Charles M. Schulz: Tenavat. Toistasataa albumia vuodesta 1968. Otava, Egmont.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tenavat on lapsisarjakuva, jonka ainoa lapsi on koira, Ressu. Tenavissa ei nähdä koskaan aikuisia, mutta sen lasten maailma on aikuisten maailma. He ovat alistuneet aikuisten ajatteluun ja puheeseen, ovat kuin kuka tahansa meistä.
Ressu tuo mukaan fantasian, seikkailun, kuvitelmat ja haaveilut. Hän voi olla kuuluisa kirjailija, ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari tai asianajaja. Ressu on aivan kuin oma poikani, joka viisivuotiaana ei osannut päättää ryhtyäkö arkeologiksi, lääkäriksi vai mellakkapoliisiksi. Ressun ei tarvitse vanheta eikä päättää mistään, vaan hän voi elää omassa maailmassaan ikuisesti.
Tenavien viehätys nousee aikuisten ja lasten maailman hedelmällisestä törmäyksestä. Tellun psykiatrin vastaanotto tai Jaska Jokusen ikuinen epäonnistuminen heijastavat eri todellisuutta kuin Ressun syöksyminen Punaisen paronin lentokoneen perään koppinsa katolla istuen.
Tämä lapsen pidäkkeettömän fantasian ja aikuisten suoraviivaisuuden törmäys toimii yhtä tehokkaasti Bill Wattersonin Lassi ja Leevi - sekä Paavo ja Elvis -nimillä suomennetussa sarjakuvassa. Lassi ja Leevi olikin 1990-luvun menestynein strippisarja.
Schulz osasi yhdistää hyvin yksinkertaisen mutta tarkan piirroksen oivaltavaan sisältöön. Tenavat oli suosituimpana kautenaan 1960-luvulla todellinen kulttisarja, ensimmäinen laajalevikkinen sanomalehtisarjakuva, joka sisälsi filosofista pohdintaa. Schulz oli aktiivi kristitty ja maallikkosaarnaaja, mikä näkyi välillä selvästi Tenavissakin. Raamatun sitaatit löysivät usein tiensä sarjoihin.
Suomessa Tenavat alkoi ilmestyä Ilta-Sanomissa lokakuussa 1959. Ensimmäinen yli sadasta suomeksi ilmestyneestä Tenavat-albumista ja -koosteesta julkaistiin 1968. Tenavat oli maailman suosituin sanomalehtisarjakuva, sitä julkaisi 2 600 lehteä 75 maassa.
Monet sanomalehtien sarjakuvista ovat ryhmätyötä ja jatkuvat piirtäjän vaihtuessa, mutta Tenavat oli tiukasti kalifornialaisen Charles M. Schulzin (1922-1999) luomus. Hän ei käyttänyt apulaisia vaan piirsi itse kaikki lähes 18 000 sarjakuvaa. Hänen kuoltuaan sarjan tekeminen myös loppui.
Sarjan todellinen käsityön luonne näkyi strippien ruutujen reunaviivoissa. Pohjapahvit painettiin ruutujen reunoineen valmiiksi ja Schulz piirsi kuvansa kehysten sisään. Iän myötä hänen kätensä alkoi vapista, mikä näkyi viivan aavistuksenomaisena rosoisuutena. Niinpä esipainetut ruudutkin tehtiin uudelleen, ja aiempi tasaisen suora viiva vaihdettiin hiukan horjuvaan.
Sanomalehtistrippien luonteeseen kuuluu pysyvyys. Lukija tietää sen hahmojen luonteen ja tavat, huumori ja tyydytys kasvavat niistä poikkeamisesta tai tietämämme asian vahvistamisesta uudelleen. Schultz oli molempien tapojen mestari. Hän säilytti monet sarjan peruselementeistä, vaikka kykeni vuosien mittaan tuomaan mukaan myös koko joukon uusia henkilöitä.
Schulzin tärkein oivallus oli Ressun nostaminen kahdelle jalalle vuonna 1958. Ilman Ressun tuomaa fantasian tasoa Tenavat olisi todennäköisesti kuivunut pikkuvanhuudessaan kokoon.
Ressun kopista muodostuikin oikea aarreaitta. Sieltä löytyivät Vincent van Goghin ja Andrew Wyethin maalaukset, taistelulentäjän kypärä, biljardipöytä sekä gramofoni, jolla Ressu soittaa ihailemansa Joni Jamesin levyjä.
