Tomi Riionheimo, Lauri Hannu, Mikko Kekki, Jenny Eräsaari: Talvella voi hiihtää. Suuri Kurpitsa 1995
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tomi Riionheimon usean eri käsikirjoittajan teksteihin tekemät sarjakuvat saattavat näyttää hyvin erikoisilta. Niiden kuvat ovat usein viitteellisiä, kaukana reaalimaailman jäljentämisestä. Tarina etenee toisinaan vain yhden puhuvan pään avulla, kuvakoot ja -kulmat ovat jämähtäneet paikalleen.
Tarkempi luenta paljastaa Riionheimon sarjakuvien kuitenkin sisältävän sarjakuvan peruselementin, tarinan. Ne kaikki kertovat jotain, ja sijoittavat sanottavansa ihmisten suuhun. Näköisyyden täysin hylkäävästä piirrostyylistä huolimatta sisältö tuntuu painokkaalta. Ehkä juuri viitteenomainen piirrostyö tekeekin tekstistä painavan; tällainen tyyli välittää sisältöä voimakkaammin.
Albumi koostuu useista lyhyistä tarinoista. Sivun tai muutaman pituiset sarjakuvat kiertyvät käsikirjoittajasta riippumatta ihmissuhteiden ympärille. Perusakselilla ovat mies ja nainen, tarinat syntyvät akselin pyörähdyksistä.
Yksittäiset sarjakuvat liikkuvat monella tasolla. Osa on lyhyitä realistisia siivuja arkipäivästä, samalla kertaa yhtä liikuttavan tosia ja sadunomaisia kuin Gösta Sundqvistin iskelmäsanoitukset. Puhekuplat toistavat ihmisten tavanomaista arkipuhetta sellaisenaan, lukija päättää mihin uskoa ja mihin ei.
Osa sarjakuvista on miehekkään rehvakkaita, viinaisen uhon ja sen kääntöpuolen - kosmisen yksinäisyyden - temmellyskenttiä. Joukkoon mahtuu myös aforistisen iskeviä sivuja, ja eleettömän kypsiä havaintoja. Monipuolisuus tekee albumista sisällöllisesti runsaan.
Yhdistävä tekijä on miesnäkökulma. Naiset ovat mystisiä tai yksinkertaisia, tavoittamattomia tai liepeissä riippuvia, mutta yhtä kaikki he ovat osa samaa elämän kudosta kuin miehetkin. Miehen ja naisen sitoo toisiinsa seksi, joka nousee myös albumin maailman käynnissä pitäväksi voimaksi.
Albumin hahmojen tavoite on kaunis, välitön ja yksinkertainen suhde miehen ja naisen välillä. Se on kuitenkin useimmiten kangastus, ihana ja houkutteleva mutta pakeneva.
Nykyään elävään kuvaan keskittyneen Riionheimon (s. 1966) tunnetuin sarjakuva on Rieku ja Raiku. Se perustuu miehisen uhon karnevalistiseen liioitteluun eli pyörimiseen viinan, useimmiten epäonnisen naistenmetsästyksen ja itsesäälin Bermudan kolmiossa. Lyhyitä Jari Lehikoisen ja Hannu Lajusen käsikirjoittamia sarjoja on koottu kirjaan Rieku ja Raiku - Tiputarhan kuvakirja (1996).
Riekun ja Raikun maailma on Talvella voi hiihtää -teoksen maailmaa yksioikoisempi, jos kohta samankaltainen. Klassikkosarjakuvasta Kieku ja Kaiku hahmonsa muokanneet sankarikukot toilailevat kerrasta toiseen, juuri mitään oppimatta, vaikka katumus hurjimpien urotekojen jälkeen onkin aito ja syvä.
Rieku ja Raiku edustavat maailmaa jossa nuoruus jatkuu ikuisesti, mikä selittänee sen suosion nuorten aikuisten keskuudessa. Elämän velvoitteet eivät kaadu päälle, lainat eivät lankea maksuun eikä lapsia tarvitse viedä lääkärille. Silkkaa terapiaa kolmikymppiselle, joka talviaamuna punkee töihin ruuhkabussissa surren sitä ostamatta jäänyttä moottoripyörää.
