Hunt Emerson: Vanhan merimiehen tarina. Suomennos Yrjö Jylhä ja Juhani Tolvanen. Tammi 1990.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Samuel Taylor Coleridgen runo The Rime of the Ancient Mariner (1797) on anglosaksisen kirjallisuuden perusklassikkoja. Sillä on Britanniassa piinattu lukemattomia koululaisia samaan tapaan kuin meillä Vänrikki Stoolin tarinoilla.
Brittipiirtäjä Hunt Emerson ei pelännyt runon mainetta, vaan väänsi siitä hulvattoman sarjakuvan. Vanhan merimiehen tarina kertoo merimiehestä, joka ampui albatrossin ja näki laivansa miehistön kuolevan. Vain hän jäi henkiin purjehtimaan ja kokemaan kaikki elon ja kuolon tuskat.
Suomessa Coleridgen runo tunnetaan parhaiten Carl Barksin Aku Ankka-tarinasta. Aku voitti Sisu-hiutaleen tietokilpailussa meriristeilyn muistettuaan runon säkeet albatrossin ampumisesta.
Emerson (s. 1952) on underground-sarjakuvan kasvatti, jonka töissä näkyvät hillitön luomisen ilo, anakronismit ja karnevalistiset yksityiskohdat. Hänen tyylikeinonsa ovat liioittelu ja irroittelu. Eräänlainen Mauri Kunnaksen villimpi veli siis.
Emerson rakastaa piirtämistä, ja se näkyy: hän tuhlaa ideoitaan säästelemättä. Yksityiskohdat muuntuvat kesken kaiken kuten hänen suosikkisarjakuvassaan Krazy Kat. Kuvat eivät ole vain runsaita vaan myös ammattitaitoisesti tehtyjä. Emerson rakentaa jylhän kauhurunon tunnelmiin hyvin erilaisia visuaalisia näkyjä. Hän osaa myös muunnella muutoin pidäkkeettömän piirroksensa tyyliä ja intensiteettiä.
Myös yksityiskohdat ovat tiirailemisen arvoisia; johdantokuvassa merimiehellä on yllään resuinen t-paita, jossa jukee "Bob Dylan World Tour 1795". Päässään hänellä on tietysti "leopard-skin pill-box" -hattu - aivan kuin Dylanin laulussa.
Emerson on muuntanut sarjakuvaksi muitakin kirjallisuuden klassikkoja, suomeksi ovat ilmestyneet Lady Chatterleyn rakastaja (1989) ja Casanovan viimeinen kukoistus (1994).
Giacomo Casanova oli tarinankertoja vailla vertaa. Hänen moniosainen muistelmasarjansa sekoitti samoihin kansiin sujuvasti totta ja valhetta sekä kuvitelmia ja haaveita. Muistelmat tekivät Casanovasta lihallisuuden symbolin, naistenmiehen vailla vertaa.
Casanovan viimeisessä kukoistuksessa ihastuttavasta valehtelija-Casanovasta tulee Emersonin pursuilevaan piirrostyyliin sopiva tarinankertoja. Kuvien rehevyys tukee tarinan mehevää liioittelua. Albumi nostaa pääosaan kertomisen ilon. Tapahtumat jäävät taustalle, sillä oleellisempaa on miten ne tarjoillaan.
Tarinassa Vanha Casanova muistelee mennyttä Duxin linnan kirjastonhoitajana Böömissä ja pyrkii mutkikkaalla menneen maailman manööverillä hankkimaan viimeisen valloituksensa. Vaikka hän ei onnistu, Emerson antaa vanhan elostelijan kuolla arvokkaasti.
Lady Chatterleyn rakastaja perustuu D. H. Lawrencen aikanaan syvästi paheksuttuun romaaniin luokkarajat rikkovasta rakkaudesta ja himosta. Sekin on hieno työ, jossa on runsaasti yksityiskohtia, joiden alle tarina ei kuitenkaan häviä.
Emersonin räävittömämpiä hupijuttuja ilmestyi puberteettihuumorin äänenkannattajassa Myrkyssä. Lehti julkaisi kaksi erikoisnumeroa, jotka oli omistettu pelkästään Emersonin Firkin-kissa -tarinoille. Suomeksi on ilmestynyt myös yksi Firkin-albumi (1995).
Jokin vuosi sitten Emerson alkoi piirtää Kalevalaa sarjakuvaksi, mutta siitä valmistui vain muutama sivu. Sääli, Gallén-Kallela olisi kaivannut uutta haastajaa.
