Petri Hiltunen: Vala auringolle. Jalava 1997.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Petri Hiltunen on tuottelias sarjakuva-albumien tekijä, jolta on ilmestynyt viisitoista albumia ja läjittäin muita sarjakuvia vuoden 1987 esikoisalbumin jälkeen. Lisäksi hän on kuvittanut useita kirjoja ja lehtiä, piirtänyt pelejä sekä elannon hankkimiseksi satunnaisesti mainoksia.
Tuotteliaisuus ei merkitse huijaamista tarinan tai kuvan laadussa - aivan päinvastoin. Hiltunen tekee pikkutarkkaa ja osaavaa jälkeä, eikä laske työpöydältään viimeistelemätöntä kuvaa.
Hänen työnsä liittyvät useimmiten tieteistarinoihin, kauhuun, fantasiaan ja historiaan. Mukaan mahtuvat myös nyky-Suomea satirisoiva huumoristrippi Väinämöinen ja Shakespearen Macbeth. Hiltunen vaihtaa jatkuvasti aiheitaan piirtämisen ja kertomisen innon ajamana. Tuloksena on selkeä oma tuotanto, ei vain irrallisia albumeja. Hiltunen piirtää genre-sarjakuvia, mutta luovasti.
Harmaan jumalan hetki (1994) kertoo viikinkien ja kelttien suuresta taistelusta Clontarfin kentällä Irlannissa vuonna 1014. Tarina yhdistää keskiaikaa ja mytologiaa, jotka ovat molemmat Hiltusen kiinnostuksen kohteita.
Ontot kukkulat (1995) esittelee tuhatvuotiaan peikko Avrianin ja hänen 200-vuotiaan noita-rakastettunsa Kristiinan. Tarina alkaa Tallinnan satamasta venäläisgangstereiden keskuudesta ja jatkuu Helsingin Marjaniemessä Kristiina-noidan omakotitalossa, jossa peikko ja noita saunovat yhdessä.
Fantasiatarina on viehättävä. Ehkä ei olekaan olemassa vain yhtä totuutta vaan monta rinnakkaista totuutta ja maailmaa. Kuka sanoo, ettei marjaniemeläisessä omakotitalossa voisi tapahtua mitä vain?
Laulu yön lapsista (2003) sijoittuu kansansatujen hengessä 1600-luvun Venäjälle. Runoilija ja miekkamiesten mestari lähtevät yhdessä tapaamaan vampyyrien kuningasta. Jälleen kerran menneisyys, fantasia ja taistelu risteävät.
Käsikirjoituksensa Hiltunen (s. 1967) on jo pitkään tehnyt itse, sillä hänen ideansa eivät ehdy. Poikkeuksellisen kunnianhimoiset Vala auringolle (1997) ja Aavetanssi (2000) vievät lukijat 1800-luvulle Yhdysvaltain intiaanien pariin.
Vala auringolle piirtää komean panoraaman tasankointiaanien elämästä, tavoista ja uskomuksista. Tarina kertoo valkoisten kasvattaman Tom Barnettin tiestä lakota-intiaanien luo. Teemaksi nousee ulkopuolisuuden tunne.
Aavetanssi jatkaa tarinaa 21 vuotta myöhemmin, kun säälimätön kolonisaatio on lähes tuhonnut ennen ylväät intiaanikulttuurit ja intiaanien elinehdot. Lakotojen parissa leviää aavetanssi, eräänlainen uskonnollinen hurmos lopunajan näkyineen. Rauhattomuus leviää ja tarina päättyy Wounded Kneen verilöylyyn.
Albumit lähestyvät intiaanikulttuureja nöyrän uteliaasti mutta mielistelemättä. Heimojen elämän uljuus ja tuho kuvataan monipuolisesti. Lähes antropologiseen aineistoon liittyy perinteiseen tapaan kudottu tarina henkilöineen.
Hiltusen albumeissa esiintyy paljon taistelua, kostoa ja verta. Hän ei kuitenkaan ole mikään tuomiopäivää julistava musta enkeli. Nämä aiheet ovat Hiltusta kiinnostavan fantasian ja tieteistarinoiden kaavan osa.
Useimmissa Hiltusen töissä on realististisesti kuvatusta väkivallasta huolimatta humaani perussävy. Fanaattisuus ja väärämielinen väkivalta eivät johda mihinkään, mutta erilaisuuden suvaitseminen ja ymmärtäminen ratkaisevat ongelmia. Erääseen jylhään sankaritarinaansa Hiltunen on jopa sijoittanut kauniin homoseksuaalisen suhteen, joka ei kuulu genreen.
Piirtäjänä Petri Hiltunen on realistisen tyylin taitaja, joka kuvaa historialliset sotisovat ja aseet pikkutarkasti. Hän saattaa piirtää yhteen kuvaan kymmeniä erilaisia ihmisiä ja nähdä silti vaivaa taustoissakin. Hiltunen ei jätä vetämättä viivaakaan, joka kuvaan tulee kuulua.
