HS (22.8.2000 - Heikki Jokinen) Eilisen huomiset -näyttely pyrkii kunnianhimoisesti luotaamaan sitä, miten sarjakuva on määritellyt tulevaisuuden, mitä pelkoja ja toiveita se on tekniikan kehitykseen ja tieteeseen liittänyt.
Belgian sarjakuvakeskuksen laatima Kuvia ja kuvitelmia -festivaaliin liittyvä näyttely perustuu lähinnä toisen maailmansodan jälkeiseen eurooppalaiseen sarjakuvaan. Pääosa töistä esitellään kehystettyinä värivalokopioina, joita limittävät eräät sarjojen laitteista tehdyt pienoismallit.
Näyttelyluetteloa ei valitettavasti ole, taustoittamattomina sen teemat saattavat mennä hiukan ohitse.
Tiede ja tekniikka ovat monikasvoisia. 1950-luvulla ne olivat ystäviä ja kehityksen takeita. Globaalinen tuho ei ole tieteen vika, vaan sitä väärin käyttävien hullujen nerojen.
Erinomaisimmin tätä ajattelua kuvaa mannermaisen sarjakuvan suuri klassikko, meillä vähän julkaistu, mutta hiljan tv-animaationa tutuksi käynyt belgialaisen E. P. Jacobsin Blake ja Mortimer . Parhaiten tämä näkyy albumissa Le Piege Diabolic (1962, suomeksi nimellä Aikakone 1989).
Kylmä sota, suurvaltojen kilpavarustelu ja ohjuskriisit muuttivat atomin ystävästä viholliseksi 60-luvulle käännyttäessä. Tiede oli edelleen ystävä lähinnä lapsille suunnatuissa sarjakuvissa, kuten belgialaisen Andre Franquinin Piko ja Fantasio -seikkailuissa.
Kuvitteellisten yhteiskuntien luominen on 70-luvun sarjakuvan piirre. Tuolloin lähes kaikki loivat innoissaan uutta maailmaa. Sarjakuvan kuvitelmiin sekaantui vahva poliittisuus ja ydintuhon jälkeisen elämän mahdollisuus. Sodan tuhoaman ja osittain luontaistalouteen palanneen maailman tunnetuin kuvaaja oli ranskalainen Claude Auclair albumisarjallaan Simon de Fleuve (1976-79, ei suomennettu).
Belgialaiselta Hermannilta nähdään laaja originaalien sarja. Hermannin 1979 alkanut Jeremiah on harvoja 80-luvusta elossa selviytyneitä postnukleaarisen maailman kuvauksia. Suomeksi sitä on ilmestynyt kolmen albumin verran. Syy menestykseen on ilmeinen, Herrmann vertautuu henkisesti 90-luvun kyynisyyteen: maailmassa vallitsee vahvemman laki ja sillä selvä.
Ihmisruumiin muutos, sekä ihmisen ja koneen raja on trendikäs teema. Tiede ei ole enää hallinnassamme. Enki Bilalin viiltävissä tulevaisuuskuvitelmissa ihmisen mahdollisuus pysyä ihmisenä asettuu jatkuvasti kyseenalaiseksi. Ihmiseen asennetut laitteet määräävät usein häntä, kuten Bilalin tuoreimmassa albumissa Hirviön uni.
Ydinsäteilyn, tieteen erheiden, saastumisen ja onnettomuuksien aiheuttamat mutaatiot ovat Yhdysvaltain sarjakuvan perusaineistoa, näyttely muistuttaa.
Eurooppalainen sarjakuva lähestyy aihetta pohtivammin. Belgialaisten piirtäjä Francois Schuitenin ja käsikirjoittaja Benoit Peetersin tulevaisuuden kaupungit ja ihmiset ovat moniulotteisia, kuten heidän ainoassa suomeksi käännetyssä albumissaan Kuumetta Urbicandessa .
Näyttelyssä on myös Schuitenin originaaleja sarjasta L'Enfant penchée , jossa sivilisaatiomme luo vinossa kävelevän tytön. Ihmisen ja koneen rajan rikkoutuminen on geenitekniikan ja lääketieteen kehityksen myötä yhä oleellisempi kysymys.
