HS (31.07.1997 - Heikki Jokinen) Jorma Pitkänen jäi 1973 työttömäksi kuopiolaisesta mainostoimistosta.
"Silloin oli sarjakuvaboomi; Sarjis, Jymy, underground-sarjat ja Robert Crumb. Innostuin niistä." Hän kehitteli oman sarjakuvan Näkymätön Viänänen, joka pääsikin suomalaisen sarjakuvalehti Sarjiksen sivuille.
"Se oli viimeinen naula, ryhdyin sarjakuvapiirtäjäksi." Ura urkeni, nyt Jorma "Jope" Pitkäsen kynästä on lähtenyt 20 000 strippiä eli päivittäistä sanomalehtisarjakuvaa.
"Palkkiot olivat niin pieniä, että oli pakko pitää kovaa tahtia. Jos jokin lehti olisi maksanut kunnolla, niin tekisin yhtä hemmetin hienoa sarjakuvaa", 25 eri sarjakuvaa luonut Pitkänen arvelee.
Nykyään hän piirtää viittä eri sarjakuvaa. Kiivaimpina aikoina Pitkänen piirsi päivässä kuudesta kymmeneen strippiä.
Mistä vitsit tulevat? "Se on mystinen asia", Pitkänen sanoo.
"Jos kapakassa joku pyytää kertomaan vitsin, niin en osaa yhtään." "Kai se on näkökulma elämään, joka asiassa näkee jotain naurettavaa. Vitsin mekanismina on asioiden yhdistely." Pitkänen suosii sarjakuvissaan ajankohtaisia aiheita, "radio on auki ja lehtiä luen, siitä sopasta se syntyy".
Sarjakuva on Pitkäselle leipää ja sirkushuveja. Tavoite elättää itsensä näin mukavalla työllä onnistui ja sarjakuva tarjosi ujolle miehelle keinon sanoa sen mitä halusi.
"Alussa olin kuin ilmapallo, oli paljon sanottavaa, mutta väline puuttui. Nyt tärkeintä on saada mahdollisimman moni nauramaan."
Jope Pitkäsen sarjakuvien hahmot ovat yleensä jonkin sortin vastarannan kiiskiä. 1973 alkanut ja yhä ilmestyvä Näkymätön Viänänen oli kantaaottava kurjuuden kuvaus, "nyt se on muuttunut pottuiluksi".
Jope määritteleekin itsensä sanomalehtisarjakuvan Arto Paasilinnaksi, joka haluaisi olla Erno.
Näkymättömän Viänäsen suosion vaihtelu hämmästyttää piirtäjää. Enimmillään se ilmestyi parissakymmenessä lehdessä, aikana jolloin oli noususuhdanne eikä köyhiä näkynyt.
"Sitten mentiin EU:hun ja lama iski. Kaikki, mitä maaseudulla on jäljellä, alkaa olla näitä Viänäsiä, eikä sarja enää mene."
Vähäosaiset ja luuserit ovat Pitkäsen mukaan kiinnostavimpia ihmisiä, "vaikka eihän minulla ole kokemusta siitä miten mielenkiintoista olisi olla joku Sarasvuo".
Jope Pitkäsen ehkä tunnetuin hahmo on anarkistisen oloinen karjalaismummo Lempi, joka on ilmestynyt Ilta=Sanomissa vuodesta 1980.
"Jokin aika sitten kuulin, että sarja polki paikallaan, joten ajattelin tappaa Lempin." Lempi sai sähköiskun jääkaapista ja humahti taivaskanavaa pitkin taivaan iloihin. Karjalaisuus jäi maan päälle, nyt Lempi on pirun kanssa seurusteleva enkeli.
"Sarja on ajankohtaisten tapahtumien kommentointia. Siinähän sitä jännitettä syntyy, kun laittaa sellaisen luonteen taivaaseen Jumalan mieliharmiksi."
Lempistä on tullut Kemin jokavuotisten sarjakuvapäivien tunnus ja lemmikki. Lempin kuvat täyttävät kaupungin festivaalien aikaan.
Piirtäjä suhtautuu asiaan tyynesti, "hiukan kuin menisi entisen NKP:n puoluekokoukseen".
Pitkäsen sarjakuviin kuuluu myös erottamattomasti savolaisuus.
"Pidän itseäni aika hyvänä savolaisena. Tietysti puhe kääntyy suomeksi, kun juttelen sivistyneen ihmisen kanssa." Savolaisuus näkyy Jopen mukaan ideoinnissa, savolainen kiäntelee ja viäntelee.
"Olen myös laiska, vaikka kukaan ei koskaan usko. Paljon enemmänkin olisi voinut tehdä jos olisi kunnianhimoisempi - ei nyt hämäläinen, mutta joku muu."
Sarjakuvapiirtäjänä pärjää Pitkäsen kotipaikkakunnalla Suonejoella hyvin, "koskaan en ole saanut turpiini. Varmaan minuun suhtaudutaan kuten kylähulluihin on aina suhtauduttu." Kaupungin 1984 myöntämä Suonenjoki-palkinto kertoo toisenkinlaisesta arvostuksesta.
Itse Pitkänen jakaa arvostusta vaimolleen. "Ymmärtävä ihminen, jolla on jalat maassa - kädet imurin varressa, kun omat jalkani ovat sohvapöydällä."
***
Nyt 50 vuotta täyttävä Jorma Pitkänen syntyi 31. heinäkuuta 1947 Kuopiossa. Työskenneltyään somistajana ja piirtäjänä hän ryhtyi 1973 sarjakuvapiirtäjäksi.
Suonenjoella asuva Pitkänen on piirtänyt 25 eri sarjakuvaa, niistä tunnetuimmat ovat Näkymätön Viänänen ja Lempi.
Hän on saanut Suomen sarjakuvaseuran kunniapalkinnon Puupäähatun 1983. Kemin sarjakuvatapahtuman Strippi-Lempi- patsas ja Kuopion taitelijaseuran Minna-patsas hänelle myönnettiin 1982.
Vuoden mansikkaisännäksi hänet valittiin 1992.
Pitkäsen sarjakuvista on julkaistu viisi Näkymätön Viänänen -albumia sekä Puolipohja-kokoelma 1990. Lempi-kokoelma Karjala takaisin ilmestyi 1993. Pitkäsen Retrospektiivisrepertuaarinen analyyttisen myyttinen muistonäyttely oli esillä Kemin sarjakuvapäivillä 1993.
