Bryan Talbot: Tuhman rotan tarina. Suomennos Jukka Heiskanen. Jalava 1999.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Helen karkaa kotoaan, koska ei pysty enää kestämään isänsä seksuaalista ahdistelua. Teini-ikäinen tyttö joutuu Lontooseen, nukkuu pahvilaatikossa ja kerjää elantonsa. Hän ei siedä miesten läheisyyttä ja hautoo itsemurha-ajatuksia.
Helenin ainoa ystävä maailmassa on lemmikkirotta, koska hän tuntee, ettei kelpaa mihinkään eikä pysty puhumaan kenellekään "salaisuudestaan".
Helen haluaa kohdata isänsä ja itsensä, mutta se ei onnistu heti. Ystävällinen pariskunta ottaa hänet töihin majataloonsa Britannian järviseudulle. Vähitellen Helen löytää voimaa kohdata isänsä ja kertoa tuskastaan. Hän päättää, ettei enää ole uhri.
Brittipiirtäjä Bryan Talbotin Tuhman rotan tarina on poikkeuksellisen tarkasti tehty, tervetullut sarjakuva. Se lähestyy perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön teemaa pohditusti ja tasapainoisesti, mutta silti elävästi ollen täysiverinen sarjakuva.
Albumi on poikkeuksellinen myös Talbotin omassa tuotannossa. Hänet tunnetaan kynänjäljestään seikkailu-, tieteis- ja fantasiasarjakuvissa kuten The Adventures of Luther Arkwright, Nemesis, Sandman tai Batman.
Tuhman rotan tarina yhdistää monta teemaa: lasten hyväksikäytön kipeyden, Beatrix Potterin satukirjojen maailman sekä järviseudun Talbotille rakkaat maisemat. Ne kulkevat rinnakkain ja sulautuvat toisiinsa. Albumin hahmojen nimetkin ovat järjestään Potterin kirjoista.
Helenille Potter on tärkeä, koska tämän kirjat olivat lapsuuden pakopaikka. Insestin aiheuttama aikuiseksi kasvun pysähtyminen pitää sadut yhä voimakkaasti läsnä. Potterin maailma edustaa turvallista lapsuutta. Taiteellisesti lahjakas Helen kopioi jatkuvasti tämän kuvia. Oma luovuus purkautuu vain Helenin farkkuihinsa piirtämään terävähampaiseen lohikäärmeeseen, lapsuuden lopun symboliin.
Talbot huomauttaa kirjan jälkisanoissa, että tyttöjen hyväksikäyttö perheissä on yhä tabu. Monet luulevat olevansa ainoita tämän kohtalon kokeneita ja kääntävät vihan itseensä. Näin tekee Helenkin, hän on se tuhma rotta, epäonnistuja ja surkimus. Kunnes hän päättää tehdä toisin, kertoo vihastaan isälleen ja pääsee irti itsesyytöksistään.
Albumin kerronta on yksityiskohtia myöten dokumentoitua. Helenin selviytymisprosessi pohjaa todellisiin kertomuksiin. Pysytelläkseen valitsemassaan realismissa Talbot piirsi keskeiset hahmot elävistä malleista, jopa Helenin tukan kasvunopeudet hän tarkisti parturilta.
Bryan Talbot halusi Tuhman rotan tarinan näyttävän erilaiselta sarjakuvalta, sellaiselta jota lukevat sarjakuvaa vierastavatkin. Hän karsi siitä äänitehosteet ja anglo-amerikkalaisen sarjakuvan suosiman tekstauksen lihavoinnin, jopa ajatuskuplat. Kaiken oli näytettävä oikealta ja lukukynnyksen oli oltava matala sarjakuvaan tottumattomalle lukijalle.
Graafisesti tarina toimiikin hienosti. Kerronta on selkeää sekä rauhallista, ja takaumajaksot erottuvat helposti mustan reunuksensa vuoksi. Punainen väri kertoo vaarasta: Helenin koululaisena tekemä epätoivoinen piirros, oman huoneen verho ja isän villapaita. Piirroksiltaan albumi muistuttaa italialaisen Vittorio Giardinon sarjakuvia.
Tuhman rotan tarina on kasvukertomus ja Helen on selviytyjä, joka elää katkaistusta lapsuudesta tasapainoisen aikuisuuteen. Hän alkaa nähdä omia kuvia ja punoa omia tarinoita, Beatrix Potterin mekaaninen kopioiminen loppuu.
Albumin viimeisessä kuvassa Helen maalaa Buttermeren kukkuloita. Sama maisema on tarinan ensimmäisen kuvan kulissi, ankean metroaseman matkailumainos. Talbotin viesti on selvä: elämäänsä voi hallita kovistakin kokemuksista huolimatta. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman muiden myötäelämistä ja apua.
