Jorma Pitkänen: Elämätä. Like. 64 s. 13 e
HS (04.11.2006 - Heikki Jokinen) Jorma "Jope" Pitkänen (s. 1947) on sarjakuvan isonenäisen huumorilinjan vankka linjamies, yli 30 000 stripin piirtäjä.
Parissa viime albumissa hänen työnsä ovat muuntuneet mitä syvimmin henkilökohtaisiksi tilityksiksi. Tätä kaikki eivät ehkä ole edes huomanneet, sillä pottunokkaiset hahmot ja nokkelat vitsit etäännyttävät tehokkaasti sisällön viiltävyydestä. Se on taatusti myös piirtäjän itsesuojelua.
Jopen edellinen albumi Huomiolla (2005) kurkisti kipeästi piirtäjän omaan kasvuun: lapsuuden traumoihin, suhteisiin vanhempiin, epäilyksiin omasta isästä, nuoruuden tuskiin, lapsettomuuteen ja läheisten kuolemaan.
Jos Huomiolla olisi ilmestynyt romaanina tai kuvataiteena, niin sen paljaasta omaelämäkerrallisesta rehellisyydestä olisi kohuttu.
Elämätä jatkaa tekijän elämän vivisektiota kääntyen nyt enemmän vapaan sarjakuvapiirtäjän arkeen kuin omaan sukuun. Lukija saa nähdä, mitä kaikkea kulkeekaan sellaisen miehen pään läpi, joka piirtää stripeiksi kymmeniätuhansia vitsejä.
Albumi kertoo yhdestä päivästä sarjakuvapiirtäjä Roligsonin elämässä. Käännyttäjät, vaimo, tuttavat ja juopot kaverit kulkevat ohi karnevalistisena kulkueena parhaassa commedia dell'arte -hengessä.
Kuolleetkin sekantuvat tarinaan, ja Jope luo Suonenjoen työhuoneestaan jonkinlaisen Savon Siklaxin à la Lars Sund.
Ei tätä kohellusta voi maagiseksi realismiksi sanoa, mutta ehkä realistiseksi maagisuudeksi. Arkea, jossa selviytymisen ehto on kyetä tuottamaan uusia vitsejä päivästä toiseen.
Mukaan mahtuu jopa muodikasta intertekstuaalisuutta. Jope käy visiitillä taivassa Kati Kovácsin sarjakuvan pikkutyttönä.
Lukija joko pysyy kärryillä Jopen tajunnanvirrassa tai ei. Paketti pursuaa joka suuntaan ja sen lukeminen vaatii aikaa ja sisua. Mutta: lukeminen kannattaa aina.
