Kirjamessulehti (2011 - Heikki Jokinen) "Keskeinen teema on itsetuntemuksen etsiminen ja identiteetin menettäminen", tiivistää piirtäjä Ville Tietäväinen tuoreen Näkymättömät kädet -sarjakuvansa ytimen. 216-sivuisen kirjan tekemiseen kului viisi vuotta.
Tarina kertoo marokkolaisesta Rashidista, joka kulkee köyhyyden kierteessä. Hän ei pysty elättämään vaimoaan ja nuorta tytärtään, koska työtä ei ole tai se on kurjasti palkattua. Tilanne on häpeällinen ja mieli alkaa palaa etsimään työtä ja tuloa rikkaasta Euroopasta.
Se ei osoittaudukaan oletetuksi kultamaaksi vaan miehen osaksi Almerian vihannesviljelmillä tulevat riisto, monet nöyryytykset ja uuvuttava raataminen. Rashid pääsee pakenemaan Barcelonaan, mutta siellä elämä menee vielä pahemmin vinoon. Tätä ei miehen jo kolhuja saanut mieli enää kestä. Hän menettää elämässä eteenpäin ajaneen toivonsa.
"Vaikka tarinassa on mukana yhteiskunnallinen taso, lähdin yksilöstä ja kaikki nähdään hänen kauttaan." Julkisuudessa ovat nousseet esiin vahvasti kirjan yhteiskunnalliset teemat, mutta Tietäväinen korostaa, että kirja ei ole dokumentti tai pamfletti.
"Ainoa kannanottoni on ketä kuvaan. Tiedän, että yleisö on yleensä sen puolella, jota seurataan. Teoksen tematiikka voitaisiin silti siirtää mihin tahansa aikaan ja paikkaan."
Näkymättömät kädet on äärimmäisen huolella tehty teos: piirrostyö on realistisen tarkkaa ja tarinaan sekä kuvattuihin ympäristöihin tehty taustatutkimus syvällistä. Kirjan tummahkot värit ovat osa tarinan vaihtuvia tunnelmia.
Tietäväinen matkasi sosiaaliantopologi Marko Juntusen kanssa Marokkoon ja Espanjan kasvihuoneille, joilla raataa kymmeniä tuhansia siirtolaisia Afrikasta. He jututtivat ihmisiä ja perehtyivät paperittomien siirtolaisten arkeen. Lisäksi Tietäväinen luki sen, minkä aiheesta löysi.
Rashidin päästä hän muovasi työpöydälleen pienen patsaan, jotta hahmon piirteet tulevat tutuiksi. Koko tämä tietomäärä ei lukijan onneksi kuitenkaan muutu raskaaksi tosiasioiden listaamiseksi. Se elää taustalla antaen kerronnalle ja kuville läpikotaisen luotettavuuden tunnun.
"Koko motivaationi lähti siitä kun näin Pariisissa ikäiseni afrikkalaisen miehen heittelevän myymiään tahmaukkoja malliksi kaupan ikkunaan", 40-vuotias piirtäjä kertoo. "Halusin tietää hänen tarinansa, eikä sitä voi vain keksiä, on tunnettava tosiasiat. Muu olisi epäkunnioittavaa häntä kohtaan, jonka kanssa en sanaakaan vaihtanut."
Kirjan teko kesti viisi vuotta: kaksi vuotta taustatyötä ja käsikirjoituksen hiomista sekä kolme vuotta aktiivista piirtämistä. "Se oli kuin näytelmän dramatisoimista sarjakuvaksi." Piirrosvaiheessa graafisen suunnittelijan muihin töihin jäi hiukan aikaa, ja se toi kaivattua vaihtelua.
Mitä sarjakuva sen tekijälle on? "Se on taidemuoto, jossa yksi tekijä voi luoda kokonaisen maailman. Tämä on tietysti mahdollista kirjallisuudessakin, mutta kuvan ja tekstin avulla voi luoda niin rikkaan maailman, että siihen on vaikea pystyä muutoin."
Kirjoitettu teksti on etäisempää, se vaatii lukijan prosessointia ja tulkintaa, Tietäväinen pohtii, kirjaimet ovat abstrakteja viestintävälineitä. "Mutta kun piirtää konkreettisen viivan, se välittyy suoraan tekijältä lukijalle. Koen piirtäessäni vallan illuusion, saan olla kuin elokuvan kaikkien töiden tekijä."
Sarjakuvan tarkoitus on kuitenkin kommunikoida. "En tee sitä vain itseäni varten. Ei riitä, että lähettää viestin, se on kyettävä myös vastaanottamaan."
