Esipuhe kirjaani Sata sarjakuvaa (2004, Tammi). Kirjan sata tekstiä ovat ohessa.
Esittelen tässä kirjassa sata suomeksi julkaistua sarjakuvaa. Jokainen niistä on kiinnostava ja lukemisen arvoinen, jokainen tuo oman äänensä sarjakuvan kuoroon. En ole yrittänytkään valita sataa ehdottomasti parasta sarjakuvaa, mutta nämä ovat sata keskeistä teosta, jotka muodostavat kattavan ja monipuolisen valikoiman.
Halusin, että tämän kirjan lukijalla on mahdollisuus myös lukea teokset, joista kirjoitan. Siksi hamusin sarjakuvapinosta mukaan vain 1990-luvulla tai tällä vuosituhannella albumit ja albumisarjat. Säännön vahvistaa yksi poikkeus, uuden sarjakuvan airut, Didier Comèsin Silence. Kaikkia mukana olevia sarjakuvia löytyy joko kirjakaupoista, kustantajilta, kirjastoista tai antikvariaateista.
1990-luvun alussa käännösalbumeita ilmestyi mukavaan tahtiin. Pian virta tyrehtyi, ja nyt vaellamme käännössarjakuvan Saharassa. Kaikki sarjakuvat eivät toki happane kymmenessä vuodessa, siksi haluan nostaa esiin yhä mielenkiintoisia teoksia. Niitä on hyvä lukea uusia käännöksiä odotellessa.
Oma makuni vaikuttaa tietysti valintoihini. Arvostan sarjakuvassa vahvaa tarinaa, jolla on jotain oleellista sanottavaa. Tunnen vetoa erityisesti jylhän mustavalkoiseen grafiikkaan. Pidän makuani myös hyvin eurooppalaisena. Tässä valikoimassa on mukana eniten suomalaisia sarjakuvia, seuraavaksi eniten kuitenkin Yhdysvalloista ja vasta kolmanneksi eniten Ranskasta.
Kritiikin perinteisessä kaavassa on kolme osaa: teoksen esittely, analyysi ja arvottaminen. Yllättävän usein luen kritiikkejä, joissa hypätään suoraan esittelystä kertomaan, onko teos hyvä vai huono. Minua taas kiinnostaa eniten analyysi; teemojen ja sisällön pohdinta. Lukija päättäköön itse, onko sarjakuva huono vai hyvä.
Sarjakuvan kritiikki on tietyllä tavalla vaativaa: alalla ei ole kanonisoituja teorioita, oppituoleja, professoreita, bibliografioita, arkistoja, museolaitoksia ja gallerioita. Edes alan julkaisuja ja perustutkimuksia, joihin voisi nojata, ei ole paljon. Silti toivon löytäneeni tämän valikoiman teoksista jotain oleellista, muut jatkavat omilla arvioillaan.
Huomasin pohtivani kirjan artikkeleissa usein samoja asioita: vallan luonnetta ja käyttöä, teosten maailmankuvaa, modernin ilmenemistä sarjakuvassa ja vastarinnan mahdollisuutta.
Olen halunnut kuitenkin saada teksteihin eri näkökulmia. Kun teosta katsoo uudesta kulmasta, esittää hypoteesin, se saattaa avautua yllättävällä tavalla. Samoin olen halunnut myös liittää teokset sarjakuvan perinteeseen, yhteiskuntaan, historiaan ja muihin taiteisiin.
Kahta ihmistä kiitän tämän kirjan synnyn avittamisesta. Toimittaja Antti Pentikäiseltä varastin monia hyviä oivalluksia. Poikani Otso puolestaan jaksoi pohtia kanssani tuntikausia sarjakuvien arvoja ja ansioita, vaikka ei vielä ollut syntynytkään, kun moni näistä kirjoista ilmestyi. Suomen Kulttuurirahasto tuki ennakkoluulottomasti teoksen kirjoittamista.
Moni kirjan teksteistä perustuu aiemmin eri lehdissä julkaistuihin arvosteluihini ja artikkeleihini. Olen kuitenkin arvioinut uudelleen sekä ajatukseni että itse teokset. Monet näkemykseni ovat muuttuneet, ja hyvä niin. Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa.
Helsingissä 15.12.2003
Heikki Jokinen
