Max Cabanes: Sokkoleikki. Käännös Pieta Turkka ja Jukka Heiskanen.Like 1991.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Sokkoleikki on paluu lapsuuden ja nuoruuden erotiikkaan, sen ainutkertaisuuteen ja katoamattomuuteen. Max Cabanesin (s. 1947) viisi kertomusta kattavat ilmeisen omaelämäkerrallisia siivuja lapsuuden lopun vuosilta. Tapahtumapaikkana on 1950-luvun aurinkoinen Béziers, Cabanesin syntymäkaupunki Ranskan Välimeren rannikolla.
Naissukupuoli on läsnä ja lähellä, mutta kuitenkin koko ajan niin kaukana. Naiset pelkistyvät pojan silmissä rinnoiksi tai pakaroiksi, ainoaksi kontaktiksi jää usein vain katse. Iästä riippumatta toisen sukupuolen lähestyminen voi tapahtua vain naisen aloitteesta tai salaa tirkistellen.
Kaiken yllä leijuu lapsuuden viattomuus. Jotain pitäisi tehdä ja haluta, mutta aina ei ole selvää mitä. Huimimmillaan sarjakuvan kertojaminä Max saa naisen pyydystettyä vesipistolilla. Vielä teini-ikäisenkin Maxin unelmien lähteenä on Le Roman Photo, Ranskassa suositut romanttista viihdettä tehtailevat valokuvasarjakuvat.
Sokkoleikki on realistisesti piirretty, mutta sen realismi on samaa lajia kuin Federico Fellinin elokuvien Amarcord tai Naisten kaupunki. Todellista on muisto ja sen kokemus. Muisto on usein liioitteleva tai valikoiva, ja juuri siksi vahvempi elämys kuin todellisuus.
Cabanesin kuvat ovat pieniä, sivulle mahtuu niitä monta. Rajaukset ovat yleensä kvoimakkaita, ja yksityiskohdat piirtyvät esiin selvästi. Kuvakulmat ovat epätavallisia ja tehokkaita. Ne esittävät tilanteet siten kuin Max ne kokee, eivät suoraan eivätkä tulkitsematta.
Cabanesin hyvin elokuvamainen kuvakieli vastaa albumin tarinaa. Tiukat rajaukset tiivistävät entisestäänkin tunnelmaa, ja nostavat hien hiukan lähemmäksi ihon pintaa. Lukija tuntee saman kuin pieni Max; raamit ahdistavat koko ajan. Vain pari kertaa sivu aukeaa huimaksi suurkuvaksi.
Cabanes luo vahvan eroottisen tunnelman vähin tehokeinoin; tunnelmin ja ajatuksin, ei alastomuudella ja suoralla seksillä.
Hän teki myöhemmin myös Sokkoleikin kakkososan ja Max-pojan teinivuosien kuvausta. Nuoren tytön eroottisia kokemuksia Cabanes kuvasi Sylvie Brasquetin käsikirjoittamassa kahdeksan tarinan albumissa Bouquet de flirts (1996). Niitä ei ole suomennettu.
Cabanes oli yksi ensimmäisiä couleur directe -tekniikan osaavia käyttäjiä, hän alkoi värittää originaalinsa suoraan itse. Painotekniikan kehitys mahdollisti sen vasta 1980-luvulla, sitä ennen neliväriset sarjakuva-albumit väritettiin erillisille painofilmeille. Couleur directe -väritys nosti värit aivan uudella lailla sarjakuvan osaksi ja laajensi värimaailmaa.
Värien käyttäjänä Cabanes on lyömätön. Hän ei käytä kompakteja väripintoja vaan maalaa originaalinsa vesiväreillä. Tuloksena on elävä kuva, Välimeren kesä hehkuu kuten lapsuuden kesien kuuluukin. Jopa kesän kuumuus tihkuu kuvista.
Jokainen Maxin kokemus vie häntä haparoivan askeleen kohti aikuisuutta. Sokkoleikin näkökulma on silti pojan näkökulma, sen pojan joka jää eloon kaikissa miehissä poikuuden menettämisen jälkeenkin.
