juice Leskinen. Helsinki Media 1996.
HS (31.12.1996 - Heikki Jokinen) Ääni tuli elokuvaan 20-luvulla ja Walt Disney otti siitä kaiken irti. Disneyn animaatiostudio aloitti 1929 Silly Symphonies -nimisten lyhyiden elokuvien tekemisen.
Aiemmissa Mikki Hiiri -elokuvissa ääni oli taustaa, mutta nyt Disney pestasi säveltäjä Carl Stallingsin tekemään musiikin uusien animaatioiden pääasiaksi. Yhteistyö Stallingsin kanssa kesti vain vuoden mutta Silly Symphonies -elokuvien menestys jatkui.
1933 valmistuneen Kolmen pienen porsaan Frank Churchillin säveltämä tunnussävelmä Pahaa sutta ken pelkäisi oli todellinen hitti, sitä rallatellaan vieläkin.
Animaatioiden tueksi lanseerattiin 1932 sunnuntain lehdissä ilmestyvä sarjakuva Silly Symphonies . Se perustui lähes poikkeuksetta elokuviin, puuttuva musiikki korvattiin riimitellyllä tekstillä.
Sarjakuvan tarinat seurailivat elokuvia, kertoivat mm. rumasta ankanpoikasesta, kolmesta pienestä porsaasta, Kana Kanasesta tai Keksimaasta. Ensimmäinen Aku Ankka -tarina ilmestyi 1934.
Hassunkuriset sinfoniat -kirja perustuu Italiassa koottuun laitokseen. Siinä on sarjan kymmenen ensimmäistä vuotta lukuun ottamatta aiemmin ilmestyneitä Aku Ankka -sarjoja sekä pitkistä elokuvista tehtyjä tarinoita. Kirkas väritys on tehty myös Italiassa. Muutama poikkeavan pastellivärinen strippi lienee kuvattu vanhoista lehdistä. Aidolta näyttävän kannen on piirtänyt Jukka Murtosaari.
Helsinki Median oivallus oli pestata käyttöriimikko Juice Leskinen suomentamaan teos.
Kielenkääntäjäksi opiskellut Leskinen totesi kirjan julkistamistilaisuudessa tämän olleen ensimmäinen kerta kun hän sai tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Leskinen on pyrkinyt säilyttämään alkuperäisen mitan ja tarinan, ei ole ottanut liikoja vapauksia.
Silti tulos ei ole piinallisen pikkutarkka vaan elävää tekstiä. Vaikka tarinat ovat selvästi vanhoja, Leskinen ei yritä olla arkaainen. Hän ei myöskään sorru helppoon ratkaisuun käyttää uusimpia muoti-ilmauksia, teksti on luettavaa myös muutaman vuoden kuluttua.
Sisällöltään Hassunkuriset sinfoniat on nykynäkökulmasta toisinaan hiukan raju. Kuoriaisten ja kärpästen sota on oikeaa sotaa kuolleineen ja kaasuhyökkäyksineen, Isolla pahalla sudella on kolme samanlaista poikaa ja Elmo-norsu lyö reilusti turpiin ilkimyksiä. Tämä tekee siitä yllättäen sympaattisemman kuin uudet Disney-tehtaan yhdentekevät siloitellut tuotteet.
Kirja myös kertoo osaltaan miksi Disney päihitti aikanaan tasaveroiset kilpailijansa. Hän osasi luoda tuoteperheen, siirtää animaationsa sujuvasti sarjakuviksi ja oheistavaroiksi. Disneyn studioilla oli 1928 kuusi työntekijää, 1934 jo 187 ja 1940 peräti 1600. Joka voittaa markkinoinnin, voittaa kamppailun markkinoista.
