Lucie Durbiano: Aarre. Suomennos Saara Pääkkönen. WSOY. 106 sivua. 26 euroa.
HS ( - Heikki Jokinen) Aarre on 1950-luvulle sijoittuva rakkaus- ja seikkailutarina. Kuvat peilaavat nostalgisesti aikaa ja juonikin muistuttaa tuon ajan viihdelukemistoja.
Matematiikan opiskelija Christine elää keskiaikaan erikoistuneen professori-isänsä kanssa Pariisissa. Nuori pari Jean ja Simone himoitsevat professorin kassakaapissa olevaa pergamenttia löytääkseen aarteen. Professorin tumpelo avustaja Michel liittyy mukaan rakastumisten ja äkillisten käänteiden karuselliin.
Ranskalaispiirtäjä Lucie Durbianon (s. 1969) tapa kertoa on tuttu kaksi vuotta sitten suomennetusta Punainen pukee teitä -albumista. Nyt tulos on kuitenkin astetta pinnallisempi: pääosaan nousee kerronnan tyyli, ei tyylin ja sisällön yhdistelmä. Ihmisiä kuolee ja sydämiä särkyy, mutta kaikki selviävät näennäisen helposti.
Aarre on tyylikäs kirja. Durbiano piirtää elävän kepeästi, leikittelevästi ja kirkkain värein. Hän saa pinnalta katsoen yksinkertaisiin kuviinsa aitoa tunnelmaa, eleganssia joka tuo lukijalle iloa.
Edes paikoitellen runsas replikointi ei kuvaa raskauta. Osa kehuista menee suomentaja Saara Pääkköselle, jonka käännös on yhtä kirjan hengen kanssa.
Perinteinen tarina kätkee sisäänsä ilmeisen elämänohjeen: vaikka elämässä on vastoinkäymisiä ja surua, niihin ei pidä jäädä asumaan. Elämä jatkuu.
