Kallio, Pauli, Otsamo, Pentti: M. A. Castren ja Siperian kielioppi, Otava 2008
HS (07.01.2009 - Heikki Jokinen) Matias Aleksanteri Castrén (1813-1852) kuuluu suomalaisten suurmiesten nykyään huonommin tunnettuun kaartiin.
Nuorena tuberkuloosiin kuollut kielitieteilijä keräsi retkillään Venäjällä laajan aineiston yli kymmenestä uralilaisesta kielestä.
M.A.Castrén ja Siperian kielioppi kertoo tutkijan matkoista 1840-luvun tundralla. Matkalaisen saattoivat pysäyttää lumi, tiettömyys tai virkamiehet.
Oppaina ja haastateltavina toimineet asukkaat eivät aina halunneet asua seinien sisäpuolella, olivat persoja viinalle tai heidän oli palattava metsästämään.
Castrénia ajoi eteenpäin ilmeisen aito tiedonhalu, mutta myös vahva kansallisromanttinen tahto löytää suomalaisten juuret. Hän piiskasi itseään eteenpäin vaikka tuberkuloosi vaivasi ja kuolema uhkasi.
Kirja on M.A.Castrénin seuran tilaustyö käsikirjoittaja Pauli Kalliolta (s. 1960) ja piirtäjä Pentti Otsamolta (s. 1967). Tarina kiertyy auki lyhyinä jaksoina, sattumuksina Castrénin taipaleelta. Matkan vaivat ja ankaruus korostuvat teoksessa.
Kallio korostaa Castrénin kuivaa huumorintajua tämän kommentoidessa haastateltaviensa tai tulkkiensa puheita ja jopa sairauden vakavimpina hetkinä. Mukana on myös tunnettu kohtaus, jossa oikeudenpalvelijat valmistelevat jo perunkirjoitusta ja kirkko kerjää lahjoitusta, vaikka potilas on vielä elossa.
Muutoin ihminen Castrén piirtyy teoksessa esiin vain ääriviivoina kirjan kohtauksille perustuvan rakenteen vuoksi. Lopussa hän kuitenkin pääsee Suomeen, naimisiin ja professoriksi. Pian seurannut kuolema ei tähän kirjaan kuulu.
Kallio ja Otsamo ovat ammattimiehiä. Teos on luettava ja antoisa, vaikka siitä puuttuu heidän parhaiden töidensä omakohtaisuus.
Kallio pitää hajanaisen tarinan langan käsissään ja Otsamo piirtää sopivasti realismia sekä tulkintaa sekoittaen. Kerronnan alla kulkee täydentävien tunnelmapalasten kuvasarja, joka rikkoo oivaltavasti sivujen muodon.
Kelpo suurmieskirja: kunnioittava, mutta ei patsastelua.
