Matti Hagelberg: Vajoava Ateneum 2 - Hyödyllisen taiteen puolesta. Zum Teufel ja Kreegah Bundolo.
Sarjainfo (30.03.2026 - Heikki Jokinen) Ateneum jatkaa vajoamistaan. Matti Hagelbergin neliosaiseksi aiotun sarjan toinen osa jatkaa ykkösosan linjoilla. Se yhdistää sarjakuvaopetuksen arkea, opiskelijoiden tuntoja ja suomalaisen sarjakuvan historian uudelleenkirjoitusta.
Koossapitävä kehys on Taideteollisen korkeakoulun kuvitteellisen sarjakuvataiteen laitoksen ensimmäinen, 1979 alkanut vuosikurssi. Siihen liittyy opiskelijoiden kokemuksia, opettajien salaperäisiä taustoja sekä Heimo-sarjakuvakustantamon nousu ja tuho.
Teos on kokoelma fragmentteja, joilla kuitenkin on liittymäkohtansa kokonaisuuteen. Näkymä avautuukin yllättäen freskona Hagelbergin (s. 1964) pirstaleisen kerrontatekniikan alta.
Teksti on etäännytettyä, viileää ja toteavaa, ja se kulkee pääosin kuvien alla. Valittu tyyli korostaa teoksen yhtä osaa: historiankirjoitusta. Hagelberg luo suomalaiselle sarjakuvalle ja sen koulutukselle vaihtoehtoisen historian. Se ei ole liian kuvitteellista mennäkseen todesta. Kokenut sarjakuvaopettaja Hagelberg tuntee alansa.
Visuaalisesti teos on gargantuamainen, se syö kaikkea. Kuvat voivat olla vaikkapa valokuvamaisia - ja osin ne valokuviin perustuvatkin - pilapiirrosmaisia, puhuvia päitä tai pelkkää tekstiä. Hagelbergin tyylitaju ja osaaminen estävät kuitenkin sen, ettei kokonaisuus hajoa.
Teoksen ilmaisu on brechtiläistä vieraannuttamista. Kun tuttu tehdään oudoksi, sen näkee uudella lailla ja selvemmin. Arjen mekanismit paljastuvat, tunteita ei paisutella.
Ja kuten Gargantua, Hagelbergkin on hauska. Niin kokonaisuuden kuin yksityiskohtienkin tasolla, tyrkyttämättä.
