Hergé: Tintti. 23 albumia vuodesta 1970. Otava.

Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tintti on siitä erikoinen sarjakuva, että sen päähenkilö on sarjan värittömin hahmo, aivan hajuton ja mauton. Tintin jännitteen luovat sivuhenkilöt, joissa kukoistavat kaikki ne heikkoudet joita siloisesta Tintistä ei löydy.

Kapteeni Haddock on entinen rapajuoppo, joka on siirtynyt satunnaiseen pämppäilyyn, mutta ei ole siistinyt kielenkäyttöään sitten merimiesaikojensa. Professori Tuhatkauno on ympäristön viesteille immuuni hajamielinen neropatti, joka purjehtii elämänsä läpi tajuamatta oikein missä on ollutkaan.

Etsivät Dupond ja Dupont ovat komedian vaatimia perustoheloita. Jopa Tintin Milou-koira on laiskuuteen taipuvainen eikä suinkaan sylkäise lattialle kaatuneeseen viskitilkkaan. Kaikkiaan Tintissä on esiintynyt satoja tunnistettavia ja osin toistuviakin sivuhenkilöitä.

Hergén eli belgialaisen Georges Remin luoma Tintti alkoi ilmestyä tammikuussa 1929 kansallismielisessä ja tiukan katolisessa lastenlehdessä Le Petit Vingtièmessä. Tuolloin reportteri Tintti lähti tutustumaan Neuvostomaahan, joka osoittautui tietysti kammottavaksi paikaksi.

Tintti oli Hergén (1907-83) elämäntyö; ensimmäinen albumi ilmestyi 1930 ja viimeinen 1976. Hergén kuollessa uusin albumi Tintin et l'Alph Art oli luonnosasteella, ja se julkaistiin myöhemmin sellaisenaan.

Suomeksi ilmestyi neljä Tintti-albumia jo 1961-62, mutta julkaiseminen jäi siihen. Niitä kaupattiin lähinnä lapsille, ja kapteeni Haddockin juoma viskikin oli naamioitu tuntemattomaksi malspiikiksi. Toden teolla sarja alkoi ilmestyä uuden kustantajan ja käännöksen voimin 1970.

Tintti oli aikansa lapsi. Varhaiset albumit henkivät antikommunismia ja kolonialismin aatteita. Myöhemmin Hergé tekikin monta albumia uudelleen karsien niiden poliittisesta muodista menneitä piirteitä. Tintti Afrikassa -albumissa sarvikuonon räjäyttäminenkin muuttui sen pelotteluksi. Konservatiivina Hergé toki säilyi koko ikänsä.

Tintti ystävineen seikkailee sarjassa maailman eri kolkilla, aina kuuta myöden. Tarinoiden ydin on perinteinen seikkailu eksoottisissa ympäristöissä, mutta mukaan mahtuu muitakin tasoja ja satoihin hahmoihin nouseva henkilögalleria.

Saksan miehitettyä Belgian toisessa maailmansodassa Tintti-tarinat loittonivat entistäkin kauemmaksi arjen todellisuudesta ja keskittyivät poliittisesti vaarattomaan seikkailuun. Miehittäjää ei sopinut ärsyttää liikaa.

Vuosien myötä Hergé ohjasi studionsa työtä yhä perfektionisempaan suuntaan. Kuvista tehtiin todellisuuden tarkkoja kopioita, esineet ja paikat kuvattiin valokuvantarkasti. Tarinoiden taustatkin alettiin tarkistaa kunnolla.

Piirroksiltaan Tintti on selkeän viivan triumfi. Turhia visuaalisia kokeiluja ei tehty, tarina kulkee tasaisesti sekä ennustettavasti ja kuvat ovat tasaisen varmaa laatutyötä.

Tintti on todennäköisesti maailman tutkituin ja analysoiduin sarjakuva. Sen tiimoilta ilmestyy jatkuvasti uusia kirjoja, joissa puidaan muun muassa Tintin poliittisia taustoja, sen antropologisia tai tieteellisiä ulottuvuuksia sekä kerrontatapoja. Tintti on istutettu myös psykoanalyytikon tuoliin.

Riemukkain tutkimus on Kapteeni Haddockin kirosanojen Ranskassa ilmestynyt etymologinen sanakirja. Kertoessaan mitä nyktalooppi, bazzibazuki, ektoplasma, kuvainraastaja, makkabealainen tai langobardi ovat se osoittaa kapteenin yleissivistyksen yllättävän laajaksi. Suomessakin on ilmestynyt vastaava, paljon vaatimattomampi opus.

Tintti on sarjakuva ajalta, jolloin kaukomaat olivat oikeasti kaukomaita eivätkä tunkeneet joka ilta televisiosta koteihin tai houkutelleet massaturismia. Eksotiikka on hävinnyt, mutta Tintti jaksaa yhä kiinnostaa miljoonia lukijoita, sillä hyvin tehtyä työtä on aina ilo lukea.