Aapeli, Kimmo Taskinen: Siunattu hulluus. Kemin sarjakuvakeskus 2002.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Savolaishumoristi Aapeli on kirjallisuutemme aina tuoreena säilyviä taitajia. Hänen 1948 ilmestynyt tarinansa Siunattu hulluus on hauska ja monelle myös Rauni Mollbergin elokuvana tuttu suomalaisen sielun kuvaus. Piirtäjä Kimmo Taskinen sovitti Aapelin tekstin sarjakuvaksi.
Siunatussa hulluudessa Rummukaisen veljekset Ana ja Vilippus kuskaavat veljeään Elmeriä traktorilla hullujenhuoneelle kevättalvisessa Savossa.
Aidon road movien hengessä matkalla tavataan kaikennäköistä: kylähulluja, viinamäen miehiä ja karannut vanki. Rummukaiset joutuvat moneen paikkaan putkasta herätyskokoukseen.
Tekstin osalta Taskinen (s.1967) seuraa melko orjallisesti Aapelin teosta, mutta on siirtänyt tapahtumat kesäiseltä 1940-luvulta kevättalviseen 1970-lukuun. Ratkaisu on oikea, luminen maisema sopii hyvin suomalaiseen mentaliteettiin ja korostaa veljesten odysseian päättömyyttä.
Myös 1970-lukulainen esinemaailma ja vaatetus luovat sarjakuvaan jonkinlaista tuttuuden ja nostalgian yhdistävää tunnetta. Taskisen suosima äärimmäinen karrikointi ei edes olisi tarpeen, 1970-luku tekee sen itse.
Aapelin tarina on hykerryttävä ja Taskinen on sovittanut sen hyvin sarjakuvaksi. Vaikka tekstiä on paljon, tarina etenee koko ajan. Mutta voisiko savolaishuumoria tehdäkään sähkösanomalausein?
Kerronta myös johtaa johonkin, harharetkien seurauksena veljesten keskinäiset suhteet muuttuvat ja Elmeri siirtyy pois hullujen kirjoista. Tarinan episodimaisuudesta huolimatta siitä syntyy kokonaisuus.
Piirtäjä ei briljeeraa kuvillaan. Vaikka ne ovat melko pikkutarkkaa piiperrystä, ne ovat jähmeydessään tasapainossa sisällön kanssa. Piirrokset ovat tosin pieniä ja sivujen mustat reunukset luovat ahtauden tuntua.
Taskinen pelaa yleensä sarjakuvissaan ihmistyypeillä, joita hän kehittelee yli äyräiden karrikoiden heitä pikkupiirteitä myöten. Aapelia kuvittaessaan hän on malttanut tehdä hahmoista eläviä ihmisiä, ja tulos on onnistunut. Rummukaiset ja muut hahmot ovat lihaa ja verta, eivät vain kynän viivoja paperilla. Saarnamies Lempisen pukeminen Elvikseksi on hauska veto.
Siunattu hulluus on harvinainen kotimainen värialbumi, ja vielä 144-sivuisena hyvin mittava. Valjut värit kuvaavat osuvasti suomalaista talvimaisemaa ja ympäristöä, ja ne tuovat kirjaan selvästi sellaista mikä ei ilman värejä onnistuisi.
Kimmo Taskinen on siirtänyt aiemminkin suomalaista kirjallisuutta sarjakuviksi. Herra ja moukka (2001) sisälsi neljä savolaisnovellia. Joel Lehtosen niminovellissa kohtaavat toisensa Putkinotkon tilan haltija Aapeli Muttinen ja tilan vuokramies Juutas Käkriäinen. Heidän välisensä tahtojen kamppailu siitä, koska sovitut työt tehdään, kytee vuosia milloinkaan liekkiin puhkeamatta.
Muut tekstit ovat Juhani Ahon lastu Tuomiokello, Simo Puupposen tarina Issakaisen hyvä mieli ja Unto Eskelisen murrejuttu Tulukintavaekeoksia, joka kuuluu ns. savolaishuumorin lajiin. Sarjakuvat ovat hyvin kirjallisia, ja ne seuraavat alkutekstin hidasta ja perusteellista kulkua.
Taskinen piirtää novellien miljöön realistisesti, mutta henkilöt karrikoiden. Nenät ovat mittavia, posket roikkuvat ja sänki näkyy joka karvaltaan. Kumma kyllä, tyylit eivät ole ristiriidassa vaan luovat jonkinlaisen suomalaisen maiseman ja ihmisen yhteisen luonnekuvan. Kaunis maa, mutta aika erikoiset asukkaat.
Seuraava Taskisen albumi on jo tekeillä, siihenkin tulee suomalaisia novelleja. Valmiina on jo Veikko Huovista, työn alla Joni Skiftesvikiä ja Pentti Haanpäätä.
