HS (19.08.2003 - Heikki Jokinen) Sarjakuvapiirtäjä Jorma "Jope" Pitkänen on tehnyt 30 vuoden uransa aikana yli 30 000 strippiä eli lehtisarjakuvaa.
Vuonna 1973 Jorma Pitkänen oli työtön nuori mies Pieksämäen maalaiskunnan Haapakoskella. Aiemmat työt somistajana ja mainostoimistossa olivat loppuneet. "Silloin ilmestyi underground-sarjakuvalehtiä ja alkoi suomalaisen sarjakuvan boomi", hän muistelee.
Pitkänen piirsi Näkymättömän Viänäsen, savoa vääntävän työttömän pienviljelijän Näläkäjärveltä. Viänänen esiintyi ensi kerran suomalaisen sarjakuvan lehti Sarjiksessa 1973, jäi henkiin, ja ilmestyi yli 20 lehdessä.
Jope on piirtänyt 35 eri sarjakuvaa. Tunnetuimpia niistä on Lempi, Ilta-Sanomissa pitkään leukaillut anarkistinen karjalaismummo, "Viipurin Cicciolina". Tällä hetkellä 56-vuotias Pitkänen tekee kahdeksaa sarjakuvaa.
Taiteilijan työkuri on tiukka: "Tulen työhuoneelle 7.30 ja lähden kotiin kello 17. Ei täysijärkinen ihminen tee tällaista, on se ollut aika maanista." Vaikka tekotapa on nopea, ei Pitkänen tunne huitaisevansa. Kuten monet humoristit, Jorma Pitkänen on myös vakava mies. "Hauskaa ei saa olla kuin kynä kädessä ja yksin."
Pitkäsen sarjakuvat ovat useammin satiirisia ja yhteiskunnallisia pilapiirroksia kuin harmittomia piloja. Niissä puhutaan myös kuolemasta ja uskonnosta, aiheista joista sanomalehtisarjoissa yleensä vaietaan.
Jo hahmojen valinta on kannanotto: "Sankarini ovat luusereita, pohjasakkaa ja huonoja ihmisiä", Pitkänen arvelee. "Luusereiden keskuudessa on omiensa joukossa, ja ehkä itseironia ja itsensä alentaminen ovatkin ovelin muoto kehua itseään."
Kunniaa ja mainetta on kuitenkin tullut, jopa presidentti Halonen kutsui Jopen linnan itsenäisyyspäiväjuhliin. "Siellä vallasväki töni toisiaan kuin pahempikin sakki", hän kuittaa kokemuksensa.
Halonen on myös ostanut itselleen pari Lempi-orginaalia. "Onhan hän omalaatuinen ihminen, mutta että hänellä on myös loistava huumorintaju", Pitkänen kehuu.
Kun Jope Pitkänen aloitti sarjakuvapiirtäjänä, elettiin taistolaisaikojen loppua. "Minulle riitti yksi kokous, he olivat liian tosissaan." Ajan henki näkyi toki hänenkin sarjakuvissaan, "olivathan ne aika anarkistisia ja aggressiivisia, ihmettelen miten kaikki niitä ostivat".
Nyt piirtäjä pelkää pehmenneensä, kielteistä palautettakaan ei enää tule. Aiheetkin siirtyvät politiikasta perheen sisälle. Viime vuonna ilmestynyt Box!-albumi pohjautuu omaan elämään, samoin tuore strippisarja Yrjö vs. Tyyne.
Teksti on aina Pitkäselle kuvaa tärkeämpi. "Olen vitsinkertoja", hän sanoo selkeästi. Joka stripissä on oltava vitsi. Vahvasti karrikoidut hahmot syntyvät tavallisella huopakynällä.
Strippitehtaan tuotannon vähentyessä aikaa jää myös uusiin kokeiluihin. "Olen tehnyt kesäteatterinäytelmiä sarjastani Mauno Mansikka."
"Tämä on elämäntapa, ei mietitytä yhtään mitä loppuelämänsä tekisi", Pitkänen tiivistää.
Voiko sanoa, että strippiäkään en vaihtaisi pois?
"Voi sanoa - tai jos nyt pari tuhatta."
***
Jorma "Jope" Pitkänen, s. 1947, asuu Suonenjoella.
Sarjakuvapiirtäjä vuodesta 1973, tehnyt yli 30 000 strippiä.
Piirtänyt 35 eri lehtisarjakuvaa, nyt ilmestyy kahdeksan. Julkaissut 13 albumia.
Tunnetuimpia sarjoja Näkymätön Viänänen (6 300 strippiä ilmestynyt), Lempi (6 100 strippiä), Kisko (6 400 strippiä) ja Mauno Mansikka (4 000 strippiä).
Muita sarjoja mm.
Puolipohja, Arvi Kuono, Rrautaa rajalle sekä pornosarja Aslak Alaheppi.
Läpileikkaus tuotannosta albumissa Hullun paperit (Kemin sarjakuvakeskus 2003).
Minna-patsas 1982, Puupäähattu 1983, Suonenjoki-palkinto 1984.
